Sanokkapa kuinka kirkon olla , jos yhdelle kumartaa

Jeesus pelastaa. Se on pääasia. Kaikki muu on epäolennaista.

Kirkon kannattaisi keskittyä tähän.

Mutta pitäähän kirkon maallisissakin asioissa elää. Oikeesti mua surettaa, että ihmiset kokee ratkaisuna eroamisen. Sehän tarkoittaa vaan, että kaikki "toisinajattelijat" kirkkoon jäävät. Ainut tapa vaikuttaa on osallistua.

[quote author="Vierailija" time="11.06.2013 klo 15:46"]

Mutta pitäähän kirkon maallisissakin asioissa elää. Oikeesti mua surettaa, että ihmiset kokee ratkaisuna eroamisen. Sehän tarkoittaa vaan, että kaikki "toisinajattelijat" kirkkoon jäävät. Ainut tapa vaikuttaa on osallistua.

[/quote]

Pitääkö? Mitä jos kirkko keskittyisikin jatkossa vain siihen, että julistettaisiin evankeliumia ja unohdettaisiin kaikki maallinen.

Periaatteessa tuo kirkon jakautuminen suvaitsevampaan ja ei-suvaitsevampaan voisi olla ihan hyvä ratkaisu. Voisin jopa liittyä takaisin kirkkoon, jos nuo fundamentalistit tosiaan ottaisivat sieltä hatkat. Tällä hetkellä ei huvita kuulua tuollaisten kanssa samaan piiriin.

Voidaan kysyä myös, että tarvitaanko lopulta ev.lut. kirkkoa.

Seurakunta on Kristukseen uskovien yhteisö. Seurakunta ei tarvitse koreita ja valtavia kirkkorakennuksia. Se voi kokoontua vaikka kodeissa tai taivasalla. Pääasia on Jeesus Kristus.

t. ev.lut. kirkkoon kuuluva uskova kristitty

Minä en oikein tajua noiden uskovien (osan) kiihkoilua, kun eikös se Jeesus juuri hakenut porukkaansa syntisiä, toisten halveksumia ihmisiä (Sakkeus, Maria Magdaleena..) ja heitellyt pöydät nurin ulkokultaisesti uskovilta. vai olenko minä tajunnut jotain pahasti väärin?

[quote author="Vierailija" time="11.06.2013 klo 15:49"]

[quote author="Vierailija" time="11.06.2013 klo 15:46"]

Mutta pitäähän kirkon maallisissakin asioissa elää. Oikeesti mua surettaa, että ihmiset kokee ratkaisuna eroamisen. Sehän tarkoittaa vaan, että kaikki "toisinajattelijat" kirkkoon jäävät. Ainut tapa vaikuttaa on osallistua.

[/quote]

Pitääkö? Mitä jos kirkko keskittyisikin jatkossa vain siihen, että julistettaisiin evankeliumia ja unohdettaisiin kaikki maallinen.

[/quote]

missä sitä evakeliumia julistettaisiin? Lapsiperheille 30-asteen pakkasessa ulkona niinkö? Tuolloinkin pitäisi miettiä sitä, että missä vessatetaan ja veihdetaan vaipat, tai tuleeko paleltumia ja mitenkä niihin varaudutaan.

Entä mummot? Nämäkin käyvät vessassa usein. Lumihankeen olisi vaikea tulla rollaattorilla (vrti. ystäväpalvelun ihmiset, jotka tuovat omilla autoillaan mummoja kirkkoon), unohtaa virsikirjat ja Raamattu, koska niiden sivuja ei voisi pakkasella kääntää

Entä kirkkokahvit? Monella ihmisellä se viikon sosiaalisin kohokohta, jolloin voi olla myös yhteydessä toisiin kristittyihin. Unohdetaan ne, kahvikupit, tarjottavat ja vaapaehtoiset.

lasten leirit, ip-kerhot, väsyneiden äitien ja isien auttaminen, nuorisotyö jne. on osa sitä tapaa millä kirkko on osoittanut rakkauttaan lähimmäisiään kohtaan. Rakkauden kokeminen ja sen osoittminen näkyy yleensä maallisissa asioissa. Sanan julistuksesta tulee vain tyhjää kumiseva kello, jos samalla ei rakasteta ihmisiä.

Pitääkö ehtoollisella unohtaa myös kaikki maallinen? Liikuntavammaisten pääsy ehtoolliselle samalla tavalla muiden kanssa, unohtaa alkoholiton ehtoollisviini, vaikka joukossa olisi alkoholisti, unohtaa keliaakikot

[quote author="Vierailija" time="11.06.2013 klo 15:59"]

Minä en oikein tajua noiden uskovien (osan) kiihkoilua, kun eikös se Jeesus juuri hakenut porukkaansa syntisiä, toisten halveksumia ihmisiä (Sakkeus, Maria Magdaleena..) ja heitellyt pöydät nurin ulkokultaisesti uskovilta. vai olenko minä tajunnut jotain pahasti väärin?

