Lapsi, ekaluokkalainen jäi kiinni varastamisesta :(
Argh, en tiedä miten suhtautua. Olo on epätodellinen ja epäonnistunut.
Hän siis varasti esineen kaveriltaan ja jäi kiinni. Tätä selviteltiin pitkään, ensin valehteli, että ei ole mitään ottanut ja sitten valehteli, että se on varmasti joutunut vahingossa hänen tavaroidensa joukkoon. Pitkän puristamisen jälkeen myönsi lopulta ottaneensa.
Ratsasin kaikki paikat ja löysin toisenkin esineen, joka on toisen oma.
Eilen keskutelimme pitkään varastamisesta ja valehtelemisesta. Toivottavasti oppi meni perille. Syytä hän ei osannut kertoa.
Ihmettelen itsekin mikä voi olla syynä, koska hänen ei tarvitse varastaa. Hän saa kaiken mitä tarvitsee ja suurimman osan tavaroista, joita haluaa.
Esineet ei tosiaankaan olleet mitenkään hienoja tai haluttavia tai tarpeellisia, sellaisia, joita olisi voinut haluta tietäen, että ei ikinä itse saa mitään niin hienoa.
Miksi lapseni varasti?
Kommentit (35)
En nyt ihan pysty seuraamaan ajatuksesi juoksua. Voitko perustella?
Ihmettelen itsekin mikä voi olla syynä, koska hänen ei tarvitse varastaa. Hän saa kaiken mitä tarvitsee ja suurimman osan tavaroista, joita haluaa.
Miksi lapseni varasti?
meidän nyt 8.v poika jäi syksyllä kiinni varastamisesta. Vei 2 euroa rahaa kukkarostani. Omaakin rahaa olisi ollut mutta kuitenkin otti minulta.
Tätä selviteltiin ja väännettiin ja käännettiin. Koin huonoa omaatuntoa ja syllistin itseäni surkeaksi äidiksi ja kasvattajaksi, todellinen epäonnistuja.
Aikani kun olin tätä märehtinyt ja päätin puhua asiasta luotto ystäväni kanssa jolla on myös samanikäinen poika. kävi ilmi että heillä oli tapahtunut ihan samoin, summa tosin oli lipaston päällä ja 5€.
Samoin molempien meidän poikien tuttavapiiristä löytyi muitakin jotka olivat varastaneet. Kuka tavaran toiselta kaverilta, kuka rahaa kotoa ja joku jopa tikkarin kauppareissulla.
Loppujen lopuksi tulin tulimme tulokseen että jotenkin kai liittyy jännityksen ja omien rajojen hakemiseen. Selitystä lapset eivät osanneet asiaan antaa. Meillä ei ole tuon jälkeen asia toistunut eikä ystävällänikään joten ehkä se tästä.
sanon että lapselle pitää sanoa joskus ei, lapsen ei kuulu saada kaikkea haluamaansa.
jossain vaiheessa näpistää. Niin olen tehnyt itsekin. Myös minun ekaluokkalainen poika on syönyt salaa meidän vanhempien karkkia sekä pöllinyt veljensä legoja. Olen sanonut, että miltä tuntuisi, jos me vanhemmat söisimme luvatta hänen karkkipäiväkarkkinsa tai veli olisi näpistänyt hänen legonsa? Ei kuulemma tuntuisi kivalta :( Ja meidän poika on oikeasti tosi ujo ja arka, enkä olisi koskaan uskonut, että hän tekee moista. Ei pidä siis olla liian sinisilmäinen :)
Oletan myös, että hän saa jonkun isärangaistuksen kotona ihan siitä, että teki väärin - siis pelikiellon, arestia, menetetyn viikkorahan tms, mikä nyt teillä tuntuu parhaiten sopivan.
on tosi hassua sanoa näin, mutta on ihan "normaalia" että lapset varastaa. Monet tekevät sitä jossain vaiheessa ilhan ilman, että olisi mitään merkittävää ongelmaa, kasvatuksellista epäonnistumista tai muuta "syytä". Lapset kasvavat kokeilemalla välillä, mitä tapahtuu jos tekee toisin kuin on käsketty. Yksi kokeilee varastamalla, toinen tekee eri mallisia pikkuleipiä kkuin ohjeessa käsketään, kolmas sotkee matikanvihon, neljäs kiukuttelee jne. Kuka mitäkin. Se on normaalia.
