Voiko aikuinen todella olla niin ujo vai ilman käytöstapoja?

Olen ujo, ennen kasvatukseni ansiosta sentään yritin jotain jutella, sitten sairastuin masennukseen ja sittemin lasteni kanssa on isoja murheita, valitan, en enää edes vaivaudu yrittämään kohteliaisuuteen, mieluummin pyyhällän ohi ja toivon, ettei kukaan mua huomaa.

Ootkohan ite huonosti kasvatettu kun pitäis koko ajan olla äänessä? Ehkä sun työkaveri on hiljainen eikä näe mitään lisäarvoa siinä että jo valmiiksi kiusallisessa tilanteessa pitäis vielä jaaritella joutavia.

Eikö sinulle riitä juttukaveriksi ne muut työkaverit vai miksi sinun pitää väkisin saada jutella tuon ujon kanssa?

Voi aikuinenkin olla ihan tosi ujo, tai sitten voi olla jotakin mt-häiriötä. Vaikka sosiaalisten tilanteitten pelkoa tai paniikkihäiriötä.

En usko, että kukaan ihan tahallaan ja pelkästään huonon käytöksen takia olisi puhumatta muille. Varsinkin kun kerroit, että hän itsekin vaikuttaa kiusantuneelta tilanteestaan.

Itse huomaan olevani työporukassa usein hiljainen, koska en vain jaksa sitä jutustelua pitemmän päälle. Sitten jos ollaan pienemmässä joukossa, niin on tavallaan pakko pitää juttua itsekin yllä, mutta isommassa en jaksa vaivautua, koska moni muu on hyvin ulospäinsuuntautunut ja pitää siitä, että saa puhua. Kommentoin, jos jotain sanottavaa on, mutta en vain siksi, että olisin muuten hiljaa.

Ei kaikki jaksa vääntää tyhjänpäiväistä juttua tollojen kanssa.

Mä olen kyllä aina ihmetellyt, miksi kokoajan pitää lörpöttää jos ei ole mitään järkevää asiaa, miksei voi olla hiljaa. Miksei voisi olla pälättämättä tyhjänpäiväisistä asioista, kuten säästä? Kokeilisit sinäkin joskus, voisi tehdä ihan hyvää.

Eli lopputulos on siis se, että ujoja aikuisia ei ole? Kaikki puhumattomat ovat vain vittuuntuneita?

ujous ei katso ikää

Kyllähän ujojakin on, mutta kieltämättä välillä töissä ihmetyttää yksi jolta jokaisen vastauksen saa pumpata esiin. Enkä tarkoita että edes yrittäisin jutella esim. kahvipöydässä (luovutin pian kun mikään keskustelunavaus ei saanut vastakaikua enkä tykkää pitää monologeja), vaan silloinkin kun tehdään töitä yhdessä on tuppisuu. Kun yhdessä töitä tehdään pitäisi yhdessä pystyä myös sopimaan mitä kukin tekee ja ongelmatapauksissa kehitellä ratkaisuja ja on todella hankalaa jos toinen ei silloinkaan puhu ellei samaa asiaa kysy vähintään kahta kertaa (eka vastaus yleensä niin hiljainen ettei kuule tai tyyliä 'hmmm' josta ei tiedä mitä se milloinkin tarkoittaa). En tarkoita että ei saisi olla ujo ja kyseinen henkilö varmaan kärsii itsekin ujoudestaan, mutta silti rasittaa työasioissa.

Se on vaan suomalainen. Ei se ole tökerö vaan ainoastaan individualisti ja itsenäinen oman tiensä kulkija. Deal with it.

