Miten kertoa ystävälle hänen olevan alkoholisti?

Itsellä ollut sama tilanne. Minun kokoinen pieni ihminen ja veti tosi paljon, niin paljon, että olisin itse kuollut ja tiedän vetävän viikollakin. Koetin vain sanoa, että eikö tuosta jo tule huono olo näin pienelle ja itse joutuisin tuolla määrällä sairaalaan; hän siitäkin, muttei sentään katkaissut välejä. Eikä saanut krapulaa, eli elimistö on aika tottunut. Melkein voisin kuvitella kenestä on kyse, mutta kun heitä on kuitenkin paljon, niin ehkä ei sama ystävä meillä ole kuitenkaan. Edelleen menee paljon. Minä en pysty lähtemään hänen kanssaan ravintoloihin, kun en kestä. Vaikea tilanne sulla. 

Kyllä se sun ystävä itsekin tietää olevansa alkoholisti, joten 99% varmuudella sanomisistasi ei ole mitään hyötyä...

Ei ole hyötyä. Alkoholisti ei myönnä edes itselleen olevansa alkoholisti. Hän ajattelee, että pystyy lopettamaan heti, kun haluaa. Hän ei vain vielä halua, koska se on muka niin kivaa. Sisareni on jo yli kuusikymppinen, on juonut pari työpaikkaa alta eikä mielestään ole alkoholisti, koska hän on yhä työelämässä ja kai jotenkuten hoitaa työnsä ja raha-asiansa. Hän vetoaa siihen ettei koskaan ota ennen klo 18:aa. Se on hänestä kohtuukäyttäjän merkki. Kuitenkin hän juo salaa, pulloja on piilossa ympäri taloa. Hänellä on selvä alkoholidementia, hän ei muista asioita ja kädet vapisevat. Ei halua kuulla sanaakaan sairaudestaan. Siksi olemme hiljaa ja pysyttelemme etäällä.

Lisään, että minua huolestuttaa eniten tuo, että juopotteleva ihminen pitää juomistaan ja humalassa oloa jotenkin "coolina". Sitä en voi käsittää. Monet tuntemani alkoholistit kehuskelevat känneillään vielä viisikymppisinä. Se on jotenkin säälittävää. Itse häpeäisin silmät päästäni.

Minä varmaan lähestyisin asiaa niin päin, että ehdottaisin hänelle välillä jotain illanviettoa ihan selvinpäin (leffailtaa kotona sipsien yms. voimalla) tai minigolfia. Jos hän sinnekin raahaa viinat mukaan niin sitten juttelisin, että välillä voisi olla kiva pitää hauskaa ihan selvinpäinkin tai kysyisin, että koska hän on viimeksi pitänyt hauskaa ilman viinaa.

jos juo viikonloppuisin ei ole alkoholisti. mutta jos juo viikolla, on alkoholisti.

ihana palsta totuus

Kuivilla 2 vuotta ollut alkoholisti  vastaa: jos otat asian puheeksi esim. sanomalla, että sinun mielestäsi ystävä juo liikaa ja olet huolestunut asiasta, on kaksi todennäköistä vaihtoehtoa: Kaverisi joko kuittaa asian vähättelemällä tai raivostuu sinulle. Kuitenkin puheeksi ottaminen auttaa noista reaktioista huolimatta, koska alkoholisti tajuaa, että muut(kin) huomaavat hänen juomatapansa oleva ongelmallinen. Tärkeää on ottaa asia puheeksi syyllistämättä, ei siis kannata sanoa esim. Ettet jaksa lähteä hänen kanssaan ulos koska et jaksa katsella humalaista seuralaista. Ilmaise mieluummin huolestuneisuutesi ja se, että olet valmis tukemaan jos tuki on tervetullutta.

Muista kuitenkin, ettei alkoholistia voi kukaan muu pelastaa kuin hän itse. Alkoholisti tarvitsee oman henk. koht. pohjakosketuksensa, eivätkä kaikki edes pohjalle päästyään pysty lopettamaan. Oma isäni joi itsensä hengiltä, itse tajusin jossain vaiheessa ongelmani ja etsin apua. Terapian ja tukiryhmän avulla selviydyin, enkä ole eläissäni parempaa päätöstä tehnyt kuin juomisen lopettaminen, vaikka se hirveän vaikeaa olikin.