[/quote]

Kyllä Jeesus kulki syntisten keskuudessa ja antoi syntejä anteeksi. Avionrikkojanaiselle hän sanoi: "Mene. äläkä tee enää syntiä". Betesdan altaalla parantamalleen miehelle hän sanoi: "Sinä olet nyt terve. Älä enää tee syntiä, ettei sinulle kävisi entistä pahemmin."

Jeesus paransi siis syntisiä ja antoi synnit anteeksi. Hän ei kuitenkaan antanut lupaa jatkaa synnin tekemistä. Meidänkin tulee julistaa ihmisille lakia ja evankeliumia. Meistä jokainen on syntinen ja jokainen tarvitsee parannusta. Meidän jokaisen tulisi nähdä se synti itsessämme, sillä jos emme sitä näe, emme tarvitse Kristusta.

[quote author="Vierailija" time="11.06.2013 klo 16:07"]

[quote author="Vierailija" time="11.06.2013 klo 15:49"]

[quote author="Vierailija" time="11.06.2013 klo 15:46"]

Mutta pitäähän kirkon maallisissakin asioissa elää. Oikeesti mua surettaa, että ihmiset kokee ratkaisuna eroamisen. Sehän tarkoittaa vaan, että kaikki "toisinajattelijat" kirkkoon jäävät. Ainut tapa vaikuttaa on osallistua.

[/quote]

Pitääkö? Mitä jos kirkko keskittyisikin jatkossa vain siihen, että julistettaisiin evankeliumia ja unohdettaisiin kaikki maallinen.

[/quote]

missä sitä evakeliumia julistettaisiin? Lapsiperheille 30-asteen pakkasessa ulkona niinkö? Tuolloinkin pitäisi miettiä sitä, että missä vessatetaan ja veihdetaan vaipat, tai tuleeko paleltumia ja mitenkä niihin varaudutaan.

Entä mummot? Nämäkin käyvät vessassa usein. Lumihankeen olisi vaikea tulla rollaattorilla (vrti. ystäväpalvelun ihmiset, jotka tuovat omilla autoillaan mummoja kirkkoon), unohtaa virsikirjat ja Raamattu, koska niiden sivuja ei voisi pakkasella kääntää

Entä kirkkokahvit? Monella ihmisellä se viikon sosiaalisin kohokohta, jolloin voi olla myös yhteydessä toisiin kristittyihin. Unohdetaan ne, kahvikupit, tarjottavat ja vaapaehtoiset.

lasten leirit, ip-kerhot, väsyneiden äitien ja isien auttaminen, nuorisotyö jne. on osa sitä tapaa millä kirkko on osoittanut rakkauttaan lähimmäisiään kohtaan. Rakkauden kokeminen ja sen osoittminen näkyy yleensä maallisissa asioissa. Sanan julistuksesta tulee vain tyhjää kumiseva kello, jos samalla ei rakasteta ihmisiä.

Pitääkö ehtoollisella unohtaa myös kaikki maallinen? Liikuntavammaisten pääsy ehtoolliselle samalla tavalla muiden kanssa, unohtaa alkoholiton ehtoollisviini, vaikka joukossa olisi alkoholisti, unohtaa keliaakikot

 [/quote]

Ehkä voisi olla evankeliumille hyväksi heittää romukoppaan tuo kaikki maallinen, mitä kuvailit. Niissä maissa, joissa kristittyjä vainotaan, ei ole kirkkoja. Kristityt joutuvat vankiloihin ja heitä tapetaan uskonsa vuoksi. Silti evankeliumi leviää. Kokouksia järjestetään kodeissa ja maan alla. Jumalan rakkauden voima näyttää ihmisille, että Jeesuksen nimi on voimallinen.

Meidän kristillisyytemme täällä Suomessa on tullut mauttomaksi ja tuoksuttomaksi. Ei usko Jeesukseen ole vain sitä, että istumme valmiiseen pöytään odottamaan palveluita. Jos annamme Pyhän Hengen täyttää sydämemme joka päivä ja joka hetki ja annamme elämämme Kristuksen käyttöön, Suomessa alkaa herätys. Silloin kirkot täyttyvät ja saarnatuolista kuuluu Golgatan veren evankeliumi.

Se on heille vaikea ongelma koska jos kirkko palvelee vain tosiuskovaisia, menettää se vaikutusvaltansa yhteiskunnassa, kun siitä tulee vain kaheleiden pesäke.

[quote author="Vierailija" time="11.06.2013 klo 16:27"]

Se on heille vaikea ongelma koska jos kirkko palvelee vain tosiuskovaisia, menettää se vaikutusvaltansa yhteiskunnassa, kun siitä tulee vain kaheleiden pesäke.

