Jos suutut miehellesi, näytätkö sen vai pidätkö mölyt mahassasi?

Ilman muuta näytän suuttumiseni; mieheni ei sellaisesta järky. Asiat ja tunteet tulevat käsitellyiksi, ja eipä minun ihmeemmin tarvitse miehelleni yleensä hermostuakaan. Hän ei ole sen tyyppinen ihminen, jolla olisi tarvetta sanoa pahasti.

Onko sinulla sellainen mies, jolle kumppanin vihastuminen on jotain ylivoimaisen kamalaa? Vai onko tuo ihan oma piirteesi, ettet näytä suuttumistasi? Jos kyse on miehestä, toivottavasti sinulla on mahdollisuus vielä vaihtaa henkisesti vahvempaan ja tunnetaitoisempaan yksilöön ennen kuin rupeat perhettä perustamaan.

Riippuu siitä onko PMS päällä vai ei. Jos huomaan että suuttumus ja ärsyyntyminen johtuu PMS:stä niin pidän pahimmat mölyt mahassa. Mutta jos aiheesta suutun niin tottakai näytän suuttumukseni. Eihän sellainen suhde toimisi, jossa pitäisi tunteitaan peitellä..

Meillä on toiminut jo lähemmäs 10 vuotta. Lapsiakin on.

ap

[quote author="Vierailija" time="17.07.2013 klo 09:13"]

Meillä on toiminut jo lähemmäs 10 vuotta. Lapsiakin on.

ap

[/quote]

Mutta voitko hyvin tuossa suhteessa? Entä miehesi? Ainakin aloitusviestistä välittyy sellainen kuva, ettet ole onnellinen tilanteessa, jossa et pysty puolisollesi avoimesti kertomaan tunteistasi. Itse en ainakaan pystyisi olemaan onnellinen suhteessa, jossa ei puhuttaisi tunteista suoraan.

Totta kai sanon jos mies loukkaa minua. Sitähän tulisi katkeraksi jos ikinä ei mitään toiselle sanoisi, vaikka tämä loukkaa.

Miehen mielestä sellainen nainen on luultavasti omituinen, joka ei koskaan suutu eikä näytä tunteitaan. Se johtaa siihen, että mies härnää entistä enemmän, jotta naisesta löytyy joskus inhimillinen piirre.

Oletko muutenkin sellainen Kiltti Tyttö, joka ei missään tapauksessa tee mitään tuhmaa,  kuten suutu, saati sitten raivostu? Toisen ihmisen näkökulmasta, eli tässä tapauksessa miehesi kannalta sellainen ei ole edes tervettä

Vai pelkäätkö sinä, että mies suuttuu sinulle vielä enemmän tai pahimmassa tapauksessa hylkää sinut, jos et olekaan aina tyytyväinen häneen?

[quote author="Vierailija" time="17.07.2013 klo 09:44"]

Miehen mielestä sellainen nainen on luultavasti omituinen, joka ei koskaan suutu eikä näytä tunteitaan. Se johtaa siihen, että mies härnää entistä enemmän, jotta naisesta löytyy joskus inhimillinen piirre.

Oletko muutenkin sellainen Kiltti Tyttö, joka ei missään tapauksessa tee mitään tuhmaa,  kuten suutu, saati sitten raivostu? Toisen ihmisen näkökulmasta, eli tässä tapauksessa miehesi kannalta sellainen ei ole edes tervettä

Vai pelkäätkö sinä, että mies suuttuu sinulle vielä enemmän tai pahimmassa tapauksessa hylkää sinut, jos et olekaan aina tyytyväinen häneen?

[/quote]

Näinpä!

Itse tiedän, että mieheni ei kestäisi sitä, jos en puhuisi hänelle tunteistani (myös niistä negatiivisista) ja jos aina patoaisin tunteeni, niin todennäköisesti menettäisin sekä miehen että mielenterveyteni. Emme kaikki ole samanlaisia, mutta ap vaikuttaa siltä, että häntä asia vaivaa, kun tännekin kirjoitti.

