Millaiset hautajaiset olen velvollinen järjestämään alkkis-isälleni,

Voihan ne juopot kai tulla kappeliin, jos haluavat. Ei sinun heitä tarvitse kahville kutsua. Ja ihmisiähän nuo rantojen miehetkin on...

11 jatkaa: hautajaisia voit ajatella myös omasta näkökulmastasi, päätöspisteenä sinun ja isäsi suhteelle. Isälläsi on varmaan kuitenkin jokin rooli ollut elämässäsi, joskus? Hautajaiset voisivat olla väline sinun surutyöllesi.

Sinulle jää itsellesi parempi muisto isästäsi ja hänen kuolemastaan, jos edes yrität järjestää säälliset hautajaiset. Kai hänellä joku muukin lähisukulainen on kuin sinä? Entä äitisi? Jokaisella ihmisellä on joknkunlainen sosiaalinen elämä. Voit järjestää hyvin koruttomatkin hautajaiset, mutta pienimuotoisenakin niillä on suuri merkitys itsekunnioitukseesi. "Viimeinen palvelus vainajalle" ei niin iso juttu kuitenkaan ole - varsinkaan jos et ole vihannut isääsi vaan hän on vain ollut ulkopuolinen elämässäsi.

12: ei ole mikään pakko ilmoittaa, koska siunaus tapahtuu.

[quote author="Vierailija" time="03.07.2013 klo 20:31"]

Niin, tuntuu vaan kylmältä vajota samalle tasolle kuin hän. Ilman häntä minua ei  kuitenkaan olisi. Ihminen sen alkkiskuoren takana kuitenkin on. Ei hän aina ole tuollainen ollut.. kai.

[/quote]

Sinä juuri vajoat hänen tasolleen, jos järjestät ne. Ole ylpeä itsestäsi ja jatka omaa elämääsi niinkuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Juopot kiusaavat muita ja ovat HIRVIÖITÄ. 

Voit kunnioittaa vainajaa ilman, että kunnioitat hänen alkoholismiaan. Voit järjestää säädylliset hautajaiset perhepiirin kesken, ryyppykavereita ei tarvitse alkaa etsiä tai kutsua.

Et ole velvollinen mihinkään, mutta mieti itse rauhassa, millaisen ratkaisun kanssa pystyt itse elämään. Joku kaipaa jotain seremoniaa "päätökseksi", toiselle asian huomiotta jättäminen on ainoa oikea ratkaisu. Se olet lopulta sinä, joka oman ratkaisusi kanssa elät hamaan tappiin.

Onko siis isäsi jo kuollut vai mietitkö asiaa näin etukäteen?

Jos haluat järjestää hautajaiset, niin kutsu ne isäsi juoppokaverit sinne kuitenkin.Ihmisiä nekin ovat.

Kyllä ne haluavat säilyttää viimeiset ihmisarvon rippeensä edes ystävänsä hautajaisissa. Ei sun tarvitse pelätä että ne ilmaantuvat sinne paskat housussa, ympärikännissä ja joku

ja tenupullo kädessä.

Kohtele niitä tasa-arvoisina ihmisinä ja puhu heidän kanssaan normaalisti.

Toinen näkökulma:

Ollaanko ryyppyjengissä oikeasti ystäviä, vai ollaanko samassa jengissä vain siksi, että jollain on aina rahapäivä ja näin ollen kaikki saavat viinaa.

[quote author="Vierailija" time="03.07.2013 klo 20:47"]

Onko siis isäsi jo kuollut vai mietitkö asiaa näin etukäteen?

[/quote]

En ole ap, mutta sama on edessä jossain vaiheessa. Ja kyllä, mietin sitä jo nyt. Että kukakohan mahtaa ilmoittaa isäni kuolemasta? En tiedä osoitetta, en puhelinnumeroa, jos niitä siis on. Eikä hänellä todellakaan taida olla mitään osoitekirjaa... :P

En tiedä "kaveristaan" yhtään mitään, enkä haluakaan tietää. Hän on valinnut oman elämäntapansa, eikä siihen kuulu lapset eikä lapsenlapset. Jos jotkut kahvit sitten keitetään ja muistellaan sisarusten kanssa niitä aikoja ennen alkoholismia.