[/quote]

Jeesuksen aikana Jeesuksen seuraajilla ei ollut vaikutusvaltaa yhteiskunnassa. Ei sitä tarvita tänäkään päivänä. Tarvitsee vain seurata Jeesusta. Siinä on kaikki.

[quote author="Vierailija" time="11.06.2013 klo 16:15"]

[quote author="Vierailija" time="11.06.2013 klo 16:07"]

[quote author="Vierailija" time="11.06.2013 klo 15:49"]

[quote author="Vierailija" time="11.06.2013 klo 15:46"]

Mutta pitäähän kirkon maallisissakin asioissa elää. Oikeesti mua surettaa, että ihmiset kokee ratkaisuna eroamisen. Sehän tarkoittaa vaan, että kaikki "toisinajattelijat" kirkkoon jäävät. Ainut tapa vaikuttaa on osallistua.

[/quote]

Pitääkö? Mitä jos kirkko keskittyisikin jatkossa vain siihen, että julistettaisiin evankeliumia ja unohdettaisiin kaikki maallinen.

[/quote]

missä sitä evakeliumia julistettaisiin? Lapsiperheille 30-asteen pakkasessa ulkona niinkö? Tuolloinkin pitäisi miettiä sitä, että missä vessatetaan ja veihdetaan vaipat, tai tuleeko paleltumia ja mitenkä niihin varaudutaan.

Entä mummot? Nämäkin käyvät vessassa usein. Lumihankeen olisi vaikea tulla rollaattorilla (vrti. ystäväpalvelun ihmiset, jotka tuovat omilla autoillaan mummoja kirkkoon), unohtaa virsikirjat ja Raamattu, koska niiden sivuja ei voisi pakkasella kääntää

Entä kirkkokahvit? Monella ihmisellä se viikon sosiaalisin kohokohta, jolloin voi olla myös yhteydessä toisiin kristittyihin. Unohdetaan ne, kahvikupit, tarjottavat ja vaapaehtoiset.

lasten leirit, ip-kerhot, väsyneiden äitien ja isien auttaminen, nuorisotyö jne. on osa sitä tapaa millä kirkko on osoittanut rakkauttaan lähimmäisiään kohtaan. Rakkauden kokeminen ja sen osoittminen näkyy yleensä maallisissa asioissa. Sanan julistuksesta tulee vain tyhjää kumiseva kello, jos samalla ei rakasteta ihmisiä.

Pitääkö ehtoollisella unohtaa myös kaikki maallinen? Liikuntavammaisten pääsy ehtoolliselle samalla tavalla muiden kanssa, unohtaa alkoholiton ehtoollisviini, vaikka joukossa olisi alkoholisti, unohtaa keliaakikot

 [/quote]

Ehkä voisi olla evankeliumille hyväksi heittää romukoppaan tuo kaikki maallinen, mitä kuvailit. Niissä maissa, joissa kristittyjä vainotaan, ei ole kirkkoja. Kristityt joutuvat vankiloihin ja heitä tapetaan uskonsa vuoksi. Silti evankeliumi leviää. Kokouksia järjestetään kodeissa ja maan alla. Jumalan rakkauden voima näyttää ihmisille, että Jeesuksen nimi on voimallinen.

Meidän kristillisyytemme täällä Suomessa on tullut mauttomaksi ja tuoksuttomaksi. Ei usko Jeesukseen ole vain sitä, että istumme valmiiseen pöytään odottamaan palveluita. Jos annamme Pyhän Hengen täyttää sydämemme joka päivä ja joka hetki ja annamme elämämme Kristuksen käyttöön, Suomessa alkaa herätys. Silloin kirkot täyttyvät ja saarnatuolista kuuluu Golgatan veren evankeliumi.

[/quote]

Noissa maissahan todellakin keskitytään niihin maallisiin. Itsekin  annan joka kuukausi vainottujen kristittyjen hyväksi rahaa. Tällä rahalla vieraillaan vankiloissa, hankitaan puhdasta vettä, majoitusta, ruokaa, uusia asuntoja, kuokkia, peittoja, vaatteita, saippuaa, lääkitystä ja lääkärin hoitoa jne.

Jos nämä asiat eivät ole maallisia, niin mitkä sitten ovat?

Jos kuitenkin nuo asiat jätettäisiin tekemättä, niin yhä toistan, että silloin ei julistuksesta ole mitään iloa. Vaikka tapoihini ei yleensä kuulu siteeata Raamattua, niin sanoihan Paavalikin, ettei hän mitään olisi, jos hänellä ei rakkautta olisi.

Rakkaus näkyy niissä maallisissa, toki myös siinä julistamisessakin.