Kannattaa käydä lukemassa päihdelinkin sivuja, siellä on paljon tietoa ja vertaistukea.

[quote author="Vierailija" time="11.06.2013 klo 10:05"]

Ei ole hyötyä. Alkoholisti ei myönnä edes itselleen olevansa alkoholisti. Hän ajattelee, että pystyy lopettamaan heti, kun haluaa. Hän ei vain vielä halua, koska se on muka niin kivaa. Sisareni on jo yli kuusikymppinen, on juonut pari työpaikkaa alta eikä mielestään ole alkoholisti, koska hän on yhä työelämässä ja kai jotenkuten hoitaa työnsä ja raha-asiansa. Hän vetoaa siihen ettei koskaan ota ennen klo 18:aa. Se on hänestä kohtuukäyttäjän merkki. Kuitenkin hän juo salaa, pulloja on piilossa ympäri taloa. Hänellä on selvä alkoholidementia, hän ei muista asioita ja kädet vapisevat. Ei halua kuulla sanaakaan sairaudestaan. Siksi olemme hiljaa ja pysyttelemme etäällä.

Lisään, että minua huolestuttaa eniten tuo, että juopotteleva ihminen pitää juomistaan ja humalassa oloa jotenkin "coolina". Sitä en voi käsittää. Monet tuntemani alkoholistit kehuskelevat känneillään vielä viisikymppisinä. Se on jotenkin säälittävää. Itse häpeäisin silmät päästäni.

[/quote]

Ei kannata yleistää, meitä on muunkinlaisia alkoholisteja. Mä ymmärsin oman tilanteeni ensimmäisenä ja kun aloin siitä kotona puhua, mieheni vähätteli juomistani.

Surullista että sulla on noin alasvajonnut alkoholisti suvussasi mutta usko pois, osa meistä todellakin haluaa parantua. Siihen en usko että kaverille puhumisesta olisi varsinaista hyötyä. Itse olisin häpeän takia varmaankin katkaissut välit ihmiseen joka ei kaveria läheisempi ole.

Keskimäärin pakonomaisesti humalahkuisesti juovat ovat luusereita. Heillä on valmiina ahdistus päällä, jonka lääke ja aiheuttaja ovat samat. Kun tätä jatkuu jonkin aikaa, seuraa äärimmäinen itsekeskeisyys, mikä on melkein kaikkien riippuvuussuhteiden sivuoire. Jos kyse on ystävästä, tästä asiasta voi sanoa ihan suoraan. Jos taas alkoholisti on kaveri, jonka reaktioita pitää miettiä, ei kannata sanoa mitään. Ei kukaan ihminen pysty ottamaan palautetta omista kipeistä puutteistaan ulkopuolisilta.

[quote author="Vierailija" time="11.06.2013 klo 12:01"]

Keskimäärin pakonomaisesti humalahkuisesti juovat ovat luusereita. Heillä on valmiina ahdistus päällä, jonka lääke ja aiheuttaja ovat samat. Kun tätä jatkuu jonkin aikaa, seuraa äärimmäinen itsekeskeisyys, mikä on melkein kaikkien riippuvuussuhteiden sivuoire. Jos kyse on ystävästä, tästä asiasta voi sanoa ihan suoraan. Jos taas alkoholisti on kaveri, jonka reaktioita pitää miettiä, ei kannata sanoa mitään. Ei kukaan ihminen pysty ottamaan palautetta omista kipeistä puutteistaan ulkopuolisilta. 

