Mitä järkeä?! Perheessä yksi lapsi ja rakennetaan talo "jumalan selän taakse".

Ja sä olet nyt ihan varma, että lapsi vain pelaa pleikkaa eikä koskaan tapaa lapsikavereita?

Se on ikävää, ettei lapsen kavereita, harrastuksia ole ajateltu. Itse asuimme Helsingin keskustassa, kun lapsi syntyy. Halusimme lapselle paremman ympäristön ja meille se oli rakenteilla oleva uusi asuinalue, jossa oli jo päiväkoti ja koulu valmiina ja lähellä ( juuri aukesi samoihin aikoihin). alueella oli ja on paljon samanikäisiä lapsi, koulutie on turvallinen ja harrastusmahdollisuuksia lähellä tai helppojen kulkuyhteyksien päässä. Olemme viihtyneet siellä koko perhe.

Siis kun lapsi syntyi. anteeksi typo.

Ei ollut varaa rakentaa jumalan eteen...?

Tottakai tapaa lapsikavereita silloin kun erikseen sovitaan ja kuljetukset hoidetaan. Mutta esim. nyt loma-aikana tuo kyseinen lapsi on ollut hyvin yksinäinen ja äitinsä on valittanut kuinka lapsi vain marisee ettei ole tekemistä ja pelaa todella paljon pleikkarilla.

En minä ainakaan viitsisi lähteä kuljettelemaan lapsiani jatkuvasti autolla monen kymmenen kilometrin matkoja kaverin luokse. Juuri sen vuoksi valitsimme asuinalueen myös lasten tarpeet huomioon ottaen ja kavereita on naapurusto pullollaan ja lapset viihtyvät nyt lomalla ulkona lähes aamusta iltaan.

Edellinen oli siis ketjun ap.

Voi vitja, sääli nyt sitä lasta sitten huolella... me asutaan paikassa, jossa on paljon lapsiperheitä ja kas, samaa marinaa, kun muut ovat lomalla...

Ja jos sä et viitsisi kuskata sun lasta, niin älä ihmettele niitä, jotka ovat valmiita kuskaamaan.

Et tunne perhettä? Mistä tiedät ketä siellä käy. Autoilla tuodaan ja viedään.

Nykyään kuskataan lapsia harrastuksiin, kuka jo su aamulla, arkena monta kertaa. Mitähän näistä ihmelapsista tulee? Itse en ole kuskannut, ei ole harrastuksia kodin ulkopuolisia. Koulutodistus aina ollut yli 9. Ilmeisesti syksyllä ottaa jonkun harrastuksen ja menee omin jaloin.

Kyllä se lapsi niitä kavereita vielä löytää. Muutto uuteen paikkaan vaikuttaa aina hetken lapsiin, mutta kyllä se siitä vielä tokenee. 

Meilläkään ei lapsilla ole mitään sellaisia harrastuksia, joihin eivät itse pääse. Molemmat pojat juoksevat kesät metsissä kavereineen (meille voi tulla kesällä vaikka viikoksi jos kaveri asuu kauempana), rakentelevat majoja jne. Talvisin luistelevat, hiihtävät ja laskettelevat. Laskettelukeskukseen joutuu toki kyytiä hommaamaan, mutta minä olen tuolla töissä, joten siitä ei ole hirveämmin vaivaa.
Mekin asumme, ainakin tsadilaisten mielestä, jumalan selän takana, ja muutimme tänne kun vanhin lapsi oli kahdeksan. Ensimmäisen kesän hänkin mökötti, mutta tosiaan tokeni sitten. 
Maallemuuton jälkeen muuten lapsen koulunumerot paranivat järkyttävän paljon. En tiedä panostaako hän enemmän kun on pienempi koulu, vai onko täällä parempi opetus kuin espoossa.

No eikö koulutaksi kesällä hae kotipihasta? 

Jos ei ole rahaa rakentaa lähemmäs, niin se on rakennettava metsän keskelle. Niinhän se on. Ei kukaan, jolla on paljon rahaa, lähtisi jumalan selän taakse. Rauhallisia tontteja löytyy lähempää asutusta. Tai sitten on ihan erakko luonteeltaan. Kyllä minunkin mielestä pitäisi lasta ajatella jos on varaa. Kiva lapsen pyöräillä kaverille, eikä aina odottaa kuskia.

[quote author="Vierailija" time="16.07.2013 klo 18:35"]

Jos ei ole rahaa rakentaa lähemmäs, niin se on rakennettava metsän keskelle. Niinhän se on. Ei kukaan, jolla on paljon rahaa, lähtisi jumalan selän taakse. Rauhallisia tontteja löytyy lähempää asutusta. Tai sitten on ihan erakko luonteeltaan. Kyllä minunkin mielestä pitäisi lasta ajatella jos on varaa. Kiva lapsen pyöräillä kaverille, eikä aina odottaa kuskia.