[quote author="Vierailija" time="11.06.2013 klo 16:33"]

[quote author="Vierailija" time="11.06.2013 klo 16:15"]

[quote author="Vierailija" time="11.06.2013 klo 16:07"]

[quote author="Vierailija" time="11.06.2013 klo 15:49"]

[quote author="Vierailija" time="11.06.2013 klo 15:46"]

Mutta pitäähän kirkon maallisissakin asioissa elää. Oikeesti mua surettaa, että ihmiset kokee ratkaisuna eroamisen. Sehän tarkoittaa vaan, että kaikki "toisinajattelijat" kirkkoon jäävät. Ainut tapa vaikuttaa on osallistua.

[/quote]

Pitääkö? Mitä jos kirkko keskittyisikin jatkossa vain siihen, että julistettaisiin evankeliumia ja unohdettaisiin kaikki maallinen.

[/quote]

missä sitä evakeliumia julistettaisiin? Lapsiperheille 30-asteen pakkasessa ulkona niinkö? Tuolloinkin pitäisi miettiä sitä, että missä vessatetaan ja veihdetaan vaipat, tai tuleeko paleltumia ja mitenkä niihin varaudutaan.

Entä mummot? Nämäkin käyvät vessassa usein. Lumihankeen olisi vaikea tulla rollaattorilla (vrti. ystäväpalvelun ihmiset, jotka tuovat omilla autoillaan mummoja kirkkoon), unohtaa virsikirjat ja Raamattu, koska niiden sivuja ei voisi pakkasella kääntää

Entä kirkkokahvit? Monella ihmisellä se viikon sosiaalisin kohokohta, jolloin voi olla myös yhteydessä toisiin kristittyihin. Unohdetaan ne, kahvikupit, tarjottavat ja vaapaehtoiset.

lasten leirit, ip-kerhot, väsyneiden äitien ja isien auttaminen, nuorisotyö jne. on osa sitä tapaa millä kirkko on osoittanut rakkauttaan lähimmäisiään kohtaan. Rakkauden kokeminen ja sen osoittminen näkyy yleensä maallisissa asioissa. Sanan julistuksesta tulee vain tyhjää kumiseva kello, jos samalla ei rakasteta ihmisiä.

Pitääkö ehtoollisella unohtaa myös kaikki maallinen? Liikuntavammaisten pääsy ehtoolliselle samalla tavalla muiden kanssa, unohtaa alkoholiton ehtoollisviini, vaikka joukossa olisi alkoholisti, unohtaa keliaakikot

 [/quote]

Ehkä voisi olla evankeliumille hyväksi heittää romukoppaan tuo kaikki maallinen, mitä kuvailit. Niissä maissa, joissa kristittyjä vainotaan, ei ole kirkkoja. Kristityt joutuvat vankiloihin ja heitä tapetaan uskonsa vuoksi. Silti evankeliumi leviää. Kokouksia järjestetään kodeissa ja maan alla. Jumalan rakkauden voima näyttää ihmisille, että Jeesuksen nimi on voimallinen.

Meidän kristillisyytemme täällä Suomessa on tullut mauttomaksi ja tuoksuttomaksi. Ei usko Jeesukseen ole vain sitä, että istumme valmiiseen pöytään odottamaan palveluita. Jos annamme Pyhän Hengen täyttää sydämemme joka päivä ja joka hetki ja annamme elämämme Kristuksen käyttöön, Suomessa alkaa herätys. Silloin kirkot täyttyvät ja saarnatuolista kuuluu Golgatan veren evankeliumi.

[/quote]

Noissa maissahan todellakin keskitytään niihin maallisiin. Itsekin  annan joka kuukausi vainottujen kristittyjen hyväksi rahaa. Tällä rahalla vieraillaan vankiloissa, hankitaan puhdasta vettä, majoitusta, ruokaa, uusia asuntoja, kuokkia, peittoja, vaatteita, saippuaa, lääkitystä ja lääkärin hoitoa jne.

Jos nämä asiat eivät ole maallisia, niin mitkä sitten ovat?

Jos kuitenkin nuo asiat jätettäisiin tekemättä, niin yhä toistan, että silloin ei julistuksesta ole mitään iloa. Vaikka tapoihini ei yleensä kuulu siteeata Raamattua, niin sanoihan Paavalikin, ettei hän mitään olisi, jos hänellä ei rakkautta olisi.

Rakkaus näkyy niissä maallisissa, toki myös siinä julistamisessakin.

[/quote]

Niin. Edellytämme me suomalaiset kylmin sydämin sitä auttamista organisaatiolta (=kirkolta) vai annammeko Jumalan rakkauden täyttää sydämemme ja jaamme itse sitä rakkautta lähimmäisillemme.