Sen sijaan EI ole normaalia, jos te ette saa sitä nyt loppumaan. Keskustelu voi auttaa ja ne täytyy käydä. oletan myös, että lapsi on joutunut palauttamaan tavarat ja pyytämänä anteeksi. Oletan myös, että hän saa jonkun isärangaistuksen kotona ihan siitä, että teki väärin - siis pelikiellon, arestia, menetetyn viikkorahan tms, mikä nyt teillä tuntuu parhaiten sopivan. JA sitten llisäksi peippaasti huomiota positiivisisa asioissa. Nämä on aina useamman yhdistetyn keinon paikkoja.
että lapsi saa KAIKEN haluamansa, vaan suuren osan, ja kaiken tarvitsemansa, siinä on mun mielestä vissi ero!
Mulla myös ekaluokkalainen poika, jonka kaveri kyläillessään varasti mun pojalta. Esine oli pieni ja mitätön, päädyimme hänen vanhempiensa kanssa siihen että kyse oli enemmänkin jännityksestä ja tunteesta että poika oli "hurja". On todellisuudessa tosi kiltti ja mukava kaveri. Asia selviteltiin jo syksyllä eikä ole toistunut. Saa yhä tulla meille leikkimään :)
sanon että lapselle pitää sanoa joskus ei, lapsen ei kuulu saada kaikkea haluamaansa.
en usko huomion hakuun syynä. Meillä poika on ainoa lapsi ja ystävälläni 2 lasta. Varmasti saavat huomiota ilman näitä tempauksiakin. Muutenkin pojat ovat perusluonteeltaan esim. koulussa ihan kilttejä ja tunnollisia.
ei kai vaan teillä isoimmat rangaistukset tule isältä, tms?? Kuulostaa kamalalta :(
mutta haluamansa jollain aikavälillä. Esim. Nintendoa toivoi, ja sai sen seuraavana synttärinä lahjaksi, pyysi jotain tavaraa, sai joululahjaksi jne..
Eilen käytiin keskustelut. Lapsi palautti tavarat, ja pyysi anteeksi. Sai arestia, aresti on pahin rangaistus tässä tapauksessa.
Mietin itsekin, että toivottavasti tämä loppuu nyt tähän. Ja mitä jos hän tekee sen uudelleen? Mietin, että kerron asiasta opettajalle mutta sitten ajattelin, että leimaako se? Päätin, että jos tämä toistuu niin kerron opettajalle, ja varaan ajan jollekin psykologille tms?
että nyt hän tietää tasan tarkkaan, että toiselta ottaminen ilman lupaa on väärin. Ja sanoin jo etukäteen, mikä rangaistus tulisi olemaan, jos vielä näpistää. Ja se rangaistus on megakertaa isompi kuin se, jonka sai. On siis nyt täysin tietoinen vääryydestä ja rangaistuksesta, joten toivon, että se hillitsee.
t. joku aiemmin kirjoittanut
mitkään isä- tai äitirangaistukset ei tulleet edes mieleen. Tosin meillä ON sellainen tapa, että "pahemmista" asioista ja "isommista" rangaistuksista puhutaan aina kaikki yhdessä - niitä ei hoida sen paremmin isä kuin äitikään yksin.
p¨llin ihan kauheasti tavaraa.. tätä kesti varmaan n vuosi mutta jäin lopulta kiinni. Koulussa saivat eka mut tavallaan kiinni (taisivat tietää kuka teki mitä, muttei niillä mitään näyttöä ollut). Mutsi sai sitten kunnolla kiinni myöhemmin kun kävi penkomassa mun huoneessa. Sen jälkeen lopetin, mitä nyt aikuisena pölliny jostain duunista sen jälkeen..