Sanon kyllä jos suutun tai loukkaannun, mutta en koskaan räjähdä tai huuda. Se ei vaan ole mulle luontevaa. Voin sanoa tiukasti ja väitellä, mutta sellaista raivoamisriitelyä en harrasta.

Jos mies tahallaan kiusaa ja loukkaa, niin olen tyyni, koska tiedän miehen haastavan riitaa ja hakevan siihen syytä minusta. Jos en lähde mukaan kiukutteluunsa, joutuu hän riitelemään itsekseen. Lisäksi tiedän, että tyyneys ärsyttää miestä erittäin paljon, joten ihan tarkoituksella en suutu tai reagoi.

Aikoinaan sanoin miehelle, että hän loukkaa tai kiusaaminen on kurjaa jne., mutta mies vain totesi, että ei hän ketään kiusaa. MInä vain haluan kokea niin. Siksi lopetin "vääränlaisen kokemisen" ja ärsytän miestä hymyilemällä iloisesti.

Olen rikkonut suutuspäissäni astioita, heittänyt miehen pakkasella lukkojen taakse ulos, paiskinut ovia ja huonekaluja, huutanut suoraa huutoa. Ihan suhteen alusta asti. Silti mies jopa on kosinut, ollaan naimisissa, vauva tulossa. Miehestäni on ihan normaalia, että saan raivokohtauksia, ne kuuluvat parisuhteeseen. On mieskin huutanut minulle.

[quote author="Vierailija" time="17.07.2013 klo 09:13"]

Meillä on toiminut jo lähemmäs 10 vuotta. Lapsiakin on.

ap

[/quote]

Näytätpä "terveen" mallin lapsillesi riitelemisestä.
Mitä he tuosta oppivat? Sen että on ihan ok alistua haukuttavaksi ja että tunteiden pidätteleminen on hyvä juttu. Sekä toisaalta myös sen, että koska isi haukkuu ja riitelee, on sekin ok.

Väität tuon vaikenemisesi toimivan? Vastaa täysin rehellisesti seuraaviin kysymyksiin.
Vatvotko "riitoja"? Tuleeko sinulle jälkikäteen nöyryytetty olo? Onko sinulla usein "riidan" jälkeen välähdyksiä asioista joita olisit voinut sanoa? Tuntuuko sinusta usein muutenkin siltä että sinua ei ymmärretä? Tunnetko olevasi vähemmän arvokas kuin muut perheenjäsenet?

Tunteiden patoaminen on epäterveellistä. Tuo teidän "riiteleminen" ei ole riitelemistä vaan sitä että miehesi sättii sinua ja sinä alistut. 
Onko sinulla heikko itsetunto?

Silloin kun minulla oli huono itsetunto, en sanonut asioista ikinä. Ajattelin että näin vältän kaikki ongelmat ja riidat vain unohtuvat. Eihän siinä niin mennyt. Sain hermoromahduksen koska patosin kaikki negatiiviset asiat sisälleni. Siinä sitten syötiin masennuslääkkeitä ja mietittiin että mikä meni vikaan.
Kun sain itsetuntoni ja omantunnonarvoni kuntoon, opettelin sanomaan milloin minusta tuntui pahalta. 

Aluksi sanoin vain yksinkertaisesti "tuo satutti minua" tai "tuosta tulee paha mieli". Kun huomasin että vastapuoli ei loukkaannukaan siitä että kerron mikä pahoittaa mieleni, aloin tarkentamaan noita. Nykyään voin sanoa suoraan mikä tuntuu pahalta ja miksi. Osaamme mieheni kanssa riidellä rakentavasti, emme huuda, emme kiroile, vaan riitelemme terveellisesti. Lapset osaavat myös tuon ja päiväkodin työntekijät ovat kehuneet paljon sitä kuinka rakentavasti lapseni osaavat näyttää negatiiviset tunteensa.

Ei ole terveellistä padota tunteitaan.

