Millaista elämää kadehdit ihan positiivisesti?

Huoletonta, tiedän ettei kenenkään elämä ole täysin sellaista, mutta on ihmisiä jotka osaavat ottaa aina kaiken coolisti ja jotenkin hidastetusti.

Elämää, jossa on sellainen työ, missä pääsee reissaamaan ja tapaamaan aikuisia ihmisiä. Josta maksetaan sellaista palkkaa millä tulee toimeen.

Myös ihmiset, jotka uskaltavat tehdä erilaisia valintoja elämässä, saavat minut ihailemaan ja varmaan vähän kadehtimaan myös.

Nyt täytyy sanoa, että vähän kadehdin niitä, joilla on työpaikka. Ja vielä enemmän niitä, joilla on mielenkiintoinen työ, jossa viihtyvät.

Kadehdin niitä, jotka kiertävät maailmaa polkupyörällä tai purjeveneellä, tai seikkailevat joissain retkueissa arktisilla alueilla ja vuoristoissa tai erämaissa, ja elävät sponsorirahoilla tai blogituloilla. Erämaaoppaitakin vähän kadehdin. Tai ainakin toivoisin itse eläväni sellaista elämää. Vuoden tai parin päästä haluaisin tehdä irtioton ja kokeilla.

Rahahuoletonta.

Perspanoa vaimolta päivittäin.

Tällä hetkellä kadehdin sellaisten elämää, joilla asuu isovanhemmat tai muut sukulaiset lähellä, niin että on lastenhoitoapua tarjolla.

Pollin pihan pariskunnan elämä tuntuu olevan lähellä täydellistä, ja toki sen heille suon :)

Ihmisiä, joille koulunkäynti ja opiskelu on aina ollut tietyllätavalla vaivatona: on hyvä muisti ja kapasiteettia riittää, eli ei tarvitse juuri nähdä esim. vaivaa opinnoissa, kaikki jää kertalukemalla päähän. Kadehtin sitä, että tällaiset lahjakkaat opiskelijat voivat lähes valita mitä opiskelevat ja miten pitkälle. Usein myös sitten tämä pitkäkoulutus tuo mielenkiintoisen ja hyväpalkkaisen työn, jolla taasen voi toteuttaa paljon sellaisia unelmia, mitkä maksavat, kuten omakotitalo, luxusmatkustelu, vene tai oma kesämökki... Asunto hyvältä alueelta. 

Minulla on ollut koulussa aina oppimisvaikeuksia, enkä todellakaan ole mikään älykäs, vaan opin kaiken kauhean jankkauksen kautta. Kielet eivät jää sitten millään päähän, ja matematiikka on aina ollut vaikeaa. Yliopistoon en päässyt, vaikka luin kuin hullu pääsykokeisiin eri valmennuskurssien kanssa. Nuorempana oli vaikeaa myöntää itselle, että kaikilla ei aina ole niitä lahjoja, vaan ahkeruudella voi peittää suuretkin puutteet. Ja työelämässä on taas huomannut sen, että en ole siitä välkymmästä päästä; työssäni voisin edetä hyvinkin, mutta omat rajoitukset esim. kyky omaksua tietoa ja asiantuntemusta on puutteellinen, ja tämä harmittaa ja hävettää ihan vietävästi, koska en osaa työtäni niin hyvin kuin hyvä työntekijä sen osaisi. Ja edelleen jankkaan ja jankkaan sitä tietoa hyvin hitaasti tänne pääkoppaani, ja häpeän tyhmyyttäni.

Huoletonta, rentoa ja ystävien täyttämää. Mulla on eräs kaveri, joka on todella sosiaalinen ja hänellä on paljon ystäviä eri puolella Suomea. Hän saattaa vain päättää lähteä johonkin kaupunkiin tapaamaan ystävää ja aina löytyy yöpaikka jonkun kaverin luota. 

Itselläni ei ole moniakaan kavereita ja oon niin häveliäs, että pitää olla sitten tosi hyvä kaveri, että kehtaan edes mitään yöpaikkaa pyytää. Olisi ihana matkustella vaikka vain Suomessa eri kaupungeissa, mutta eipä tule lähdettyä, kun ei niitä tuttuja hirveästi paljon missään ole. 

Sellaisten joilla ei ole pulaa rahasta.

Ennenkaikkea heitä, jotka ovat saaneet sitä rahaa helposti, esim perineet tai voittaneet lotossa. 

Teininä kadehdin kultalusikka perseessä syntyneitä kun saivat kaiken aina uutena. Ja joka muuta väitti aina niin oli vain kateellinen! 

Eli ne jotka saaneet helppoa rahaa ja elävät näin leveästi niin heille olen kade.

On aikaa ja rahaa tehdä mitä haluavat. Siitähän jokainen ihminen haaveilee.