Mies haluaisi että olen kotiäiti ja -rouva

Itse seurustelin myös joskus jonkin aikaa tuollaisen miehen kanssa. Paitsi että hän ihmetteli, niin oli myös järkyttynyt siitä kuinka kamala nainen olin kun en unelmoinut kotiäidin elämästä. Tosin hän oli muutenkin sellainen mies jonka mielestä maailmassa olivat kaikki asiat ennen paremmin.

Minä ratkaisin asian nin, että käyn osa-aikaisesti töissä tienaamassa itselleni käyttörahaa. Mies hoitaa lainan maksun ja laskut (myös visalaskuni, jolla ostan esim. lasten vaatteet ja ruoat). Koska teen vain noin. 15 tuntia viikossa, ehdin hyvin hoitaa kotihommat ja lapset, jotka ovat jo koulussa.

Kyllä toi mulle kelpaisi. Voisin vaikka jotain opiskella siinä ohessa. Olen nytkin kotona vauvan kanssa, ja tämä on harvinaisen leppoisaa.

Minulle sopisi. Ja olen nuori, akateemisesti kouluttautunut ja feministi. ;) Tosin vaatisin että jollain tapaa minulle kertyisi eläkettä.

Ei kannata sanoa että sopisi ennen kuin on kokeillut. Olen saanut esimakua tästä kotonaolovuosina ( pienin menee kohta päiväkotiin) ja vaikka onkin ollut "omaa rahaa" kotihoidontuet ja lapsilisät, ne rahat kuluu arjessa äkkiä. On lasten vaatteita, lääkäriä, parturia ym pikkumenoa jatkuvasti ja vaikka mies maksaa isommat kauppareissut niin sellaiset täydennysostokset lähikauppaan on mun vastuulla. Toki kätevintä niin kun olen kotona.

Mutta en tästä mitään pysyvää uraa halua. Kurja olla pyytämässä rahaa mieheltä kun oma tili on tyhjä, jokainen oma meno tuntuu olevan turha. Kampaaja, harrastus, vaate, ravintolailta ystävien kanssa.... Koen että näitäkin menoja saa olla, mieskin harrastaa ja tapaa kavereita.

Pitäisi olla siis huomattavasti parempi elintaso, varaa virkistäviin viikonloppumatkoihin tms että jaksaisin ja haluaisin laittaa oman "uran" täysin sivuun lasten ja perheen vuoksi.  Olen nyt jo vähän katkeroitunut vaikka tämä tilanne on väliaikainen. Miehelle tietysti ihan älyttömän kätevää ja helppoa. Ylityöt tai kaljalle menot töiden jälkeen, onnistuu. Ruoka valmiina, puhtaat vaatteet kaapissa, kotona siistiä. Aikaa harrastaa ja leikkiä lasten kanssa kun ikävät rutiinit on hoidettu. Osa tästä odottaa häntäkin kohta. Ja se että pitää hakea lapsi päiväkodista tiettynä aikana! Voi kääk.

Kai se tottuu ajatukseen.

Ap

Meillä menee aika pitkälti noin. Ajattelen kylläkin, että molemmat toimii yhteisen hyvän eteen; lapset saavat olla kotona ja voidaan elellä suht stressittömästi. Sillä erotuksella kylläkin, että mies hoitaa itse omat vaatteensa kaappiin, silitykset ja sotkut. Siivoaa viikonloppuisin, hoitaa lapsia iltaisin ja kokkailee sillloin tällöin. Omia menoja hänellä ei kovinkaan paljoa ole.

Raha-asiat ollaan hoidettu niin, että meillä on yhteinen käyttötili ja säästötili. Molemmilla on omatkin tilit, mutta omani varsinkin on ollut käyttämättömänä viimeiset kolmisen vuotta.

Laitan tuet ja lapsilisät käyttötilille, mies maksaa vuokran ja siirtää loput rahat säästötilille. Sieltä sitten siirrellään tarvittaessa käyttötilille.

Itsestä ei ainakaan tunnu, että tekisin "ilmaiseksi" töitä, tai olisin rahaton. Käytän tililtä omiin menoihini aina kun tarvitsee, joskus enemmän, joskus menee pitkäänkin etten osta mitään itselleni. Ollaan molemmat miehen kanssa aika samanlaisia rahankäyttjiä, joten kiistaa rahasta ei ole tullut koskaan.

Sinuna alkaisin kotirouvaksi. Kyllä naisen paikka on keittiössä ja kotona, sanoivatpa nykyiset femakon turjakkeet mitä hyvänsä. Et kai halua pettää miehesi odotuksia ja osoittautua huonoksi vaimoksi?

Tuo yhteinen käyttötili varmasti onkin ainoa tapa miten voi toimia. Mä kaipaan kuitenkin paria harrastusiltaa enemmän haastetta itselleni. Huvittavaa on miten vilpittömästi mies ihmetteli kun sanoin että en halua olla enää kotona. Että eikö muka ole hyvä diili?!?! En ole koskaan ollut mikään kotirouva-tyyppi ennen lapsiakaan, mielelläni heidät kyllä vauva-aikojen ohi hoidin kotona mutta nyt riittää, pienimmällä siis ikää pian kolme.

Mä olen kotirouvana eli nuorinkin täytti kolme. Meillä rahat on yhteisiä. Meillä mies siirtää reilusti rahaa yhteiselle tilille (molemmilla siis myös omat) ja mä käytän rahaa vain sieltä yhteiseltä tililtä ihan siihen mihin tarvin.

Mies tunnollisesti huolehtii, että yhteisellä tilillä on aina reilusti rahaa (500-2000€) ja mä ostan lähes kaiken muun paitsi miehen vaatteet ja elektroniikan meidän perheessä. Kulutan tarpeen mukaan rahaa myös itseeni esim. säännöllisesti kampaaja, kosmetiikkaa, uusia vaatteita jne. Lisäksi mulla on rinnakkaisluottokortti, jolla voin myös tarvittaessa vaikka maksaa vaateostoksia tms. isompaa, jos epäilen ettei yhteisellä tilillä ole rahaa tarpeeksi (laskut menee myös yhteiseltä tilitä).. Isommista ostoksista keskustellaan normaalisti etukäteen, mutta samallalailla kuin mieheni, voin minä ostaa perheemme tulojen rajoissa mitä tarvin. Me ollaan perhe ja mieheni mukaan hänen palkka on myös mun rahaa, koska hoidan kodin ja lapset.

Ennen lasten tekemistä kannattaa keskustella raha-asiat selviksi.

9 on siis ap