[quote author="Vierailija" time="11.06.2013 klo 16:32"]

[quote author="Vierailija" time="11.06.2013 klo 16:27"]

Se on heille vaikea ongelma koska jos kirkko palvelee vain tosiuskovaisia, menettää se vaikutusvaltansa yhteiskunnassa, kun siitä tulee vain kaheleiden pesäke.

[/quote]

Jeesuksen aikana Jeesuksen seuraajilla ei ollut vaikutusvaltaa yhteiskunnassa. Ei sitä tarvita tänäkään päivänä. Tarvitsee vain seurata Jeesusta. Siinä on kaikki.

[/quote]

Käy sanomassa se kirkolle, älä mulle ala

Kirkon pitää elää maallisessa, koska se on suurimmalle osalle ainut fakta mistä me tiedetään! Ja tää on ihan vahvaa asiaa täältä ruohonjuuritasolta.

ps. todella ikävää että tää homohomma kirkkoa repii. Kaikkia ei voi miellyttää, mutta eipä kirkon sisällä tästä mitään yksimielisyyttä olekaan.

[quote author="Vierailija" time="11.06.2013 klo 16:37"]

[quote author="Vierailija" time="11.06.2013 klo 16:33"]

[quote author="Vierailija" time="11.06.2013 klo 16:15"]

[quote author="Vierailija" time="11.06.2013 klo 16:07"]

[quote author="Vierailija" time="11.06.2013 klo 15:49"]

[quote author="Vierailija" time="11.06.2013 klo 15:46"]

Mutta pitäähän kirkon maallisissakin asioissa elää. Oikeesti mua surettaa, että ihmiset kokee ratkaisuna eroamisen. Sehän tarkoittaa vaan, että kaikki "toisinajattelijat" kirkkoon jäävät. Ainut tapa vaikuttaa on osallistua.

[/quote]

Pitääkö? Mitä jos kirkko keskittyisikin jatkossa vain siihen, että julistettaisiin evankeliumia ja unohdettaisiin kaikki maallinen.

[/quote]

missä sitä evakeliumia julistettaisiin? Lapsiperheille 30-asteen pakkasessa ulkona niinkö? Tuolloinkin pitäisi miettiä sitä, että missä vessatetaan ja veihdetaan vaipat, tai tuleeko paleltumia ja mitenkä niihin varaudutaan.

Entä mummot? Nämäkin käyvät vessassa usein. Lumihankeen olisi vaikea tulla rollaattorilla (vrti. ystäväpalvelun ihmiset, jotka tuovat omilla autoillaan mummoja kirkkoon), unohtaa virsikirjat ja Raamattu, koska niiden sivuja ei voisi pakkasella kääntää

Entä kirkkokahvit? Monella ihmisellä se viikon sosiaalisin kohokohta, jolloin voi olla myös yhteydessä toisiin kristittyihin. Unohdetaan ne, kahvikupit, tarjottavat ja vaapaehtoiset.

lasten leirit, ip-kerhot, väsyneiden äitien ja isien auttaminen, nuorisotyö jne. on osa sitä tapaa millä kirkko on osoittanut rakkauttaan lähimmäisiään kohtaan. Rakkauden kokeminen ja sen osoittminen näkyy yleensä maallisissa asioissa. Sanan julistuksesta tulee vain tyhjää kumiseva kello, jos samalla ei rakasteta ihmisiä.

Pitääkö ehtoollisella unohtaa myös kaikki maallinen? Liikuntavammaisten pääsy ehtoolliselle samalla tavalla muiden kanssa, unohtaa alkoholiton ehtoollisviini, vaikka joukossa olisi alkoholisti, unohtaa keliaakikot

 [/quote]

Ehkä voisi olla evankeliumille hyväksi heittää romukoppaan tuo kaikki maallinen, mitä kuvailit. Niissä maissa, joissa kristittyjä vainotaan, ei ole kirkkoja. Kristityt joutuvat vankiloihin ja heitä tapetaan uskonsa vuoksi. Silti evankeliumi leviää. Kokouksia järjestetään kodeissa ja maan alla. Jumalan rakkauden voima näyttää ihmisille, että Jeesuksen nimi on voimallinen.

Meidän kristillisyytemme täällä Suomessa on tullut mauttomaksi ja tuoksuttomaksi. Ei usko Jeesukseen ole vain sitä, että istumme valmiiseen pöytään odottamaan palveluita. Jos annamme Pyhän Hengen täyttää sydämemme joka päivä ja joka hetki ja annamme elämämme Kristuksen käyttöön, Suomessa alkaa herätys. Silloin kirkot täyttyvät ja saarnatuolista kuuluu Golgatan veren evankeliumi.

