Ärsyyntyminen ja väsyminen ystävien lapsiiin...
Mikä mua mahtaa vaivata? Ystävä / lähipiirissä on tällä hetkellä monta pientä lasta alle 3 -vuotiaita. Olen osan kummi ja ollut kaikkien lasten kanssa tekemisissä pienestä asti.
Aiemmin kaikki nämä lapset olivat itselle todella rakkaita ja läheisiä, pyydettiin usein, että voidaan tulla hoitamaan / ottaa hoitoon, ja vietettiin lasten kanssa paljon aikaa. Viihdyin lasten seurassa, itse yritettiin samaan aikaan lasta, missä meni yli vuosi.
Kun tulin raskaaksi, niin raskauden alkupuoliskolla tunteet eivät muuttuneet mihinkään, vaikka joskus hieman ylireagoin esim. yhden villin 2,5 -vuotiaan riehuessa ja hyökkäillessä mahaani päin, kun tämä oli mustasukkainen kun puhuttiin, että tädillä on mahassa vauva.
Nyt loppuraskaudessa olen TÄYSIN väsynyt muiden lapsiin; ajatuskin lapsenvahtina olosta ja lasten kanssa puuhailusta ärsyttää. Muiden lapset eivät enää "kiinnosta", enkä tunne enää välittäväni näistä lapsista kuin ennen. Uhmat ja itkut ottavat päähän. On alkanut ärsyttämään, kun lapset sotkevat käynneillään (ennen en välittänyt yhtään!)
Onko muilla raskaus tuonut tällaisia outoja tuntemuksia ennen läheisiin, muiden lapsiin? Hieman nämä tuntemukset ovat säikäyttäneet, että voiko omaankin lapseen jossain vaiheessa näin alkaa ärsyyntyä, mikä ihme tässä on. Voiko jotenkin johtua hormoneista, nyt kun on oma lapsi tulossa?
Harmittaa, kun nykyään tulee lapsenvahtikeikoistakin kieltäydyttyä tosi herkästi, ja ystävät on kyllä ihmetelleet tätä muutosta... Kuitenkin lasten kanssa on loppujen lopuksi ihan ok olla, jos vain suostuu, mutta en tunne enää mitään halua olla vapaaehtoisesti vahtina / lasten seurassa :'(
Kommentit (11)
Tuo on ihan normaali reaktio raskaana olevalta naiselta. Loppuvaiheessa monilla tulee muutenkin sellainen tunne, että haluaisi olla tavallaan rauhassa, eikä ole kenellekään oikein mitään asiaa. Katse kääntyy sisäänpäin, omaan vauvaan, ja sitä haluaa vaan tehdä kodin vauvalle. Vaikka perheessä jo olisikin lapsia, voivat isommat lapset tuntua jotenkin ärsyttäviltä. Äiti tavallaan alkaa tehdä henkisesti tilaa tulevalle vauvalle.
Sinä olet loppuvaiheessa raskaana, eikä sulta saa kyllä nyt pyytää yhtään mitään rasittavaa. Hyvä että kieltäydyt, kyllä kaverisi ymmärtävät. Omassa kaveripiirissäni eräs äiti on tällä hetkellä aika samanlainen, ja kaikki ymmärtävät. Tiedämme että hän on raskaana, vaikka hän ei ole sitä sanonut eikä se vielä näy. Sen vaan heti tajuaa, kun ihmisen olemus muuttuu sellaiseksi, että hänen sisällään kasvaa uusi elämä.
Kuinkas lapsen syntymän jälkeen? Jatkuuko tämä "ärsyyntyminen", palautuuko muiden lapsiin suhtautuminen ennalleen, vai onko sitten taas niin kiinni omassa lapsessa, ettei muille ole tilaa mielessä? :/
-ap
[quote author="Vierailija" time="27.05.2013 klo 19:28"]
Kuinkas lapsen syntymän jälkeen? Jatkuuko tämä "ärsyyntyminen", palautuuko muiden lapsiin suhtautuminen ennalleen, vai onko sitten taas niin kiinni omassa lapsessa, ettei muille ole tilaa mielessä? :/
-ap
[/quote]
Sä voit kyllä itsekin työstää tuota asiaa mielessäsi. Ihan vaikka jo miettimällä siltä kantilta, että miten toivoisit muiden suhtautuvan siihen omaan lapseesi.