Minä olen hiljaa siiheksi, kunnes saan itseni niin paljon rauhoittumaan, että pystyn keskustelemaan asiasta rauhallisesti. Ei siksi, ettenkö uskaltaisi suuttua ja raivotakin, mutta kun tiedän, etten pahimmalla suuttumuksen hetkellä yksinkertaisesti osaa esittää asiaa ymmärrettävästi, vaan sekoan vain sanoissani. Mieheni väitti alkuun, että mökötän ja yritti väkisin ottaa asiaa käsittelyyn, mutta vuosien saatossa hän on tainnut oppia, että mun kanssani selviää parhaiten, kun antaa minun tehdä asiat omalla tavallani. Riippuen tilanteesta rauhoittumiseen menee muutamasta minuutista pariin tuntiin.

"Jos mies tahallaan kiusaa ja loukkaa..." Outoa. Mietin, miksi mieheni - tai minä itse - kiusaisi ja loukkaisi tahallaan. Ja miksi haluaisin tarkoituksella ärsyttää häntä.

Ihmiset on erilaisia, mutta itse en haluaisi olla suhteessa, jossa ihmiset käyttäytyvät noin.

[quote author="Vierailija" time="17.07.2013 klo 09:57"]

Jos mies tahallaan kiusaa ja loukkaa, niin olen tyyni, koska tiedän miehen haastavan riitaa ja hakevan siihen syytä minusta. Jos en lähde mukaan kiukutteluunsa, joutuu hän riitelemään itsekseen. Lisäksi tiedän, että tyyneys ärsyttää miestä erittäin paljon, joten ihan tarkoituksella en suutu tai reagoi.

Aikoinaan sanoin miehelle, että hän loukkaa tai kiusaaminen on kurjaa jne., mutta mies vain totesi, että ei hän ketään kiusaa. MInä vain haluan kokea niin. Siksi lopetin "vääränlaisen kokemisen" ja ärsytän miestä hymyilemällä iloisesti.

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="17.07.2013 klo 10:21"]

"Jos mies tahallaan kiusaa ja loukkaa..." Outoa. Mietin, miksi mieheni - tai minä itse - kiusaisi ja loukkaisi tahallaan. Ja miksi haluaisin tarkoituksella ärsyttää häntä.

Ihmiset on erilaisia, mutta itse en haluaisi olla suhteessa, jossa ihmiset käyttäytyvät noin.

[quote author="Vierailija" time="17.07.2013 klo 09:57"]

Jos mies tahallaan kiusaa ja loukkaa, niin olen tyyni, koska tiedän miehen haastavan riitaa ja hakevan siihen syytä minusta. Jos en lähde mukaan kiukutteluunsa, joutuu hän riitelemään itsekseen. Lisäksi tiedän, että tyyneys ärsyttää miestä erittäin paljon, joten ihan tarkoituksella en suutu tai reagoi.

Aikoinaan sanoin miehelle, että hän loukkaa tai kiusaaminen on kurjaa jne., mutta mies vain totesi, että ei hän ketään kiusaa. MInä vain haluan kokea niin. Siksi lopetin "vääränlaisen kokemisen" ja ärsytän miestä hymyilemällä iloisesti.

[/quote]

[/quote]

Oletko koskaan tavannut PMS-oireista naista, joka haastaa riitaa kaikesta alkaen siitä, että matonhapsut eivät ole järjestyksessä? Samanlaisia miehiä on olemassa, jotka satunnaisesti haluavat ärsyttää toista voidakseen sitten paistatella marttyyriuden valossa.

Tämä oli varmaan mulle. Olen tavannut hankalia ihmisiä, mutta olen itse melko sopuisa luonteeltani, ja kotona erityisesti pitää mielestäni olla rauhallista ja hyvä olla.

En väitä, että riidanhaastajia ei ole. En vain ottaisi sellaista kotiini.