[/quote]

Noissa maissahan todellakin keskitytään niihin maallisiin. Itsekin  annan joka kuukausi vainottujen kristittyjen hyväksi rahaa. Tällä rahalla vieraillaan vankiloissa, hankitaan puhdasta vettä, majoitusta, ruokaa, uusia asuntoja, kuokkia, peittoja, vaatteita, saippuaa, lääkitystä ja lääkärin hoitoa jne.

Jos nämä asiat eivät ole maallisia, niin mitkä sitten ovat?

Jos kuitenkin nuo asiat jätettäisiin tekemättä, niin yhä toistan, että silloin ei julistuksesta ole mitään iloa. Vaikka tapoihini ei yleensä kuulu siteeata Raamattua, niin sanoihan Paavalikin, ettei hän mitään olisi, jos hänellä ei rakkautta olisi.

Rakkaus näkyy niissä maallisissa, toki myös siinä julistamisessakin.

[/quote]

Niin. Edellytämme me suomalaiset kylmin sydämin sitä auttamista organisaatiolta (=kirkolta) vai annammeko Jumalan rakkauden täyttää sydämemme ja jaamme itse sitä rakkautta lähimmäisillemme.

[/quote]

Lisään vielä, että älä ymmärrä minua väärin. On hienoa, että kirkko auttaa vainottuja kristittyjä ja annat rahaa sen työn hyväksi. Haluan herätellä silti meitä kaikkia siihen, että myös meidän itse pitää nähdä se, että me itse voimme tehdä oman osuutemme. Minä itse voin muuttaa maailmaa tekemällä sen, mitä Jumala on kohdalleni suunnitellut. Tai sitten voin paaduttaa sydämeni ja olla tekemättä.

[quote author="Vierailija" time="11.06.2013 klo 16:39"]

[quote author="Vierailija" time="11.06.2013 klo 16:32"]

[quote author="Vierailija" time="11.06.2013 klo 16:27"]

Se on heille vaikea ongelma koska jos kirkko palvelee vain tosiuskovaisia, menettää se vaikutusvaltansa yhteiskunnassa, kun siitä tulee vain kaheleiden pesäke.

[/quote]

Jeesuksen aikana Jeesuksen seuraajilla ei ollut vaikutusvaltaa yhteiskunnassa. Ei sitä tarvita tänäkään päivänä. Tarvitsee vain seurata Jeesusta. Siinä on kaikki.

[/quote]

Käy sanomassa se kirkolle, älä mulle ala

[/quote]

Kirkko kyllä seuraa someakin nykypäivänä. Ehkä joku jopa lukee vauvapalstaa. Tai ainakin pitäisi. Kirkon pitäisi olla me ihmiset.

[quote author="Vierailija" time="11.06.2013 klo 16:37"]

[quote author="Vierailija" time="11.06.2013 klo 16:33"]

[quote author="Vierailija" time="11.06.2013 klo 16:15"]

[quote author="Vierailija" time="11.06.2013 klo 16:07"]

[quote author="Vierailija" time="11.06.2013 klo 15:49"]

[quote author="Vierailija" time="11.06.2013 klo 15:46"]

Mutta pitäähän kirkon maallisissakin asioissa elää. Oikeesti mua surettaa, että ihmiset kokee ratkaisuna eroamisen. Sehän tarkoittaa vaan, että kaikki "toisinajattelijat" kirkkoon jäävät. Ainut tapa vaikuttaa on osallistua.

[/quote]

Pitääkö? Mitä jos kirkko keskittyisikin jatkossa vain siihen, että julistettaisiin evankeliumia ja unohdettaisiin kaikki maallinen.

[/quote]

missä sitä evakeliumia julistettaisiin? Lapsiperheille 30-asteen pakkasessa ulkona niinkö? Tuolloinkin pitäisi miettiä sitä, että missä vessatetaan ja veihdetaan vaipat, tai tuleeko paleltumia ja mitenkä niihin varaudutaan.

Entä mummot? Nämäkin käyvät vessassa usein. Lumihankeen olisi vaikea tulla rollaattorilla (vrti. ystäväpalvelun ihmiset, jotka tuovat omilla autoillaan mummoja kirkkoon), unohtaa virsikirjat ja Raamattu, koska niiden sivuja ei voisi pakkasella kääntää

Entä kirkkokahvit? Monella ihmisellä se viikon sosiaalisin kohokohta, jolloin voi olla myös yhteydessä toisiin kristittyihin. Unohdetaan ne, kahvikupit, tarjottavat ja vaapaehtoiset.

lasten leirit, ip-kerhot, väsyneiden äitien ja isien auttaminen, nuorisotyö jne. on osa sitä tapaa millä kirkko on osoittanut rakkauttaan lähimmäisiään kohtaan. Rakkauden kokeminen ja sen osoittminen näkyy yleensä maallisissa asioissa. Sanan julistuksesta tulee vain tyhjää kumiseva kello, jos samalla ei rakasteta ihmisiä.