Saatko perintöä?

Mä olen kyllä samaa mieltä kuin nro 20. Ja mullakin on alkkis-isä.

Minun isäni kuoli suht äekettäin.  Järjestin hautajaiset. Kaunis tilaisuus. Lapseni olivat siellä myös. Nyt jälkikäteen olen onnellinen, että näin tehtiin. Olen huomannut, että lapsillekin, etenkin nuorimmalle (tai ainakin hän puhuu eniten ko. asiasta) tilaisuus oli tärkeä. Vainaja oli hänen isoisänsä. Takaisin ei enää saa. Viimeinen palvelus. Jos on joku vainajan ystävä, kutsuisin hänetkin. Meillä heitä oli kolme. Kaikki meni hyvin. Vanhempani olivat eronneet, äitini ei ollut hautajaisissa, mutta hän halusi, että lasken arkulle ruusun häneltä. Muistoja ja kuniita sellaisia kuitenkin oli.  Oli siis polttohautaus. Tuhkalaskettiin myöhemmin. e oli sellaisessa seurakunnan pussissa, kaadettiin muistolehtoon. Halusin, että laitettiin muistolaatta yhteiseen kiveen. Pakollista sekään ei olisi ollut. Oli ihan ihmisarvoiset ja kauniit hautajaiset.

[quote author="Vierailija" time="03.07.2013 klo 19:37"]

Lisätietoa:

http://www.sosiaaliportti.fi/fi-FI/konsultointi/kysymykset_ja_vastaukset/kysymysarkisto/kysymyksia-ja-vastauksia-konsultointipalvelu/sosiaaliviranomaisen-rooli-varattoman-ja-yksinaisen-kuollessa#.UdRS8z78_pk

Et tosiaan joudu maksamaan tai järjestelemään mitään, jos et halua. 

[/quote]

Tämä oli hyvä linkki. Minäkin mietin jo vanhempieni kuoppajaisia, miten käytäntö menee, sillä en itse aio astua hautajaisiin jalallanikaan. Korkeintaan voisin käydä jälkikäteen tanssimassa haudalla. Sen verran kusipäinen tuo kaksikko oli.

Tosiaan tuohon linkkiin liittyen: siinä kerrottiin, että sossut astuvat kehiin ja yrittävät yhdistää sukua, joka kusipään on hylännyt. Eli lähiomaiset astuisivat niinkuin automaattisesti sosiaalityön kohteeksi... Vitun kiva. Jos vainaja olisikin b-luokkaan kuulunut, on tosi törkeätä että vielä haudastaankin yrittää vetää aikuisia lapsiaasaamaan kastiin.

Hmmm.. jättääkö rantojen miehet usein perintöä :D Ei ole omaisuutta, ei edes kotia. Eikä ole vielä kuollut. Kai. Pari kuukautta sitten soitti, kertoi juoneensa kämppänsä, ja pyysi multa vuokrarahaa. Siitä onkin jo kolme vuotta, kun viimeksi soitti ja kysyi rahaa. Mutta kertoi myös sisuskalujensa olevat tuusannuuskana, oksentavansa verta. Siksi olisi kuulemma tarvinnut rahaa. En antanut, maksoin mieluummin lasten harrastusmaksut. Ehdotti "isä" kyllä että onko ne pakollisia, futistakin voi kuulemma harrastaa ilman seuraa..

Joo, ehkä oman perheen kesken siunataan pappa. Toimiihan ainakin varoittavana esimerkkinä lapsille.

Muu suku ei ole yhteyksissä, kun kusetti sukulaisensa rahat viitisen vuotta sitten. Eikä sitä sukua paljon olekaan, enkä tunne sitä kun ei ole suku minuunkaan yhteyksiä pitänyt. Koskaan. Vaikka äitini yritti, oli yh ja olisi ilolla ottanut vastaan isovanhempien apua. Ei kiinnostanut heitä. :´(

:(

Toivottavasti sinusta löytyy voimaa, hyvyyttä ja kunnioitusta (kaikesta huolimatta) saattaa isäsi arvokkaasti viimeiselle matkalleen. Hän olisi varmasti ylpeä sinusta ja ehkä sillä olisi sinulle kuitenkin jotain merkitystä. Eihän hautajaisia sinunkaan varmasti tarvitse liian usein järjestää.