[/quote]

No ei se kaikilla rahasta ole kiinni, monilla ns. korpeen rakentavilla olisi varaa kyllä vaikka mihin. Ei sitä omaa rauhaa paljon ole jos on lähellä muitakin taloja. Itse ainakin haaveilen siitä että saan oman ison tontin niin ettei naapurissa ole aivan vieressä ketään. Tarpeeksi olen saanut ihmisten keskellä asumisesta, taloyhtiöistä ja kaupunkikeskustoista. Rauhallinen rantatontti niin ettei naapurit ole kiinni niin kyllä sielu lepää. Tällaisen kun löytäisikin jostain alueelta josta ei olisi pitkä matka "sivistyksen pariin" mutta ei naapureita vieri vieressä. Ikävä olisi asua omakotitaloalueella missä naapuri aivan kiinni, kuuluisi aina kaikki ruohonleikkaamiset kello kuudelta kesäaamuina ja muut mukavat jutut, tylsää... Kyllä minä vaihtaisin oman kaupunkikämppäni tuollaiseen, valitettavasti ei vielä muutamaan vuoteen pysty.

Ps. mitenköhän ne lapset on aikanaan pärjänneet syrjäseuduilla...  Hmm... niillä taisi olla jalat, pyörät ja autokyydit käytössään. Jokseenkin naurettavaa arvostella jotain perhettä joka asuu vähänkin syrjemmässä, aivan kuin sen tarvitsisi elämää rajoittaa jotenkin tai lapsi siitä kärsisi, hohhoijaa:)

Itse olen syrjäseudulla rannalla asunut nuoruuteni ja kärsin siitä suunnattomasti. Pitkät koulumatkat linja-autolla ja vaikka oli sisaruksia niin ei se todellakaan korvannut kavereiden puutetta.

Nyt kun itse rakennettiin niin valitsin tontin 1,5km päästä koulusta uudelta asuma-alueelta jossa asuu 10 samalla luokalla olevaa lasta ja uimarantakin on kävelymatkan päässä. Nautin siitä kun lapsen kaverit rimputtaa ovikelloa =)

[quote author="Vierailija" time="16.07.2013 klo 16:54"]

Tuttavaperhe rakensi unelmatalonsa muutama vuosi sitten maalle, paikkaan jossa on sitä vanhempien kaipaamaa omaa rauhaa ja tilaa. Naapureita ei ole lähistöllä, ainakaan lapsiperheitä. Ainoalla lapsella on kaikki mahdolliset pelit ja vehkeet omassa pihassa, trampoliini, uima-allas, leikkimökki, keinu, hiekkalaatikko, pelikenttä, sähköauto (tai jokin sellainen) jne. Mutta ei yhtään kaveria! Lapsi viettää suurimman osan ajastaan pleikkaria pelaten.

Kyllä säälittää tuo lapsi, jota ei kyllä minun mielestä huomioitu lainkaan tuossa vanhempien haaveessa omasta rauhasta korvessa. Eikö olisi sen verran voinut tinkiä, että se unelmatalo olisi tehty paikkaan, jossa myös lapsi viihtyisi.

Ja ei, kateudesta tässä ei ole tällä kertaa kyse, vaan sääli pientä yksinäistä lasta kohtaan, jolle on ostettu kaikki mitä on halunnut, mutta unohdettu se että ei ne lelut ja pelit yksin leikkiessä tunnu paljon miltään.

[/quote]

Tiedätkö, meitä vähän vanhempia ikäpolvia on elänyt siellä jumalan selän takana ihan hyvin ilman leikkiseuraa. Vasta kun oli niin iso, että jaksoi jopolla tai potkurilla kulkea toistakymmentä kilometriä, pääsi vapaasti kulkemaan kavereillaan.

Ei ollut edes virikehoitoa, kun ei maalla mitään päiväkoteja silloin ollut :)

Ja kyllä mielikuvitus oppi lentämään, kun yksin keksi leikkejä itselleen käpylehmistä. Ei ole kenenkään tarvinnut sääliä

Joten kannattaa aina keskittyä miettimään enemmän sitä, mistä kumpuaa tarve kritisoida toisten elämää. Jos on sinut itsensä ja elämänsä kanssa, ei jaksa tuhrata aikaa säälittelemällä muiden ratkaisuja. Koska sinä aikana, kun sinä säälittelet muita, voi olla, että et huomaa sitä huonoa omassa elämässäsi, kun energiasi menee muiden asioiden miettimiseen.

Ihan tosi. Tämä vain vähän vanhemman ihmisen neuvona.