[quote author="Vierailija" time="03.07.2013 klo 22:18"]

Kyllähän ujojakin on, mutta kieltämättä välillä töissä ihmetyttää yksi jolta jokaisen vastauksen saa pumpata esiin. Enkä tarkoita että edes yrittäisin jutella esim. kahvipöydässä (luovutin pian kun mikään keskustelunavaus ei saanut vastakaikua enkä tykkää pitää monologeja), vaan silloinkin kun tehdään töitä yhdessä on tuppisuu. Kun yhdessä töitä tehdään pitäisi yhdessä pystyä myös sopimaan mitä kukin tekee ja ongelmatapauksissa kehitellä ratkaisuja ja on todella hankalaa jos toinen ei silloinkaan puhu ellei samaa asiaa kysy vähintään kahta kertaa (eka vastaus yleensä niin hiljainen ettei kuule tai tyyliä 'hmmm' josta ei tiedä mitä se milloinkin tarkoittaa). En tarkoita että ei saisi olla ujo ja kyseinen henkilö varmaan kärsii itsekin ujoudestaan, mutta silti rasittaa työasioissa.

[/quote]

vähän kuin minun asiantuntijatyökaverini. Mutta jos meileihinkään ei aina saa vastausta,niin ei se sentään kait ujoutta voi olla.  Elämänsä hyvällä mallilla, joten ei pitäisi olla murheitakaan. Olenkin alkanut ajatella että tyyppi on sen verran olevinaan parempi, ettei viitsi kaikille jutella tai vastata.  

Aina ei siis voi olla vain näitä kahta vaihtoehtoa a) ujo b) masentunut vaan voi olla myös c) ylimielinen ja omasta arvostaan tärkeä.  

Olen hiljaa ja voin olla hiljaa seurassa. Se ei minulle ole ongelma. tulen kyllä vaivaantuneeksi jos huomaan, että toinen odottaa hirveästi keskustelua. Vastaan kyllä jos minulle puhutaan. 

Onko kyse miehestä vai naisesta...suomalaiset miehet on vähäpuheisia töksyjä

Onko kyse miehestä vai naisesta...suomalaiset miehet on vähäpuheisia töksyjä

Itse olen ainakin ihan oikeasti ujo ja yli 30-vuotias. Työmeileihin vastaan yleensä lyhyesti ja muodollisesti, vaikka pitäisin kyseisen meilin lähettäjästä, olisin itse hyvällä tuulella ja meili olisi rento/epämuodollinen. Lisäksi harvemmin puhun, ellei mulla ole oikeasti jotain omasta mielestäni hyvää ideaa tai pointtia (olen myös hyvin itsekriittinen, joten teilaan suurimman osan ideoistani, joten puhun harvoin). En myöskään tykkää jutella kovin paljon "turhan päiten" työkavereiden kanssa tehdessäni töitä, vaikka tykkäänkin työkavereistani. Yleensä puhun vain ns. asiaa, jos vain mahdollista. Olen tosiaan todella ujo, mutta parhaani mukaan peittelen sitä - tosin varmasti tarkkasilmäisempi huomaa sen. Muuten olen ihan tasapainoinen tapaus.

Se lienee vaan introvertti. Kaikki introvertit eivät muuten ole edes ujoja, eli eivät koe sinänsä epämiellyttävää jännitystä ihmisten kanssa kommunikointitilanteissa, mutta eivät vaan myöskään koe mitäään halua tai tarvetta jutustella muiden kanssa varsinkaan ns. tyhjänpäiväisistä asioista tyyliin small talk. 

[quote author="Vierailija" time="03.07.2013 klo 22:24"]

Se on vaan suomalainen. Ei se ole tökerö vaan ainoastaan individualisti ja itsenäinen oman tiensä kulkija. Deal with it.

[/quote] Sitten se kuitenkin on vaikeaa kun naita individualisteja paastetaan ulkomaille. Meilla oli USAssa tallainen kaveri yliopistovaihdossa, ei puhunut, ei pukahtanut. Ei tervehtinyt ketaan aamulla eika sanonut heita illalla. Kylla antoi niin omituisen kuvan suomalaisista etta sita saa vielakin korjailla vaikka tasta on jo aikaa.

Luulisi etta yliopistolla olisi jonkinlainen soveltuvuuskoe ennenkuin laitetaan rahaa tallaisen polvastin vaihtarivuoteen. You deal with it, ain't my job.