Voihkin useankin kerran terapiassa sitä, että miksi minä ostaisin äidilleni kortin ja lahjan äitienpäivänä, synttärinä ja jouluna, koska itse en ole häneltä saanut koskaan yhtään lahjaa tai edes mitään positiivista kommenttia ylipäätänsä. Terapeutti kuitenkin neuvoi minua, että minun tulee käyttäytyä kuitenkin niin, etten koe "huonommuutta" käytökselläni verrattuna ikätovereihini. Eli vaikka äitini ei osaa eikä voi taustansa takia toimia kuin aikuinen, ja jos minä osaan niin  väheksyn silloin itseäni, jos en toimi aikuisen tavoin. Joka kerta kyllä kirjoittaessani onnittelut ottaa päähän ja itku pääsee. Toisaalta ottaa päähän niin paljon enemmän, jos en korttia kirjoita ja osoita huomiota.

Eli sanoisin, että helpommalla henkisesti pääset, jos järjestät kunnolliset hautajaiset. Kunnolliset eivät tarkoita prameita ja kalliita (ainahan hautajaisiin menee kyllä rahaa), vaan sellaiset, joihin sinä ap, voit itseäsi kunnioittaen mennä suremaan sitä, että ettei sinulla oikeastaan ole isää edes ollut.  Näissä hautajaisissa ei tarvitse unohtaa isäsi alkoholismia, ei tarvitse näytellä, ei tarvitse kaunistella. Riittää se, ettei halvenna pikkutytön toivetta saada joskus selvä, välittävä isä.

Jotain hienoa isäsi sai elämässään kuitenkin aikaan. Hän tapasi sinun äitisi ja sai aikaan sinut omalla olemisellaan ja tekemisellään.Se, että viina vei ja ei siksi sinusta huolehtinut, ei poista sitä hienoa naista, jota ei olisi ilman häntä.

Eli toistan: kunnioituksesta itseäsi kohtaan, järjestät Sinä isällesi hautajaiset. Koska kyllähän Sinä, olet sen arvoinen, että siittäjäsi voi sivistyneet hautajaiset saada.

Kuuluiko isäsi edes kirkkoon? Hautaamatta ei ketään saa jättää, mutta hautajaisia ei ole pakko järjestää. Hautaamiseen riittää vaikkapa tuhkaus: http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2003/20030457

Minulla on alkoholisti ADOPTIOäiti. En aio tehdä hänen kuolemansa jälkeen mitään. Hänellä on yksi normaalijärkinen sisko, jonka uskon hoitavan asiat kun sen aika on. Olen myös melko varma, etten ole missään sairaalan papereissa tai muualla se lähin omainen, ainoastaan lain mukaan. 

En itse ajattele tätä minään kostona, tai en ajattele että olisin jotenkin ylevämpi jos järjestän hautajaiset naiselle, joka muistutti minua läpi lapsuuteni että olen hänen elämänsä virhe. Olen vain astunut pois hänen elämänsä piiristä, enkä vastaa puheluun, jonka hän soittaa minulle joka äitienpäiväaamu. 

Tiedän, että kuulostan katkeralta suurimman osan ihmisten korviin. Mutta he jotka tietävät tarinani, tietävät myös että parempi näin. Adoptioäitini oli itse sitä mieltä, että jokainen auttaa vain itseään.Hän sai esimerkiksi ajokorttirahat ja oman auton, lennot ulkomaille töihin ja ensimmäisen kuukauden vuokrarahat vanhemmiltaan. Häneltä ei koskaan ei puuttunut mitään rahallista. Minä en päässyt kielikursseille, en leireille enkä saanut harrastaa mitään maksullista, enkä myöskään saanut 20e rahaa lainaan kun olin opiskelija ja opintotuenmaksussa oli ongelmia, vaikka äitini oli juuri saanut tililleen 60 000e.

Ei, en hautaa häntä. Adoptioisäni kyllä, ja monta muuta sukulaista voin auttaa monessa asiassa ilman pyytämistäkin. Mutta äitiä en.