[/quote]

Kiitos, tätä hain omalla vastauksellani. Jos mieheni tai joku muu hyvin läheinen, kuten paras ystäväni, olisi mulle sanonut että mulla on juomisongelma, luulen että olisin suhtautunut asiaan samoin kuten sitten tein kun itse kissan pöydälle nostin. Jos sanoja olisi ollut pelkkä kaveri jonka kanssa tapaamisiin olisi aiemminkin (vaikkapa noista teinivuosien on siistiä juoda -ajoista asti) liittynyt alkoholi ja ainoa muutos olisi tosiaan se, että kaveri ei itse sellaista enää jaksa, olisin kyllä sivuuttanut paitsi sanansa, myös itse kaverin.

Musta on todella hyvä asia jos alkoholistin juomiseen yritetään puuttua. Kyse on vain siitä kuka se puuttuja on.

8

Ap taas linjoilla: ehkäpä en sano mitään. Koska tosiaan en osaa sanoa miten suhtautuisi. Tai siis osaan. Suuttuisi varmasti. Eli en siksi sano mitään. Harmittaa vain kun olisi ihan kivaa seuraa ilman tuota ongelmaansa. Jos joskus on selvinpäin jossain, niin se on koko ajan kärsimätön ja odottaa seuraavaa tilaisuutta juoda. Eli ei ole oikeastaan hyvää seuraa missään olosuhteissa, ennen kuin hoitaa ongelmansa kuntoon.

Ehkä minä tipahdan kelkasta joka tapauksessa. Koska jos sanon jotain ja hän suuttuu ja katkoo välit, niin välit on sitten poikki. Jos jatkaa tuota rataa, yhä vähemmän jaksan häntä tavata.

En minä ole silloin teininäkään ryypännyt kuin pari kertaa. En ole kyllästynyt hommaan vasta hiljattain. Ollaan oltu niin pienestä pitäen ystäviä, että oltiin jo ennen ensimmäistä maistiaistakin ystäviä. Yhdessä on koettu paljon elämän varrella, mutta tuskin ne yhdistävät tekijät riittävät tässä tapauksessa. Puutunpa asiaan tai en, todennäköisesti hänet menetän. Viinalle.

Ap lisää: olen huono ystävä jos hyväksyen katselen hänen juomistaan, ja olen huono ystävä jos jätän hänet omilleen juomistensa kanssa. Olen huono ystävä myös jos yritän jotain väliintuloa tai kommenttia siihen heittää. Mahdoton yhtälö.

Ei sitä ystävälle tarvitse kertoa.

Tiesitkö että sinulla on alkoholisti ystävänä?

Ap. Jos ystäväsi on sinulle tärkeä, sanot hänelle alkoholismista riippumatta siitä minkälaisen reaktion se hänessä saa aikaan. Todennäköisesti hän joko vähättelee tai suuttuu, mutta sanominen auttaa silti, niin kuin edellinen kirjoittajakin jo sanoi.

Join itse jossain vaiheessa liikaa. En niin paljoa että sitä olisi voinut laskea alkoholismiksi, mutta en itse pitänyt siitä että tarvitsin rentoutuakseni lasin viiniä tai oluen harva se ilta. Olisin kuollut häpeästä ja syyllisyydestä jos joku olisi ehtinyt siitä huomauttaa. Onneksi lopetin ennen kuin asiasta kehkeytyi ongelma. 

Oman kokemukseni perusteella sanoisin että mitä isomman numeron teet asiasta, sitä vahvemmin se kaveriisi vaikuttaa. Se miten hän reagoi asiaan, on toissijaista, koska on ihan ymmärrettävää että alkoholistiksi sanominen nöyryyttää ja loukkaa, oli se totta tai ei. Ihanaa että välität ystävästäsi niin paljon että mietit tällaista.

Mä ehdottaisin runoa, suorasta sanomisesta ystävä voi vaikka loukkaantua.

Vaikka näin:

"Sulla kuluu vähän liikaa viinaa

ja seurassas olokin on melkoista piinaa

kun kännissä aina örvellät, yrjöilet ja sössötät.

On rahaskin menneet kaikki brenkkuun

ja maksasi joutunut kondikseen kenkkuun

Naamaskin on kun saunapalli

ja käsivarsissa roikkuu allit.

Kuuntele nyt kun neuvon sua,

sun pitää AA-kerhoon hakeutua

Vakava asia, mutta repesin tolle runolle. Musta huumorin on parasta. Saakeli.