On tätä tullut paljon mietittyä, ja ihmetyttää tämä omien tunteiden muuttuminen :( Haluaisin, että "palautuisin ennalleni", eli voisin taas nauttia ystävien lasten ja kummilasten seurasta. En vain tiedä, miten muuttaisin nykyistä tilannetta, kun en tajua, mistä omien tunteiden muuttuminen johtuu?
-ap
[quote author="Vierailija" time="27.05.2013 klo 19:09"]
Tuo on ihan normaali reaktio raskaana olevalta naiselta. Loppuvaiheessa monilla tulee muutenkin sellainen tunne, että haluaisi olla tavallaan rauhassa, eikä ole kenellekään oikein mitään asiaa. Katse kääntyy sisäänpäin, omaan vauvaan, ja sitä haluaa vaan tehdä kodin vauvalle. Vaikka perheessä jo olisikin lapsia, voivat isommat lapset tuntua jotenkin ärsyttäviltä. Äiti tavallaan alkaa tehdä henkisesti tilaa tulevalle vauvalle.
Sinä olet loppuvaiheessa raskaana, eikä sulta saa kyllä nyt pyytää yhtään mitään rasittavaa. Hyvä että kieltäydyt, kyllä kaverisi ymmärtävät. Omassa kaveripiirissäni eräs äiti on tällä hetkellä aika samanlainen, ja kaikki ymmärtävät. Tiedämme että hän on raskaana, vaikka hän ei ole sitä sanonut eikä se vielä näy. Sen vaan heti tajuaa, kun ihmisen olemus muuttuu sellaiseksi, että hänen sisällään kasvaa uusi elämä.
[/quote]
Kiitos tästä kommentista! Olen Ohis vaan, mutta tämä selvensi paljon omaa ajatusmaailmaani. Olen siis ihmetellyt tätä sisäänpäinkäpertymisvimmaani, en kaipaa sosiaalista kanssakäymistä enkä oikeastaan edes kotoa poistumista. Olen täysin tyytyväinen jutellessani mahalleni ja ommellessa kaikenlaista kotiin ja vauvalle. Tuskastun kun lähipiiri yrittää vetää minua ulos tai tulla kylään, haluaisin todellakin vain olla vauvani ja mieheni kanssa kotona.
Minäkin luulen, että on ihan normaali ilmiö :) Palautumisesta on vaikea sanoa mitään, mutta varasi saat varmaan pitää, ettet kauheasti näytä ärsyyntymistä. Toisaalta on ihan luonteva aika karsia noita lastenhoitoja, koska kohta on omassa hoidettavaa. Lapsetonta ystävää voidaan myös vähän käyttää hyväksi näissä lastenhoitojutuissa...
Tutulta kuulostaa ja ihan luonnolliselta. Keskity nyt itseesi ja omaan tulevaan lapseesi hyvällä omallatunnolla, kyllä ne tunteet myöhemmin "normalisoituvat".
Sä teet omaa pesää nyt, siksi et jaksa muiden lapsia.
Kyllä se aika vielä ohikin menee mutta nyt saat olla väsynyt muihin ja keskittyä omaan tulevaan vauvaan.
Eikö täällä monet kahden useamman lapsen äidit ole kirjoitelleet turhautumisestaan vanhempiin lapsiin kun uusi vauva tulee taloon?
Kuvittelisin vauvaan keskittymisen olevan normaalia: vauva ei osaa karjua itselleen haluamaansa sillä volyymillä millä isompi lapsi huutaa. Saattaisi jäädä peräti kokonaan ilman ellei äiti pitelisi pienimmän puolta.
Ennen raskautta ajatus kahden lapsen tekemisestä pienellä ikäerolla houkutti, mutta jos tällaisiakin tuntemuksia tulee, niin ei ihme, jos vanhempi sisarus muuttuu mustasukkaiseksi ja vaikeaksi vauvan tullessa, jos äidin kaikki energia suuntautuu uuteen vauvaan. Taitaa jäädäkin isommaksi ikäero!
Kaikkeen väsyy ja tympääntyy, ei siinä sen kummempaa. Nyt kun olet raskaana, niin voinet ihan hyvin sanoa, ettet jaksa toisten lasten hoitamista enää samalla tavalla.