Pitääkö ehtoollisella unohtaa myös kaikki maallinen? Liikuntavammaisten pääsy ehtoolliselle samalla tavalla muiden kanssa, unohtaa alkoholiton ehtoollisviini, vaikka joukossa olisi alkoholisti, unohtaa keliaakikot

 [/quote]

Ehkä voisi olla evankeliumille hyväksi heittää romukoppaan tuo kaikki maallinen, mitä kuvailit. Niissä maissa, joissa kristittyjä vainotaan, ei ole kirkkoja. Kristityt joutuvat vankiloihin ja heitä tapetaan uskonsa vuoksi. Silti evankeliumi leviää. Kokouksia järjestetään kodeissa ja maan alla. Jumalan rakkauden voima näyttää ihmisille, että Jeesuksen nimi on voimallinen.

Meidän kristillisyytemme täällä Suomessa on tullut mauttomaksi ja tuoksuttomaksi. Ei usko Jeesukseen ole vain sitä, että istumme valmiiseen pöytään odottamaan palveluita. Jos annamme Pyhän Hengen täyttää sydämemme joka päivä ja joka hetki ja annamme elämämme Kristuksen käyttöön, Suomessa alkaa herätys. Silloin kirkot täyttyvät ja saarnatuolista kuuluu Golgatan veren evankeliumi.

[/quote]

Noissa maissahan todellakin keskitytään niihin maallisiin. Itsekin  annan joka kuukausi vainottujen kristittyjen hyväksi rahaa. Tällä rahalla vieraillaan vankiloissa, hankitaan puhdasta vettä, majoitusta, ruokaa, uusia asuntoja, kuokkia, peittoja, vaatteita, saippuaa, lääkitystä ja lääkärin hoitoa jne.

Jos nämä asiat eivät ole maallisia, niin mitkä sitten ovat?

Jos kuitenkin nuo asiat jätettäisiin tekemättä, niin yhä toistan, että silloin ei julistuksesta ole mitään iloa. Vaikka tapoihini ei yleensä kuulu siteeata Raamattua, niin sanoihan Paavalikin, ettei hän mitään olisi, jos hänellä ei rakkautta olisi.

Rakkaus näkyy niissä maallisissa, toki myös siinä julistamisessakin.

[/quote]

Niin. Edellytämme me suomalaiset kylmin sydämin sitä auttamista organisaatiolta (=kirkolta) vai annammeko Jumalan rakkauden täyttää sydämemme ja jaamme itse sitä rakkautta lähimmäisillemme.

[/quote]

No, jos itse voit mennä ja vaatettaa, ruokkia ja antaa asunnon vainotulle kristitylle niin hyvä. Muutoin sinun täytyy sitten tyytyä siihen, että annat kylmäsydämisesti muiden kristittyjen (kristitythän muodostavat kirkon. Eivät pelkästään kirkon työntekijät tai rakennukset) auttaa.

Minulla ei henkilökohtaisesti ole mitään mahdollisuuksia matkustaa muihin maihin, mutta minulla on ollut ainakin toistaiseksi ollut mahdollisuus lahjoittaa sitä rahaa. Joillakin taas on toisinpäin. Ehköpä sinä sitten menet ja autat sillä minun ja muiden kylmäsydämisesti lahjoittamalla rahalla, vai mitä?

[quote author="Vierailija" time="11.06.2013 klo 16:41"]

[quote author="Vierailija" time="11.06.2013 klo 16:37"]

[quote author="Vierailija" time="11.06.2013 klo 16:33"]

[quote author="Vierailija" time="11.06.2013 klo 16:15"]

[quote author="Vierailija" time="11.06.2013 klo 16:07"]

[quote author="Vierailija" time="11.06.2013 klo 15:49"]

[quote author="Vierailija" time="11.06.2013 klo 15:46"]

Mutta pitäähän kirkon maallisissakin asioissa elää. Oikeesti mua surettaa, että ihmiset kokee ratkaisuna eroamisen. Sehän tarkoittaa vaan, että kaikki "toisinajattelijat" kirkkoon jäävät. Ainut tapa vaikuttaa on osallistua.

[/quote]

Pitääkö? Mitä jos kirkko keskittyisikin jatkossa vain siihen, että julistettaisiin evankeliumia ja unohdettaisiin kaikki maallinen.

[/quote]

missä sitä evakeliumia julistettaisiin? Lapsiperheille 30-asteen pakkasessa ulkona niinkö? Tuolloinkin pitäisi miettiä sitä, että missä vessatetaan ja veihdetaan vaipat, tai tuleeko paleltumia ja mitenkä niihin varaudutaan.