Mutta siis ap:lle sen verran kyökkipsykologiaa, että jos otat tuon asian esiin, olet moraalisesti velvollinen auttamaan kaveriasi ongelman kanssa painimisessa. Sanominen ei auta mitään, jos sinulla ei ole tarjota samalla apua asiaan. Teidän suhteenne pitää olla sellainen, että tällainen suunnanmuutos on realistinen ajatus, 

Voit toki myös epäsuorasti ottaa asian esille mm. kännihakuisen juomisen yhteydessä. Voit sanoa, että et halua olla mukana ryyppäämisessä ja patistaa hänet muualle tai lähteä itse. Tämän asian voi sanoa sekä kauniisti että jyrkästi - ja näin varmaan itse tekisin tuttavalle tai kaverille.

niinhän se on, ettei alkoholisti halua kuulla häpeän takia mitään. Minäkin häpesin aikanaan juomistani niin, että olisin kuollut, jos joku olisi siitä huomauttanut. Join kotona, aina sammumiseen asti, mieluiten yksin ja vuosia. Häpesin kaikkea ja silti join. En tajua miksi se himo viinaan loppui tuosta vain, nyt en voi kuvitella ottavani yhtään. Hävettää kun ajattelen niitä vuosia, aina oli viina päällimmäisenä mielessä. Odotti kuola valuen vapaata, että saisi juoda. Mikä tahansa tekosyy juomiseen riitti. Se oli kamalaa elämää ja nyt olen syvästi kiitollinen ettei minun enää tarvitse juoda.

Seurustelukumppanini joi liikaa toiveistani huolimatta.Oli hyvässä työpaikassa ja on edelleen,on myös mukava seuraihminen. Rakastin häntä, mutta opettelin rakastamaan myös itseäni ja päätin suhteen.

mun tutulla sama- 40 v ja joka vkl kännissä- nainen

Mä ehdottaisin runoa, suorasta sanomisesta ystävä voi vaikka loukkaantua.

Vaikka näin:

"Sulla kuluu vähän liikaa viinaa

ja seurassas olokin on melkoista piinaa

kun kännissä aina örvellät, yrjöilet ja sössötät.

On rahaskin menneet kaikki brenkkuun

ja maksasi joutunut kondikseen kenkkuun

Naamaskin on kun saunapalli

ja käsivarsissa roikkuu allit.

Kuuntele nyt kun neuvon sua,

sun pitää AA-kerhoon hakeutua

Juon Häissä, rockkikeikoilla, vappuna, juhannuksena , kotibileissä.En pysty katsomaan sivusta kun muut juhlivat (olen kyllä yrittänyt)Tulen joskus humalassa agressiiviseksi ja riidanhaluiseksi. tästä on seurannut ongelmia ja pahoinpitely syyte....mistä saan voimia istua YKSIN kotona kun muut juhlivat. vinkkejä. Olen kaunis ja nuoren näköinen

Niin samassa tilanteessa. Kyse pariskunnasta joka ei näe todellisuutta. Vielä lapsiakin.

Kaikki pyörii alkoholin ympärillä ja oletus on, että aina jos toisella on rahaa, niin varmaan myös viinaa, koska itse toimivat niin.

Manipuloivat lähes aggressiivisesti joskus seuraansa. On raskasta kieltäytyä, kun ei uskota kerrasta. Ei kunnioiteta sanaa, jos sanoo että haluaa vaikka olla muutaman kuukauden juomatta. Oletetaan että ei se/ne kumminkaan halua olla juomatta Sanovat vaan.

Sellaisilta hämärtyy todellisuus oman käytön suhteen ja juurikin seura on lähes aina aika alkoholisoitunutta. Hyväksytään se itsessä ja ympärillä. Se oma käyttö halutaan näin ikäänkuin oikeuttaa ja asiaa "pehmentää".

Muutenhan ystävinä ei ole vikaa, mutta voisiko sitä joskus tehdä asioita selvinpäin. Normaaleja ja/tai sivistyneitä asioita.