Lue keskustelun säännöt.
Millaiset hautajaiset olen velvollinen järjestämään alkkis-isälleni,
03.07.2013 |
jolla ei muuta sukua enää ole. Ystävätkin kai veneen alla, täytyykö sellaisia yrittää jäljittää ja kutsua?
Isäni ei ole ollut elämässäni ensimmäisen vuoden jälkeen satunnaisia tapaamisia (n. kerran viidessä vuodessa) lukuunottamatta.
Kommentit (41)
[quote author="Vierailija" time="03.07.2013 klo 19:32"]
jolla ei muuta sukua enää ole. Ystävätkin kai veneen alla, täytyykö sellaisia yrittää jäljittää ja kutsua?
Isäni ei ole ollut elämässäni ensimmäisen vuoden jälkeen satunnaisia tapaamisia (n. kerran viidessä vuodessa) lukuunottamatta.
[/quote]
minä ja sisko järjestimme hyvin hyvin yksinkertaiset hautajaiset. Kutsuttuna vain isämme sisarukset. Tuhkaus, siunaus ja pieni muistotilaisuus. Tästä on nyt 13 vuotta ja olen tyytyväinen, että näin päätimme tehdä.
Joku pohti, kuka kuolemasta ilmoittaa, meille kertoi poliisi :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä pidin isälleni pienen siunaustilaisuuden, johon kutsuin kaksi hänen parasta (ja ainoaa) ystäväänsä. Olivat siis lapsesta saakka pitäneet yhtä, eivät olleet pelkästään ryyppykavereita. Sossu maksoi arkun ja tuhkauksen, sekä pienen kukkalaitteen.
Itse muistelen lämmöllä tilaisuutta, se oli itselleni tärkeä etappi matkalla eheytymiseen. Se oli uuden elämänvaiheen alku, ja sain surra sitä kaikkea mitä meillä ei koskaan ollut.
Katkeruus tekee tosi paljon pahaa ihmiselle itselleen. Voi tietysti jättää hautajaiset pitämättä, mutta jos sen tekee katkeruudesta voi yllättyä kovin ettei se tehnytkään oloa yhtään paremmaksi vaan päinvastoin.
Niin juu, meille ilmoitti myös poliisi.
T. 37
[quote author="Vierailija" time="04.07.2013 klo 09:25"]
31: erikoista että adoptioäiti tuollainen, en ole koskaan kuullut vastaavaa. Adoptiohan on hyvin vaativa ja pitkä prosessi, miksi tuollainen nainen haluaisi siihen prosessiin ja miten läpäisi tarkan seulan?
[/quote]
En tiedä, miksi halusi prosessessiin, mutta sen tiedän etteivät seulat 80-luvun alussa olleet yhtä tarkkoja kuin nyt.
Me laitoimme lehteen ilmoituksen, jossa kaikki olivat tervetulleita. Ei ne ryyppykaverit tulleet, mutta joku isän serkku tuli, jolla oli lämpimiä muistoja isästä. Muuten lähisukulaisia. Ihan mukava tilaisuus, ja totta tuo, että se toimii myös omana surutyönä. Siinä sitä heitetään lopullisesti hyvästit hankalalle suhteelle.
Sossusta saa arkun ja muistaakseni muutakin avustusta, jos isälläsi ei ole rahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen käsitellyt kusipäävanhempieni jutun päässäni, terapiassakin olin ja siitä oli paljon hyötyä. En ole katkera, vaan tämä on rehellinen lopputulos, missä voin hengittää vapaasti. En koe tarvetta olla niin "hieno ihminen", että lähtisin mitään kuoppajaisia tai mitään muutakaan heille järjestämään.
[quote author="Vierailija" time="05.07.2013 klo 21:46"]
Olen käsitellyt kusipäävanhempieni jutun päässäni, terapiassakin olin ja siitä oli paljon hyötyä. En ole katkera, vaan tämä on rehellinen lopputulos, missä voin hengittää vapaasti. En koe tarvetta olla niin "hieno ihminen", että lähtisin mitään kuoppajaisia tai mitään muutakaan heille järjestämään.
