Kokemuksia doulan mukanaolosta synnytyksessä

Kiitos vastauksestasi, mielelläni luen lisääkin kokemuksia. Mies oli hyvä apu ekassa synnytyksessä mutta synnytys sinänsä ei mennyt toiveideni mukaan vaan sain melkein kaiken mahdollisen käynnistys- ja kivunlievityksen mitä saada voi. Nyt haluaisin jotain ihan muuta enkä haluaisi olla kahlehdittu sairaalasänkyyn.

Kätilönä kysyn että mitä itse odotat doulasta? mikä on se syy miksi mies ei riitä? poistuuko hän usein huoneesta? eikö osannut tukea tarpeeksi hyvin? Doula on herkässä tilanteessa erittäin lähellä sinua ja tunnetilojasi - kestätkö sen? ehdittekö tutustua tarpeeksi ennen h-hetkeä? Joskus doula puhuu liikaa omista kokemuksista, joka ei mielestäni ole hyvä asia ollenkaan. Joskus hän voi olla erittäin hyvä tuki ja apu synnyttäjälle jos mies jostain syystä ei pysty siihen. Täytyy olla sopiva "pari" että synkkaa koska on todella erikoinen tilanne synnyttäjälle että on lähes tuntematon mukana, ystävä ei sovi mielestäni vaan täytyy olla doula"koulutus" taustalla.

Minäkin olen ollut ystävättäreni synnytyksessä, kun lapsen isä häippäsi kuvioista ennen lapsen syntymää. 

Täytyy sanoa, että kokemus oli todella upea ja menisin koska vaan uudestaan. Kokemus on lähentänyt meitä ja oli molemmille todella positiivinen. Pienellä tytöllä tulee aina olemaan erityispaikka sydämessäni. Kylvetin, puin, mittasin hänet ensimmäistä kertaa. Se oli erityistä. Olen itse synnyttänyt kolme kertaa ja omasta kokemuksesta oli toki apua. Pystyin varsin hyvin samaistumaan tilanteeseen. 

Minulla oli doula synnytyksessä. Miestä pelotti , ettei uskalla olla kokoajan mukana , ja palkkasimme yksityisen doulan. Kokemus oli rintiriitainen . Mies olikin hyvä tuki ja doula tuntui jotenkin ulkopuoliselta. Olin tosi väsynyt ja halusinkin epiduraalipuudutuksen ennakkoajatuksistani poiketen . Doula kannusti kovasti liikkumaan ja jaksamaan ja olisin vaan halunnut olla hiljaa ja rauhassa. Imetysapua tarvitsin paljon ja siinä doula oli ihana, mutta synnytyksessä olisin ehkä ollutkin sitten mielummin ilman ulkopuolista ihmistä.

nostan

Minulla oli doula mukana, koska en ollut varma ehtiikö mies heti synnytykseen mukaan (toiselle lapselle piti ehtiä hakea hoitaja 20 km päästä) ja toisaalta en ollut ihan varma, haluanko välttämättä mieheni koko ajan mukaan synnytykseen (meillä oli paha aviokriisi käsitteillä miehen uskottomuuden paljastuttua 2 kk ennen synnytystä).

Doulan sain vinkin kautta vasta viikkoa ennen synnytystä ja etukäteen ehdimme keskustella vain kerran ennen synnytystä. Mutta oli ihan mahtava tyyppi ja ihanaa että tuli mukaan. Poisti minulta turhat stressit - tiesin, että jos en miestäni kestäisi, minulla olisi joku tukena. Ja koska synnytys kesti vain 6 tuntia, josta doula paikalla 3 tuntia ja mies puolitoista tuntia, kaikki meni hienosti.

Doulani oli kätilöopiskelija, joten oli erittän ammattitaitoinen ja kolmen lapsen äitinä tiesi, mitä oli odotettavissa. Hän mm. otti kuvia synnytyksen loppuvaiheessa - sellaisia joita mieheni ei olisi tajunnut ottaa.

Ja miehenkin kanssa meni hienosti, olin todella tyytyväinen että hän tuli mukaan, varsinkin kun suhde saatiin terapian avulla kuntoon...

Mies oli erittäin hyvin mukana esikoisen synnytyksessä ja on varmasti kuopuksenkin synnytyksessä, miehen saamattomuuden tai pelon vuoksi en siis halua doulaa mukaani vaan siksi, että doulilla on enemmän kokemusta ja tietoa kuin minulla ja miehelläni nimenomaan lääkkeettömästä kivunlievityksestä ja rentoutuskeinoista. Haluaisin jonkun joka ohjaa minua hengittämään oikein ja käyttämään ääntäni ja tekee tätä myös minun ja miehen ohella. Olen valitettavasti itse sellainen, ettei oma kosketukseni ruumiiseeni ole ihan paras mahdollinen. Tiedän, että doula tai mies ei voi tätä korvata mutta voivat muistuttaa minua tärkeistä asioista. Toivoisin myös, että jos nyt saisin olla muuten kuin kahlehdittuna sänkyyn niin doula voisi vielä ohjeistaa liikkumisessa ja antaa vinkkejä asentoihin (minullakin on paljon luettua tietoa ja voin harjoitella liikkeitä mutta kivun keskellä menen helposti paniikkiin enkä osaa toimia). Silloin kun synnytin esikoista ei kukaan puhunut mitään esim. leuan rentoutuksen merkityksestä. Silloin en valitettavasti ollut myöskään osannut ja ymmärtänyt itse hakea tietoa, ei myöskään kukaan maininnut, että sairaalassa olisi ollut ilmeisesti mahdollisuus ainakin pyytää ja todennäköisesti myös saadakin akupunktiota. Myös doulan osaaminen esimerkiksi akupainanassa  kiinnostaa. Mies ei noita juttuja osaa myöskään, tosin ainakin synnytyslaulua meidän on tarkoitus kummankin opetella etukäteen.

Oleteko kätilönä sitä mieltä, että on puppua, että doula lähentäisi äitiä ja isää synnytyksessä kuten usein väitetään? Esikoisen synnytys oli ikävä kokemus vaikka lopputulos olikin hyvä. Koin, että edes pieniä toiveitani ei kuultu enkä saanut asioihin kunnollisia perusteluja. Esim. epiduraali oli vain lähes pakko ottaa, samoin ilokaasu. Käynnistyksen osalta vaihtoehdoista ei kerrottu yhtään mitään. Olin suurimmalti osaltta pelkkä toimenpiteiden kohde.

Mulla on ollut mukana lapseton ystäväni ja kahdesti ystäväni joka on/oli 4 lapsen äiti. Syntyneen lapsen isä oli toisten lapsensa/lastensa kanssa kotona. Musta varteenotettava vaihtoehto. Hienosti meni kaikki kolme synnytystä. Ekassa synnytyksessä lapsen isä oli mukana.

Meni se ekakin synnytys hyvin ;). #9#

Olen ollut itse doulana ystävättärelle, jonka mies tiesi jo etukäteen, ettei voi olla salissa kuin hetken ja alkaa voida huonosti. MInusta se kaikki meni hyvin. Soitin miehelle tilannetietoja ja pidin huolta äidin voinnista minkä osasin. Oli hieno tunne kokea se kaikki.