Moni luulee näyttävänsä "ikäistään nuoremmalta" - miksi?

Minä näytän. Ja tiedän sen olevan jotakuinkin sataprosenttinen varmuus, ettei ole vaan omaa luuloa tai muiden kohteliaisuutta.

Varmaan se on vaan se "sisäinen ikä", eli ajatusmaailma laahaa ns. perässä. Kun "sisäinen ikä" on 34, niin muut 40-vuotiaat näyttää tosi vanhoilta...

Olen muuten itse tosi huono ylipäätään arvaamaan kenenkään ikää, ja omasta mielestäni näytän ihan sen ikäiseltä kuin olenkin, eli 40-vuotiaalta. Mutta aika monta kertaa vähän tuntemattomampi juttukaveri on ollut vilpittömän ällistynyt ikäni kuultuaan. Eivät siis ole kehaisseet, että "ootpa nuorekas" tms, vaan olleet ihan haavi auki että "oho, ei uskois". Että joko näytän ikäistäni nuoremmalta tai sitten mulla on vaan tosi lapselliset jutut... Niin, ja en tosiaan ole kaunis, vaan vähän pulska, enkä juurikaan meikkaa, että ei se nuoruus ja kauneus mitään synonyymejä tosiaan ole.

P.S. Vaikka nuo ällistelyt olisivatkin vaan tyhjää kehua, niin eipä se minua hetkauta. Minusta on ihan ok näyttää sen ikäiseltä kuin on, pääasia etten näytä hirveän paljon vanhemmalta. Se ois kieltämättä vähän masentavaa.

Mulla ehkä toisin päin, omasta mielestäni näytän ikäiseltäni, mutta ikäni kertominen aiheuttaa tuntemattomissa melkein joka kerta jonkinlaisen ihmettelykommentin ja ihmettelen ihmettelyä!

Mä näytän satavarmasti ikäistäni nuoremmalta. Se on geeneissä, äitini ja hänen sukunsa kaikki naiset vanhenevat hitaasti.

Otin iltameikin keväällä erästä tilaisuutta varten ja meikkaaja sanoi, että kiva tehdä silmämeikki, kun luomillani ei ole yhtään ryppyjä. Että oota vaan kun täytät 30, niin siitä se sitten alkaa. Olen 37-vuotias.

Olin työkaverini kanssa terassilla ja hänen siskonsa ekysi paikalle. Isotteli tyyliin, että "sä nyt et tästä tiedä mitään, kun oot vielä niin nuori" ja "tajuat sitten kun olet vanhempi". Työkaverini on 24, hänen siskonsa 27 ja minä siis 10 vuotta vanhempi.

Luokkakokouksessa totesivat, että "sinä se olet sitten ikinuori. On kuin olisit syntynyt vn. -86 etkä vuonna -76".

Työpaikalla tytötteli jokunen mies, kunnes tajusivat olla hiljaa.

Päiväkodissa joku sanoi, että se on varmaan ollut rankkaa olla yh ja teiniäiti. Olen naimisissa ja tosiaan tätä kommentoijaa vanhempi.

Baarissa mies tuli juttelemaan ja sanoi olevansa minua puolet vanhempi, että voisin olla hänen isänsä. Ei meillä ollut kuin 3 vuotta ikäeroa.

Oma mieheni on 6 vuotta nuorempi. Mieheni näyttää ikäistään vanhemmalta ja joskus joku uusi tuttavuus on kuittaillut, että mikäs miehelläni ollessa, kun on teinivaimo.

En pukeudu mitenkään teinisti. Jos olen lasten kanssa, minulla on usein farkut ja t-paita. Töissä jakkupuku. 

Nautin siitä, että ihoni on moitteeton ja sileä, on mukavaa olla iättömän näköinen. Töissä saan tehdä joskus tuplasti töitä, jotta olisin uskottava, se on ainoa missä nuoremman näköinen ulkonäkö on haitaksi.

Ja luulen kyllä, että suurin osa iän ällistelyistä on aitoa eikä tyhjää kehua, suomalaiset kun ei juuri harrasta noita huomaavaisuuksia vaikka olis aihettakin. :D

Moni ei itse huomaa vanhevansa kun oman pärstän näkee joka päivä. Itse olin pitkään babyface ja yli kolmekymppisenä kysyttiin otanko lasten lipun dösässä tai papereita kapakassa.

Mutta sitten myöhään hankitut lapset tekivät tehtävänsä ja nyt olen 40v. kolmen pienen äiti ja mielestäni näytän siltä, ihan hyvältä kuitenkin. Eli "romahdus" ts. ekat rypyt yhdessä yössä voi tulla myös myöhemmin ;)  

Minullekin kävi vähän samalla tavalla kosmetologilla, kuin yhdellä vastaajalla. Kysyi mitä tuotteita käytän, ja kun vastasin, että ryppyvoidetta niin sanoi, ettei mun kannata sellaista vielä käyttää vuosiin. Yritin sitten jotain vängätä, että luulin, että niitä pitäisi käyttää kolmekymppisenä, josta hän oli ihan samaa mieltä. Kävi ilmi, että hän oli luullut minua n.20 vuotiaaksi.

Kerran yks mies tuli mulle juttelemaan, ja jotenkin juttu meni siihen, että ei hätää, kyllä minä vielä kasvan (ettei tartte käyttää korkokenkiä.) Olen siis 160cm, eli lyhyt, mutta naisena ihan "aikuisen kokoinen."

33v ja 33v:n näköinen muija. Tietty ihan kiva, jos joku luulee joskus nuoremmaksi.

Minusta taas tuntuu että näytän ikäistäni vanhemmalta. Mutta ehkä se johtuu elämäntilanteesta. Minulla on teini-ikäinen lapsi, toimin asiantuntijatehtävissä enkä siksi voi pukeutua "teinimäisesti". Vastaavasti työkaverini (tai osa heistä) vaikuttavat paljon nuoremmilta, ei kylläkään naamasta/kropasta vaan ehkä pukeutumisen ja elämäntilanteen takia, vaikka ovatkin ikäisiäni. Tai sitten vain pidän itse itseäni "vanhan" näköisenä.