[/quote]
Se onkin pääasia, että rehellisesti tekee itseään kohtaan oikein :)
Silloin voi oikeasti päästä eteenpäin, kun ei jää tuloksettomaan kostonhimoon vellomaan. Mutta aika moni ei tiedosta motiivejaan, ja siksi tahdon aina varoittaa. Itse tuhosin elämästäni kymmenen vuotta täysin turhaan...turhaa, ylimääräistä kärsimystä.
t.37
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastaus kuuluu: ihan semmoiset järjestät kuin haluat. Velvollisuuksia ei ole mihinkään.
Kuitenkin: hän oli kuitenkin isäsi. Harkitse, josko kuitenkin jonkinlaisen tilaisuuden. Hautaustoimisto auttaa. Helposti tosin palaa semmoset parisen tonnia rahaa, halvimmassakin vaihtoehdossa. Ja ne perunkirjat pitää laatia kuitenkin.
Henk. koht. nyt homma menossa edesmenneen äitini kanssa, ja kyllä periaate on, että vaikka on ollut vaikeaa niin kunnialla pitää hautaan saada.
Kiitos! Olet ihana :`)
ap
[quote author="Vierailija" time="04.07.2013 klo 02:19"]
Voihkin useankin kerran terapiassa sitä, että miksi minä ostaisin äidilleni kortin ja lahjan äitienpäivänä, synttärinä ja jouluna, koska itse en ole häneltä saanut koskaan yhtään lahjaa tai edes mitään positiivista kommenttia ylipäätänsä. Terapeutti kuitenkin neuvoi minua, että minun tulee käyttäytyä kuitenkin niin, etten koe "huonommuutta" käytökselläni verrattuna ikätovereihini. Eli vaikka äitini ei osaa eikä voi taustansa takia toimia kuin aikuinen, ja jos minä osaan niin väheksyn silloin itseäni, jos en toimi aikuisen tavoin. Joka kerta kyllä kirjoittaessani onnittelut ottaa päähän ja itku pääsee. Toisaalta ottaa päähän niin paljon enemmän, jos en korttia kirjoita ja osoita huomiota.
Eli sanoisin, että helpommalla henkisesti pääset, jos järjestät kunnolliset hautajaiset. Kunnolliset eivät tarkoita prameita ja kalliita (ainahan hautajaisiin menee kyllä rahaa), vaan sellaiset, joihin sinä ap, voit itseäsi kunnioittaen mennä suremaan sitä, että ettei sinulla oikeastaan ole isää edes ollut. Näissä hautajaisissa ei tarvitse unohtaa isäsi alkoholismia, ei tarvitse näytellä, ei tarvitse kaunistella. Riittää se, ettei halvenna pikkutytön toivetta saada joskus selvä, välittävä isä.
Jotain hienoa isäsi sai elämässään kuitenkin aikaan. Hän tapasi sinun äitisi ja sai aikaan sinut omalla olemisellaan ja tekemisellään.Se, että viina vei ja ei siksi sinusta huolehtinut, ei poista sitä hienoa naista, jota ei olisi ilman häntä.
Eli toistan: kunnioituksesta itseäsi kohtaan, järjestät Sinä isällesi hautajaiset. Koska kyllähän Sinä, olet sen arvoinen, että siittäjäsi voi sivistyneet hautajaiset saada.
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkäänlaisia hautajaisia ei ole pakko järjestää. ei ole olemassa mitään lakia, joka vaatii hautajaisjuhlallisuuksia.
Ei kai mihinkään lakiin ole kirjattu, että lapsen täytyisi järjestää vanhemmalleen hautajaiset? Kyllä kunta/valtio hänet kirkkomaahan tai tuhkaukseen hoitaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jäikö isältäsi rahaa hautajaisiin? Sossusta saat apuja jos ei.
