Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Osan mielestä "erilaiset elämäntyylit" ei ole peruste asumuserolle
28.05.2013 |
Kuulemma rakkaus fiksaa kaiken jne. No, meillä on kohta 12 vuotta siedetty tilannetta jossa kumpikaan avioliiton osapuoli ei ole onnellinen. Asumme siis yhdessä pakon edestä (= lapset) mutta vaikka kaikki perusjutut ovatkin hyvin, emme nauti arjesta koska ne erilaiset elämäntyylit pilaavat kaiken...
Kuvittele, että olet ratsastanut harrastuksena ennenkuin tapasit miehesi. Miehesi on kuitenkin vakavasti allerginen hevosille, joten hänen hyvinvointinsa vuoksi lopetat ratsastamisen .Rakastat vieläkin hevosia, mutta et voi mennä niiden lähellekään koska vaatteistasi kantautuva eläinpöly/hilse saa miehesi haukkomaan henkeään.
Hevoset sikseen, nyt syödään! Mutta ei oikein huvittaisi kokata, sillä miehesi noudattaa ruokavaliota joka on päinvastainen omasi kanssa kaikin mahdollisin tavoin ja lisäksi sinun lempikasviksesi ovat juuri niitä, joille mies on allerginen. On siis kokattava kaksi erillistä ruokaa tai tehtävä jotain, joka kyllä sopii jotenkin molemmille mutta ei maistu erityisesti kummallekaan.
Ruoan jälkeen onkin aika siivota, koska huomenna tulee vieraita. Mies lupaa hoitaa keittiön, sinä siivoat vessan ja olohuoneen. Valmista! Mutta...miksi keittiössä on vieläkin tavaraa, roskaa, näkyvää LIKAA?? "Emmä mitään näe", ihmettelee miehesi, 20cm päässä isosta ruokatahrasta. Useamman kerran siivoushetken aikana -ja sen jälkeen- joudut huomauttamaan miehelle kohdista, jotka tämä missasi huonon näkönsä (...) vuoksi.
Huhheijaa, selvittiinhän siitä! Siivous on nyt hoidettu ja kello on vielä aika vähän. Lapset ovat hoidossa; miten olisi jos lähdettäisiin leffaan tai syömään tai-- "Emmä jaksais", hymyilee miehesi osaaottavasti sohvaltaan. Jaa. No...ei kai sitten. "Voithan sä yksinkin mennä?", hän ehdottaa. Niin...voinhan minä. Mutta jostain syystä ei enää huvita.
Tämmöistä möllöttämistä tämä arki nykyään on. Pari kertaa vuodessa mies jaksaa ehkä lähteä kanssani johonkin, usein kyllä intoni lopahtaa alkuminuuteilla kun näen miten vastenmielistä hänestä on joutua tekemään jotain mistä ei nauti. Ymmärrän toisaalta että introvertti kotihiiri ei pidä hälinästä, mutta toisaalta raivostuttaa kun ei oman miehensä kanssa voi edes saatana syömässä käydä! Eihän samaa ruokaakaan voi syödä! Miksi kaikki on niin vaikeaa?? Kenen pitäisi joustaa enemmän ja missä?
Ai miksi/miten päädyimme yhteen? Olimme nuoria ja rakastuneita, loppu on historiaa. Rakkaus ei ole kadonnut, mutta halu yhteiselämään on!
Kommentit (4)
Minäkin toivoisin, että mies jaksaisi paremmin sitten kun muutamme erilleen. Kyllä hän kavereidensa kanssa säännöllisesti ulkona kuitenkin käy...ehkäpä sitten minunkin.
Miehenkin osalta suhteemme on yhtä kompromissia, en minä yksin tässä asiassa ole: mies haluaisi nauttia laiskottelusta, jättää tavarat juuri siihen missä haluaa niitä pitää (oli se paikka sopiva tai ei..), kutsua usein kylään kavereitaan...minä en jaksa miehen kavereita, en kestä sotkuisuutta ja raivostuttaa kun jokainen vapaapäivä menee kotona möllöttämiseksi. Riitoja tulee paljon, kotona on jännittynyt ja alakuloisen ahdistunut tunnelma. :(
Kyllä me toisiamme rakastamme ja pidämme myös toistemme seurasta. Yhteiselo vaan tuntuu olevan mahdotonta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aikuinen ihminen kokatkoon oman ruokansa, jos ei pysty/halua sinun laittamaasi syömään. Pieni helpotus sentään sinun elämääsi.
[quote author="Vierailija" time="28.05.2013 klo 18:30"]
Aikuinen ihminen kokatkoon oman ruokansa, jos ei pysty/halua sinun laittamaasi syömään. Pieni helpotus sentään sinun elämääsi.
[/quote]
Kyllä hän kokkaakin, laitamme ruoat vuorotellen. Mutta aikamoista säätöä se on, juuri siksi kun ruokavaliot ovat aivan ääripäissä toisistaan ja on nuo allergiat jne.
Alue: Aihe vapaa
Ymmärrän sen, että into parisuhteeseen katoaa, jos ei pysty mitään mieleisiä asioita tekemään. En tosin saanut tekstistäsi selville, että onko elämäsi pelkkää kompromissia, vai saatko tehdä yhtään mitään, mikä toisi elämääsi onnellisuutta?
Hevosista luopuminen on kyllä tosi iso juttu ja nostan siitä hattua sulle, koska ne on sellaisia eläimiä, joista tulee tosi onnelliseksi ja niihin kiintyy samalla tavalla tai jopa lujemmin kuin ihmisiin.
Ehkä olisi tosiaan hyvä juttu jos asutte erillänne. Sinä pääset ratsastamaan ja hoitamaan heppoja...ja voit pitää yllä siistiä kotia. Miehesi saa taas nauttia laiskottelusta omassa kodissaan, eikä hänen tarvitse kärsiä vaimon valituksista. :-)
Eihän teidän välttämättä tarvitse erota jos muuten tulette hyvin toimiin ja rakastatte toisianne. Jätät vaan heppakamppeet kotiin ja käyt suihkussa! Voi olla, että miehesi innostuu käymään leffassa ja syömässä, jos muutatte erilleen! :-)