Lue keskustelun säännöt.
Yritän olla hyvä, mutten anna itseni olla sitä
23.05.2013 |
Esimerkiksi opiskellessani tein hyvän opinnäytetyön. En kuitenkaan osannut iloita siitä. Saati kehuskella.
En muutenkaan tykkää ajatella, että olisin mitenkään "hyvä", vaikka siihen kai pyrin. Haluan olla taitava, mutta piilottelen sitä.
Tuli vain mieleen, kun nyt valmistuvat kehuvat opintosuorituksillaan. Ja yleensä ihmiset ovat esillä harrastuksineen ja taitoineen. Minä harrastan kaapissa.
Kommentit (22)
Minä olen kiraviisas ja pohdiskelija. Luen silti vähän Ilta-Sanomia ja Seiskaa, jotta pysyn kärryillä toisen tason asioista.
Taitoni ja kiinnostukseni pohtimiseen vaan alkaa taantua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Salahyvyys on tuttua minullekin - nuoruusvuosilta. Nyt keski-iän tylsentämänä sitä on onnellinen, jos on edes vähän hyvä jossain. Nyt voi myös nauttia rauhassa. Tai joo salaa toki edelleenkin, mutta ei enää itseltäänkin salaa.
[quote author="Vierailija" time="23.05.2013 klo 18:14"]
Minä olen kiraviisas ja pohdiskelija. Luen silti vähän Ilta-Sanomia ja Seiskaa, jotta pysyn kärryillä toisen tason asioista.
Taitoni ja kiinnostukseni pohtimiseen vaan alkaa taantua.
[/quote] Myös oikeinkirjoituksesi alkaa taantua, oi kiraviisas.
Sinulla on huijarisyndrooma
Kannattaa kuunnella:
http://areena.yle.fi/radio/1889019
Lahjakkaiden naisten huijarisyndrooma. Impostor syndrome. Huijarisyndroomasta kärsivät kärsivät erityisesti lahjakkaat nuoret naiset, jotka työskentelevät muiden älykkäiden, lahjakkaiden ihmisten ympäröiminä ja jatkuvan seurannan alaisina. Vieraina erikoispsykologi Teemu Ollikainen sekä huijarisyndroomasta kärsivät Hilla von Essen ja Paula.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.05.2013 klo 23:10"]
Sinulla on huijarisyndrooma
Kannattaa kuunnella:
http://areena.yle.fi/radio/1889019
Lahjakkaiden naisten huijarisyndrooma. Impostor syndrome. Huijarisyndroomasta kärsivät kärsivät erityisesti lahjakkaat nuoret naiset, jotka työskentelevät muiden älykkäiden, lahjakkaiden ihmisten ympäröiminä ja jatkuvan seurannan alaisina. Vieraina erikoispsykologi Teemu Ollikainen sekä huijarisyndroomasta kärsivät Hilla von Essen ja Paula.
[/quote] kiitos, kuuntelen huomenna. Luin aiheesta pari juttua, ja jotkut asiat sopivat minuun. Kirjoitan lisää, kun olen kuunnellut ohjelman.
No miksi mistään taidoista sitten PITÄISI tehdä joku numero? Onko ne taidot vasta sitten olemassa kun ne on julistettu kaikille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.05.2013 klo 02:31"]
No miksi mistään taidoista sitten PITÄISI tehdä joku numero? Onko ne taidot vasta sitten olemassa kun ne on julistettu kaikille?
[/quote] Ehkä julistaminen on ajan henki.
Voi olla, että olet oppinut ajattelemaan, että sinussa ei mikään riitä eikä kelpaa. Silloin hyväkin saavutus jää irralliseksi, eikä siitä saa rakennusmateriaalia omaan persoonaan.
Joka ikinen ihminen tarvitsee muiden palautetta ja peiliä, tullakseen hyväksytyksi. Aikuisuuteen kuuluu, että myös itse osaa antaa hyvää palautetta itselleen.
On eri asia rehvastella päteäkseen, se on usein vain heikon itseluottamuksen peittely-yritys. Mutta aito ylpeys ja ilo aikaasaannoksistaan on inhimillistä ja tukee itseluottamusta.
