Miksi vain raskaus kiinnostaa, ei lapset muuten?
Työpaikallani eräs nainen odottaa ensimmäistä lastaan. Emme ole kovin paljon tekemisissä, mutta aina silloin tällöin näemme kahvipöydässä ja joskus käymme ruokailemassa yhdessä. Hän on kertoillut juttuja raskaudestaan, lähinnä sen vaikeudesta ja oireista. Olen kuunnellut ja kertonut jotain omista raskauksistani. Sitten kun kerron jotain omista lapsistani, niin juttu tyrehtyy eikä hän sano oikein mitään. Ihan kuin häntä ei kiinnostaisi isommat lapset tai minun vauvakokemukseni ollenkaan. En ole pätkääkään häntä neuvonut, saati sitten pelotellut. Luulisi vain, että häntä nyt kiinnostaa muukin kuin raskaana olo, sehän on vain välivaihe ja synnytyksestä se riemu vasta oikeasti alkaa. Itse kun odotin ekaa, niin kiinnostuin lapsijutuista ihan eri lailla kuin ennen. Vai olinko sittenkin samanlainen oman tilan tarkastelija?
Kommentit (7)
Monet eivät ole oikeesti kiinnostuneita lapsista ja pitävät heitä tyhminä. Sitten kun sen oman saa niin luullaan että hän on ainoa maailmassa joka oppii siihen ja siihen aikaan ryömimään, puhumaan jne....
näitä omaan napaan tuijottajia on meilläkin töissä ja PALJON!
Mutta kun se huono nukkuminen ja kipeää tekevät potkut ja selkäsäryt vaan kuuluvat asiaan, vaikka kurjalta tuntuukin. Mielestäni alkuviikot vauvojen kanssa olivat paljon raskaampia kuin raskausaika. Ajattelen joskus hiljaa itsekseni, että mitä mahtaa olla edessä, kun jo nyt on niin rankkaa. Vauvan kanssa hän sitten suunnittelee matkustelevansa ties missä ja miettii miten oikein saa ajan kulumaan kotona.
a.p.
nyt viikolla 26. Ihan alussa mua kiinnosti lukea ja jutella odotusasioista. Nyt raskauden edettyä on alkanut kiinnostaa yhä enemmän synnytysasiat. Vauvajuttuja en kovasti oo lukenut vielä, enkä hirveästi toisten kanssa jutellutkaan niistä. Ehkä siihen tulee into sitten jonkun ajan päästä. Ehkä siinä tulee tosiaan sellanen tunne, että toinen koittaa opettaa, jos alkaa puhua vauva-ajasta. Mulla alkaa nousta karvat pystyyn, kai olen hermoheikko...
Vierailija:
Ehkä siinä tulee tosiaan sellanen tunne, että toinen koittaa opettaa, jos alkaa puhua vauva-ajasta.
ja tuntenut sitä vaihetta kun lapset on isompia. Silloin kiinnitin huomiota raskaana oleviin ja pieniin vauvoihin. Nyt taas kun omat lapset on isompia, kiinnitän huomiota heidän ikäisiin lapsiin ja antoisinta on jutella just saman ikästen lasten vanhempien kanssa. Toki nautin vauvojen näkemisestä ja elän mukana odottajien hurmiossa.. Harvat eri vaiheessakaan olevat aikuiset kyselee tai on aidosti kiinnostunu omienkaan lasten jutuista.. Musta luonnollista.
Kuka oikeasti jaksaa olla kiinnostunut toisten lapsista, silloin kun ne on eri ikäisiä kuin omat? Ei kukaan. Tai siis hyvin harva.
tämä nainen on varmaan sellainen omaan napaan tuijottelija,ei
sellaista muitten asiat kiinnosta.