Entä mummot? Nämäkin käyvät vessassa usein. Lumihankeen olisi vaikea tulla rollaattorilla (vrti. ystäväpalvelun ihmiset, jotka tuovat omilla autoillaan mummoja kirkkoon), unohtaa virsikirjat ja Raamattu, koska niiden sivuja ei voisi pakkasella kääntää

Entä kirkkokahvit? Monella ihmisellä se viikon sosiaalisin kohokohta, jolloin voi olla myös yhteydessä toisiin kristittyihin. Unohdetaan ne, kahvikupit, tarjottavat ja vaapaehtoiset.

lasten leirit, ip-kerhot, väsyneiden äitien ja isien auttaminen, nuorisotyö jne. on osa sitä tapaa millä kirkko on osoittanut rakkauttaan lähimmäisiään kohtaan. Rakkauden kokeminen ja sen osoittminen näkyy yleensä maallisissa asioissa. Sanan julistuksesta tulee vain tyhjää kumiseva kello, jos samalla ei rakasteta ihmisiä.

Pitääkö ehtoollisella unohtaa myös kaikki maallinen? Liikuntavammaisten pääsy ehtoolliselle samalla tavalla muiden kanssa, unohtaa alkoholiton ehtoollisviini, vaikka joukossa olisi alkoholisti, unohtaa keliaakikot

 [/quote]

Ehkä voisi olla evankeliumille hyväksi heittää romukoppaan tuo kaikki maallinen, mitä kuvailit. Niissä maissa, joissa kristittyjä vainotaan, ei ole kirkkoja. Kristityt joutuvat vankiloihin ja heitä tapetaan uskonsa vuoksi. Silti evankeliumi leviää. Kokouksia järjestetään kodeissa ja maan alla. Jumalan rakkauden voima näyttää ihmisille, että Jeesuksen nimi on voimallinen.

Meidän kristillisyytemme täällä Suomessa on tullut mauttomaksi ja tuoksuttomaksi. Ei usko Jeesukseen ole vain sitä, että istumme valmiiseen pöytään odottamaan palveluita. Jos annamme Pyhän Hengen täyttää sydämemme joka päivä ja joka hetki ja annamme elämämme Kristuksen käyttöön, Suomessa alkaa herätys. Silloin kirkot täyttyvät ja saarnatuolista kuuluu Golgatan veren evankeliumi.

[/quote]

Noissa maissahan todellakin keskitytään niihin maallisiin. Itsekin  annan joka kuukausi vainottujen kristittyjen hyväksi rahaa. Tällä rahalla vieraillaan vankiloissa, hankitaan puhdasta vettä, majoitusta, ruokaa, uusia asuntoja, kuokkia, peittoja, vaatteita, saippuaa, lääkitystä ja lääkärin hoitoa jne.

Jos nämä asiat eivät ole maallisia, niin mitkä sitten ovat?

Jos kuitenkin nuo asiat jätettäisiin tekemättä, niin yhä toistan, että silloin ei julistuksesta ole mitään iloa. Vaikka tapoihini ei yleensä kuulu siteeata Raamattua, niin sanoihan Paavalikin, ettei hän mitään olisi, jos hänellä ei rakkautta olisi.

Rakkaus näkyy niissä maallisissa, toki myös siinä julistamisessakin.

[/quote]

Niin. Edellytämme me suomalaiset kylmin sydämin sitä auttamista organisaatiolta (=kirkolta) vai annammeko Jumalan rakkauden täyttää sydämemme ja jaamme itse sitä rakkautta lähimmäisillemme.

[/quote]

Lisään vielä, että älä ymmärrä minua väärin. On hienoa, että kirkko auttaa vainottuja kristittyjä ja annat rahaa sen työn hyväksi. Haluan herätellä silti meitä kaikkia siihen, että myös meidän itse pitää nähdä se, että me itse voimme tehdä oman osuutemme. Minä itse voin muuttaa maailmaa tekemällä sen, mitä Jumala on kohdalleni suunnitellut. Tai sitten voin paaduttaa sydämeni ja olla tekemättä.

[/quote]

Kerropa mitä olet itse tehnyt? Paitsi ilkeillyt liikuntavammaiselle, joka ei voi oikein muuta tehdä kuin roikkua netissä ja lahjoittaa rahaa?

Täytyy varmaan lopettaa myös se kirkossa käyminen.Ne kirkothan ja ystäväpalvelut, joilla mm. minua on kirkkoon autettu on vain pahasta eikä ollenkaan lähimmäisen rakkautta. Niin kirkko, pyörätuolin luiska, inva-taksi, ystvävänpalvelun ihminen jne. on maallista. Siispä ei ole oikein, mennä niiden avulla sinne kirkkorakennukseen. (Se kirkkorakennushan myös oli pahasta.) Pyörätuolissa kun en pääsisi minnekään katakombiin tai luolaan julistusta kuulemaan.