Voisit hyötyä siitä, että tutkistelet esim. terapian tai muun kasvua mahdollistavan prosessin avulla minäkuvaasi, itseluottamustasi ja voimavarojasi. Ja oppisit rakastamaan itseäsi, suorituksista riippumatta, mutta onnistumisen hetkistä aidosti iloiten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap oli hetkeksi unohtanut tämän ongelmansa ;) Mutta nyt tuli taas se tunne.
Olin yhdella kurssilla ja mietin, mitähän tästäkään "osaan" nyt sanoa, että enpä oikeastaan tiedä siitä mitään ja muut tietävät paremmin. Ja samaan aikaan yksi kurssikaveri järjestää tahollaan omaa kesäkurssia aiheen tiimoilta sekä kirjoittaa aiheesta blogeihin jne. Ja mä täällä ajattelen, että ok, oli siitä itselleni jotain hyötyä mutta en ota oppeja ammatilliseen käyttöön.. huoh.
hmm, oletko myös "ostanut liian näyttäviä mekkoja joita et kehtaakaan pitää?"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kolmenkympin kriisissä toiset suuntautuvat uuden luomiseen, toiset katkeroituvat. Taidat olla jälkimmäistä kastia?
Mikä estää Sinua myös järjestämästä kurssia tai kirjoittamasta? Luuletko olevasi niin seurattu henkilö, että joku siitä närkästyisi ja tarkistaisi, osaatko asiasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No niin, ap kuunteli ohjelman. En osannut aloitusviestissäni oikein kuvailla asian laajuutta, mutta ohjelma avasi silmäni.
Vaikka ajattelin ensin, että enhän minä kuulu lahjakkaisiin :D
Kuulosti hyvin tutulta. Aikuisiällä olen kyseenalaistanut omaa osaamistani opinnoissa ja töissä. Esimerkiksi opinnoissani aluksi alisuoriuduin ja opinnäytetyön kirjoittamista lykkäsin. Uskoin, että en osaa tehdä sitä, saaden lopulta erinomaisen arvosanan (oma odotus oli 1/5 :D) Valmistuin hyvillä arvosanoilla ammattikorkeakoulusta. Tein vain vähän aikaa alan töitä, koska koin että en osaa, en riitä, HUIJAAN!
Hain eri alalle opiskelemaan yliopistoon. Siinäkin epäilin virhettä, kun pääsin niin vähällä lukemisella pääsykokeen läpi. Että huuhaa-ala, missä ei tarvita mitään osaamista. Kaikkien opiskeluun liittyvien kirjallisten töiden kohdalla olen kokenut, että sain paremman arvosanan kuin oikeasti olisin ansainnut. Ja että koko akateeminen maailma on huijausta ja keisarin uusia vaatteita, vaikka oikeasti en tiedä tai osaa mitään. Gradu yllättäen on tekemättä, koska kyseenalaistan sen merkitystä ja itseäni koko ajan.
Eli en oikeastaan edes lukeudu huijareihin (hassua, miten tuossa ohjelmassakin vähättelivät myös ongelmaansa :) ), vaan olen jo alkanut uskoa olevani nolla. Elän sen mukaista elämää. En tee aiempaa ammattiani vastaavaa työtä, koska en osaa. Olen kirjoilla yliopistolla, mutten opiskele koska sekin olisi huijausta, feikkiä.
Minulla on harrastuksia, missä olen vetäjän roolissa, mutta tuossa ohjelmassakin sanottiin, että harrastelu on helppoa juuri harrastamisen varjolla. Ei tarvitse olla niin tosissaan. Mutta harrastustoiminnan vetämisestä ajattelen kenen tahansa pystyvän siihen. Kun taas toiset samassa asemassa olevat kehuskelevat toiminnallaan ja saavat muilta kannustusta.
Ajatuksia?
Niin? Pitäisikö mammojen nyt vakuutella hyvyyttäsi ja lahjakkuuttasi, vai mitä?
Ei tarvitse vakuutella lahjakkuutta (taidan olla aika tavis :D), mutta kiinnostaisi onko muilla vastaavaa ajattelua ja miten siitä pääsisi yli. Vakuuttelu sinänsä ei edes auta, kuten tuossa ohjelmassakin sanottiin.
Ahaa.. Minusta koko elämä on näytelmää. hyvä vain, jos olet herännyt näkemään sen. Et ole työroolisi tai asemasi. Et tiedäkään mitään, kaikki on olettamusta.
Ole sitten tavis.