Kukin tyylillään, ei ole meidänkään lapset koko heinäkuussa kavereitaan tapailleet, vaikka kaverit asuvat kävelymatkan päässä. Ollaan viihdytty ihan perheen kesken. Toki etuna on, että on kaksi lasta, heistä on toisilleen seuraa. Joskus kaveruksilla on hyvä olla taukoakin. En itse ainakaan lähtisi toisten valintoja moittimaan, enkä etenkään toisen lasta moisesta säälimään. 

Ajatelkaa tosiaan, täällä Jumalan selän takana oikeasti asuu muitakin kuin susia ja karhuja, on aina asunut ja tulee aina asumaan. Hyvin täällä pärjätään, sekä me alkuperäiset asukkaat että te maallemuuttajat - tervetuloa kaikki rauhaa rakastavat.

Mitä olen ymmärtänyt, istuvat ne kaupunkilaismukulatkin kaiket päivät pleikan ääressä.

[quote author="Vierailija" time="16.07.2013 klo 17:06"] 

En minä ainakaan viitsisi lähteä kuljettelemaan lapsiani jatkuvasti autolla monen kymmenen kilometrin matkoja kaverin luokse. Juuri sen vuoksi valitsimme asuinalueen myös lasten tarpeet huomioon ottaen ja kavereita on naapurusto pullollaan ja lapset viihtyvät nyt lomalla ulkona lähes aamusta iltaan.

[/quote]

"En minä ainakaan viitsi" on ap homman clue.

Vaikka sinä et viitsi, kaverisi ehkä viitsii.

Mutta loma-aikoina ne kaveritkin ehkä ovat reissussa, eivät kotona.

Vaikka me asumme stadissa ja lasten kaverit asuvat melkein kaikki lyhyen kävelyetäisyyden päässä, heilläkin on välistä tuollaista, että on tylsää, eikä leikkikaveria ole.

PS: toivottavasti ap olet joko provo tai älynnyt muuttaa hiukan noita yksityiskohtia aloituksessasi, sillä on hemmetin loukkaavaa, että mollaat tuolla lailla ystäväsi elämää täällä av:lla.

[quote author="Vierailija" time="16.07.2013 klo 17:06"]

Tottakai tapaa lapsikavereita silloin kun erikseen sovitaan ja kuljetukset hoidetaan. Mutta esim. nyt loma-aikana tuo kyseinen lapsi on ollut hyvin yksinäinen ja äitinsä on valittanut kuinka lapsi vain marisee ettei ole tekemistä ja pelaa todella paljon pleikkarilla.

En minä ainakaan viitsisi lähteä kuljettelemaan lapsiani jatkuvasti autolla monen kymmenen kilometrin matkoja kaverin luokse. Juuri sen vuoksi valitsimme asuinalueen myös lasten tarpeet huomioon ottaen ja kavereita on naapurusto pullollaan ja lapset viihtyvät nyt lomalla ulkona lähes aamusta iltaan.

[/quote]Lapsen kanssa voi tehdä erilaisia asioita, opetella ruoanlaittoa, leipoa, tehdä metsäretkiä, oliko kouluikäinen? Mikäli auto käytössä voi mennä isompaan paikkaan ja katsoa mitä siellä voi taas tehdä, onko rantaa ja jos on niin uida, pelata lautapelejä, palapeljä, askarrella, toki se vaatii äidiltäkin että on mukana ja välillä lapsi voi hommailla itsekseen.

[quote author="Vierailija" time="16.07.2013 klo 17:30"]

Kyllä se lapsi niitä kavereita vielä löytää. Muutto uuteen paikkaan vaikuttaa aina hetken lapsiin, mutta kyllä se siitä vielä tokenee. 

Meilläkään ei lapsilla ole mitään sellaisia harrastuksia, joihin eivät itse pääse. Molemmat pojat juoksevat kesät metsissä kavereineen (meille voi tulla kesällä vaikka viikoksi jos kaveri asuu kauempana), rakentelevat majoja jne. Talvisin luistelevat, hiihtävät ja laskettelevat. Laskettelukeskukseen joutuu toki kyytiä hommaamaan, mutta minä olen tuolla töissä, joten siitä ei ole hirveämmin vaivaa.
Mekin asumme, ainakin tsadilaisten mielestä, jumalan selän takana, ja muutimme tänne kun vanhin lapsi oli kahdeksan. Ensimmäisen kesän hänkin mökötti, mutta tosiaan tokeni sitten. 
Maallemuuton jälkeen muuten lapsen koulunumerot paranivat järkyttävän paljon. En tiedä panostaako hän enemmän kun on pienempi koulu, vai onko täällä parempi opetus kuin espoossa.

[/quote]Luulisi Espoossa olevan hyvän opetuksen.