Oikeastaan Downin syndrooma ei ole kehitysvamma

Downin syndrooma ei oikeastaan edes ole kehitysvammaisuutta. Se on vain ominaisuus kuten jollakin vaikkapa silmälasit. Ikävää vaan miten suomalainenkaan yhteiskunta ei usko heidän mahdollisuuksiinsa. Mielestäni he ovat täysin kelvollisia käymään tavallisen koulun avustajan tukemana, sen jälkeen mennä tavalliseen ammattikouluun itse haluamalleen alalle avustajan tukemana, työllistyä tavalliselle työpaikalle palkkatyöhön, saada puolisoksi joko terve tai kehitysvammainen vastakkaisen sukupuolen edustaja ja hankkia lapsia. Down ei ole kehitysvamma vaan ominaisuus. Downin syndroomaa sairastava voi selvitä täysin itsenäisesti omassa asunnossaan ilman minkäänlaisia tukitoimia ja tukitoimeksi riittää tosiaan pelkkä perusterveydenhuolto tarvittaessa. Oletteko tekin samaa mieltä?

Mitä minä olen Downeja nähnyt niin heidän kanssa voi keskustella täysin normaalisti kuin kenen tahansa ihmisen kanssa. Ei Down poikkea muuten taviksesta kuin siinä että tarvitsee apua ja tukea enemmän uusissa tilanteissa mutta kun uuden tilanteen oppii, toimii kuin muutkin. helppoja, mutkattomia ihmisiä ja ihania ystäviä. Ja samanlaisia kuin kuka tahansa meistä, ainakin jos syndrooman aste on lievä tai erittäin lievä. Mutta jos vaikea tai syvä, niin silloin tarkoituksenmukaisinta on tosiaan joku ryhmäkotiasuminen tai joku laitos yms. Mutta hyväkuntoinen ja lievä Down on kuin tavallinen mutta hieman poikkeavan näköinen ihminen. Itse olen huomannut yksittäisiä Downeja tavatessani, että kohtelen heitä kuin kaikkia muitakin eikä ole mitään eroa minulla suhtautumisessani erääseen kontiolahden kunnallispoliitikkoon verrattuna saman ikäiseen ja hyvin pärjäävään Down-naiseen. Voin kuvitella molemmille puhuvani samoista asioista, uskoutuvani molemmille samantyyppisissä asioissa ja luottavani molempiin ystävänä ihan yhtä lailla.