Tunnetko ketään isäsi ystävää? Isäsi kännykästä voit yrittää saalistaa numeroita.
Lisätietoa:
Et tosiaan joudu maksamaan tai järjestelemään mitään, jos et halua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onkohan sillä edes kännykkää. En tiedä. kai minä jonkinlaiset maahanpanijaiset järjestän, mutta sinne tulee joko juopporemmiä tai minun lapseni, siis hänen lapsenlapsensa. Mutta koska hautajaisissa tulisi kunnioittaa vainajan tahtoa, juopporemmi on kyllä isälle läheisempi. Ei se edes muista lapsieni nimiä.
Mutta en mä niitä rapajuoppoja kyllä haluaisi edes kahvittaa.. Äh.
Hei älä järjestä hyvä ihminen mitään isällesi!! Ei sekään olisi järjestänyt sulle. Se ei ole ajatustaankaan vaivannut sinuun päin, miksi sinä miettisit häntä??
Niin, tuntuu vaan kylmältä vajota samalle tasolle kuin hän. Ilman häntä minua ei kuitenkaan olisi. Ihminen sen alkkiskuoren takana kuitenkin on. Ei hän aina ole tuollainen ollut.. kai.
Voit hyvin järjestää hautajaiset oman lähipiirisi kesken. Monestihan kuolinilmoituksissakin on "siunaus toimitettu omaisten läsnäollessa", eli eivät kaikki vainajan ystävät ja tuttavat ole välttämättä olleet kutsuttuja.
[quote author="Vierailija" time="04.07.2013 klo 02:19"]
Voihkin useankin kerran terapiassa sitä, että miksi minä ostaisin äidilleni kortin ja lahjan äitienpäivänä, synttärinä ja jouluna, koska itse en ole häneltä saanut koskaan yhtään lahjaa tai edes mitään positiivista kommenttia ylipäätänsä. Terapeutti kuitenkin neuvoi minua, että minun tulee käyttäytyä kuitenkin niin, etten koe "huonommuutta" käytökselläni verrattuna ikätovereihini. Eli vaikka äitini ei osaa eikä voi taustansa takia toimia kuin aikuinen, ja jos minä osaan niin väheksyn silloin itseäni, jos en toimi aikuisen tavoin. Joka kerta kyllä kirjoittaessani onnittelut ottaa päähän ja itku pääsee. Toisaalta ottaa päähän niin paljon enemmän, jos en korttia kirjoita ja osoita huomiota.
Eli sanoisin, että helpommalla henkisesti pääset, jos järjestät kunnolliset hautajaiset. Kunnolliset eivät tarkoita prameita ja kalliita (ainahan hautajaisiin menee kyllä rahaa), vaan sellaiset, joihin sinä ap, voit itseäsi kunnioittaen mennä suremaan sitä, että ettei sinulla oikeastaan ole isää edes ollut. Näissä hautajaisissa ei tarvitse unohtaa isäsi alkoholismia, ei tarvitse näytellä, ei tarvitse kaunistella. Riittää se, ettei halvenna pikkutytön toivetta saada joskus selvä, välittävä isä.
Jotain hienoa isäsi sai elämässään kuitenkin aikaan. Hän tapasi sinun äitisi ja sai aikaan sinut omalla olemisellaan ja tekemisellään.Se, että viina vei ja ei siksi sinusta huolehtinut, ei poista sitä hienoa naista, jota ei olisi ilman häntä.
Eli toistan: kunnioituksesta itseäsi kohtaan, järjestät Sinä isällesi hautajaiset. Koska kyllähän Sinä, olet sen arvoinen, että siittäjäsi voi sivistyneet hautajaiset saada.
[/quote]
En ymmärrä terapeuttiasi ollenkaan, itse kokisin tosi alentavana kirjoitella kortteja kusipäävanhemmilleni. Paljon helpompaa on olla rehellinen ja lojaali itselleen, mitään yhteydenottoa ei sinne päin tule nyt eikä koskaan. Se on tuntunut hyvältä ja oikealta.