Joskus olen lukenut että lapset hakee huomiota tällaisella turhalla varastamisella. Mulla ainakin vanhemmat aina ollut tosi poissaolevia vaikka olikin aina "läsnä". TOsi zombeja. Ei olla missään tekemisissä nykyisin.
puuhelmen :-) Eikä kyse ollut vahingosta tms. vaan oli käynyt titen tahtoen salaa askartelukaapilla hakemassa helmen taskuunsa, mistä se sitten löytyi. Niin, ja kyllä meidänkin poika olisi saanut ihan oman puuhelmen kaupasta jos olisi pyytänyt..
Hoitajat ja minä puhuttelimme pojan ja tietääkseni vastaavaa ei ole enää tapahtunut. inhottava pelko siitä kuitenkin jäi itselle. Entäs jos kukaan ei huomaa kun poika nappaa seuraavan kerran jotain? Ja jos hän pääsee useamman kerran pälkähästä, tuleeko siitä tapa? Kun ei koululaisen tavaroita enää koko ajan viitsi ratsatakaan, ja sitä paitsi kai se osaa piilotella asioita jos haluaa.
Niin, että lapsi ei sitä huomaa, kun hän on mennyt nukkumaan. Tutkin takin taskut, koululaukun ja penaalin.
Luotto ja usko on nyt mennyt mutta ajattelin, että en sitä hänelle näytä.
Itse koin ainakin suuren häpeän, etten lapselleni tälläistä yksinkertaista asiaa ollut saanut opetettua: muiden tavaroita ei oteta, kaupasta varastaminen on kiellettyä, rikos. Lapsi tai tässä tapauksessa jo 15v sanoi, ettei oikein tiedä, miksi otti, se vaan tuntui niin helpolta... Hän ainakin tajusi asian, kun jäi kiinni - ilmeisesti toisella kerralla. Minä en pitänyt kamalaa saarnaa, en huutanut, mutta asia kyllä puhuttiin - ja jos seuraava kerta tulisi, niin sitten saisi kyllä kotoakin rangaistuksen ja lupasin, että sen sitten improvisoin lennossa ja se ei ole pieni.
Samaa asiaa itse ajattelin, että kun lapsella on rahaa käytössä eli saa ostettua, jos tarve on. Olen kyllä motkottanut hänelle turhasta rahankäytöstä ja tavaroiden ostamisesta, mutta sillä ajatuksella, että ei tarvitse vaikka kymmentä ripsiväriä kerralla, vaan muutama ja kun ne loppuu, niin hankkii lisää. Hänen tilinkäyttöä kun olen seurannut, niin kyllä rahaakin kului.
Ja mitä ekaluokkalaisiin tulee, niin minusta heillä tuo asia ei ole välttämättä vielä tajunnassa, mutta teineillä sen ei pitäisi olla enää mitenkään vierasta - siis se, että varastaa ei saa.
Mutta eteenpäin niin meillä kuin teilläkin minusta täytyy mennä sillä, että näin tapahtui, se yritetään selvittää ja jatkossa sama ei saa toistua. Kerran voi mokata, mutta siitä on otettava opiksi.
Jos asian selvitätte, niin hänen täytyy saada jatkaa puhtaalta pöydältä.
Kun joskus tuntuu, että palsta ja kaikki ihmiset kaikkialla kertovat vain muiden lapsien edesottamuksista ja omat ei tee koskaan mitään! Aiheen vierestä, mutta pakko oli kommentoida. Niin, ja meidän lapset ainakin töppäilee silloin tällöin, mutta tuntuvat olevan ainoita koko lähitienoolla, jos muiden lasten vanhemmilta kysyttäis, onko omansa tehneet vastaavaa ikinä :) Kiva, kun kerrankin ihmiset uskaltaa kertoa, että myös omat lapset erehtyvät.
Hän on keskimmäinen...
Mietin myös, että mitä voimme tehdä toisin, jos kyse on huomion hakuisuudesta...