-14-

[quote author="Vierailija" time="17.07.2013 klo 10:25"]

Oletko koskaan tavannut PMS-oireista naista, joka haastaa riitaa kaikesta alkaen siitä, että matonhapsut eivät ole järjestyksessä? Samanlaisia miehiä on olemassa, jotka satunnaisesti haluavat ärsyttää toista voidakseen sitten paistatella marttyyriuden valossa.

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="17.07.2013 klo 08:26"]

Meillä oli eilen taas sellainen tilanne, että mies loukkasi minua puheillaan, useita kertoja illan aikana. En saanut sanottua tai mitenkään näytettyä, että nyt sattui ja tuntuu pahalta. Lopulta menin suihkuun, pesin hampaat ja menin nukkumaan. En kerrassaan jaksanut enää olla miehen kanssa samassa huoneessa.

Tänään aamullakin halusin äkkiä kotoa pois, töihin, jotta ei tarvitsisi aamulla puhua miehen kanssa. Nyt on kurja olo.

Onko muilla samanlaista? Jos mies sanoo teille pahasti, niin annatko samalla mitalla takaisin? Näytätkö aina miehelle, jos jokin hänen sanomansa sattuu sinuun tai saa sinut raivon partaalle?

[/quote]En pysty pidättelemään, yleensä niin että voitan , on sen verran paha suu.

Alistua ei pidä ja olla vaan hiljaa. Mikäli tapahtuu useesti, keskustella, ellei auta niin kantapäät vastakkain.

[quote author="Vierailija" time="17.07.2013 klo 09:59"]

Olen rikkonut suutuspäissäni astioita, heittänyt miehen pakkasella lukkojen taakse ulos, paiskinut ovia ja huonekaluja, huutanut suoraa huutoa. Ihan suhteen alusta asti. Silti mies jopa on kosinut, ollaan naimisissa, vauva tulossa. Miehestäni on ihan normaalia, että saan raivokohtauksia, ne kuuluvat parisuhteeseen. On mieskin huutanut minulle.

[/quote]

Mua hoidetaan terapiassa mm. tällaisen käytöksen vuoksi, ja sain mt-diagnoosin. Ei se ihan normaalia ole.

Riippuu tilanteesta. Jos mies on suuttunut jostain, olen luultavasti hiljaa ja odotan että kumpikin on rauhoittunut, sitten puhutaan (sanona esim. että miehen käytös loukkasi minua koska...). Jos on joku merkityksetön pikkuasia (tyyliin mies tyhjentää tiskikoneen mutta laittaa jonkun jutun väärään paikkaan toistuvasti) olen hiljaa sillä minusta on turha rähistä merkityksettömistä jutuista. En myöskään tykkää näyttää suuttumusta tuttujen edessä, silloin olen hiljaa ja otan asian esille myöhemmin. Muutoin kyllä näytän suuttumuksen, eli en ole niitä jotka aina ovat hiljaa.

Mies on samantyylinen, ja onneksi ollaan myös samanlaisia riitelijöitä, ts. pyritään pysymään asiassa ilman haukkumista ja huutamista, emme myöskään pidä mykkäkoulua tms. Jos tulee riitaa, ensin rauhoitutaan ja sitten pyritään asiallisesti keskustellen selvittämään asia.

[quote author="Vierailija" time="17.07.2013 klo 09:59"]

Olen rikkonut suutuspäissäni astioita, heittänyt miehen pakkasella lukkojen taakse ulos, paiskinut ovia ja huonekaluja, huutanut suoraa huutoa. Ihan suhteen alusta asti. Silti mies jopa on kosinut, ollaan naimisissa, vauva tulossa. Miehestäni on ihan normaalia, että saan raivokohtauksia, ne kuuluvat parisuhteeseen. On mieskin huutanut minulle.

[/quote]

Tuo ei ole normaalia missään nimessä. Suosittelen vierailua psykiatrilla ja mahdollisesti vihanhallintakurssia. Ota asia hoitoon ennen lapsesi syntymää. http://vihanhallinta.fi/