Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kummallinen olo.
10.06.2013 |
Erottiin exän kanssa viime syksynä. Takana oli vaikea suhde, jota jaksettiin pitää hengissä sen 7 vuotta. Niihin vuosiin sisältyi pettämistä, väkivaltaa, yksi lapsi ja avioliitto.Paljon hyvääkin, en kai muuten olisi jaksanut sinnitellä ja uskoa näinkään pitkään.
Kuitenkin viimeisin uskottomuus oli härskiydeltään sitä luokkaa että en enää pystynyt jatkamaan miehen kanssa. Erosimme, jonka jälkeen mies aloitti paskanheittokampanjan mua vastaan. Menetin paljon yhteisiä kavereita, koska monikaan ei vaivautunut ottamaan selvää asian oikeasta laidasta, vaan uskoivat miehen selostukset siitä, kuinka avioliitto ja perhe hajosi koska "xxx (eli minä) oli niin mahdoton ihminen". Mies jätti mut uskottomuutensa paljastuttuaan täysin yksin, kohteli kylmästi ja etäisesti, naureskeli jopa tapahtumalle. Käski mua katsomaan peiliin, sieltä kuulemma löytyisi syyllinen miehen pettämiseen. Itsetuntoni oli täysin romuna.
Minä jäin yksin lapsen kanssa, rakentelin elämääni pikkuhiljaa. Mies kiusasi ja haukkui, aiheutti paljon stressiä tekemisillään. Tuntui niin uskomattoman epäoikeudenmukaiselta, että miten se kehtaa, kaiken sen jälkeen mitä jouduin käymään läpi. Silti mies jatkuvasti yritti saada minua KAIKIN keinoin takaisin. Jos edes epäili että minulla saattaisi olla jotain säätöä jonkun miehen kanssa (stalkkasi minua), sabotoi kaiken. Vetosi rakkauteen. Yritti tuhota kaikki ystävyyssuhteeni, jotta oisin yksin, ja joutuisin palaamaan hänen luokseen. Vetosi tässäkin rakkauteen, en kuulemma muuten ymmärrä omaa parastani.
Miehellä on jatkuvasti uusi nainen. Tämän hetkinen on ollut kuvioissa pari kk, ja jo ovat kovin vakavissaan. Luulisi että miehen kiusaaminen lientyisi, vaan ei. Samaa syyttelyä, vähättelyä, haukkumista. Ja toisaalta taas viikoittain niitä rakkaudentunnustuksia, kuinka haluaisi mut takaisin. Samaan hengenvetoon kertoo kuinka paljon rakastaa tätä uutta naistaan.
Tuntuu epäoikeudenmukaiselta, että mies porskuttaa eteenpäin, vaihtaa naista, elää (ainakin näyttää kaikille) leppoisaa ja mukavaa elämää. Minä sinnittelen ja lasken joka sentin. Miehiä en tapaa, ja kenelleppä tällainen kolmekymppinen yyhoo edes kelpaisi. Enn halua katkeroitua, mutta huomaan miettiväni jatkuvasti, mitä niin pahaa olen tehnyt että ansaitsen tämän kaiken ja mies selviää ongelmitta, kuin koira veräjästä. Tuntuu uskomattoman pahalta, kun entinen anoppi ylistää miehen uutta naista lapsellemme ja kehoittaa lastamme opiskelemaan yhtä hyvän ammatin kuin miehen uudella (lääkäri) naisella on. Anoppi on onnensa kukkuloilla, julistaa joka puolella kuinka exäni uusi tyttöystävä on niin mahtava ihminen yms. Mikäs siinä. Minut se porukka hylkäsi sillä sekunnilla kun jätin exäni, kukaan ei edes soittanut tai kysynyt vointiani. Ja nyt minusta on tehty avoimesti syypää eroon, syypää kaikkiin ongelmiin ja nimeni on kuulemma kirosana exän perheessä. En tajua miten ne ihmiset voivat, siedin niin pitkään ja yritin kaikkeni jotta parisuhde olisi toiminut. On minussakin vikani, mutta koskaan en pettänyt, lyönyt tai käyttänyt kohtuuttomasti alkoholia. Silti kaikki on käännetty minun syyksi :( Olo on surkea. Tiedän viettäväni kesän lapsen kanssa kaksistaan, kun exä reissaa ympäri maailmaa uuden naisensa kanssa. Olen säälittävä :(
Kommentit (10)
Et sinä ole säälittävä, mutta eksäsi on.
Vaikuttaa siltä, että hän on tunne-elämältään hyvinkin epävakaa, koska voi yhtenä hetkenä haikailla sinun perääsi ja toisena hetkenä kehuskella tyttöystävillään. Sitten on vielä kaikki muu toiminta, jota hän on harrastanut sinua vahingoittaakseen. En yhtään ihmettele, että sinusta tuntuu todella pahalta.
Ap, sinun pitää ruveta pitämään puolesi. Aloita eksästä, koska hän on tämän sopan keittänytkin kokoon.
Miten olisi, jos kertoisit eksällesi, että et halua olla enää hänen kanssaan missään tekemisissä. Ainoastaan lasta koskevissa asioissa voitte viestitellä, mutta muuten ei. Jos hän ei usko sinua, voit hakea lähestymiskiellon. Olisikin hyvä, että tallennat eksän viestit varmuuden vuoksi, jos vaikka tarvitset todistusaineistoa hänen häiriökäyttäytymisestään.
Voisit myös sanoa ex-anopillesi, että lopettaa lapseen kohdistuvan manipuloivan käytöksen.
Sitten on vielä nämä muut ihmiset, jotka ovat menneet eksän valheisiin mukaan. Kuinka moni heistä on sinulle todella rakkaita ja tärkeitä ihmisiä? Jos ei kukaan, anna mennä. Tärkeille ihmisille voisit kertoa eron todelliset syyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.06.2013 klo 12:22"]
Mikset tee asialle jotain?
Mene töihin, niin on rahaa. (Jos et käy töissä vielä siis.)
Älä ole jatkuvasti vain lapsen kanssa, vaan tee exän kanssa sopimus lapsen hoidosta ja tapaamisista, niin että lapsi on ainakin joka toisen viikonlopun ja pari kolme viikkoa kesälomasta isällään. Lapsellahan on oikeus viettää aikaa myös isänsä kanssa. Näin sinulla on vapaa-aikaa ja saat tavata miehiäkin. Kyllä kolmekymppisellä naisella on vielä markkina-arvoa vaikka kuinka.
Äläkä välitä mitä sinusta puhutaan selkäsi takana. Juuri sen takiahan ne jutut sinun korviisi päätyvät, että murehtisit niitä. Kun lakkaat murehtimasta, ne jututkin loppuu. (Tämähän pätee kaikkeen kiusaamiseen. Ei pidä suostua kiusattavaksi.)
Ai niin, kun exäsi tulee seuraavan kerran tunnustamaan 'rakkauttaan', sano sille ettei voisi vähempää kiinnostaa enää.
Ainoa ihminen, joka voi elämästäsi tehdä paremman, on sinä itse.
[/quote]
Kiitosa vastauksesta, näinhän se on.
Käyn töissä kyllä, mutta pääkaupunkiseudulla asunnot on järjettömän kalliita, autoa joudun pitämään jotta saan lapsen päiväkotiin ja pääsen töihin ja se maksaa. Elareita saan reilu 100 e kk, mies ei suostu enempään ja olen niin väsynyt tappelemaan tästä etten edes jaksa vaatia enempää. Lasta mies tapaa silloin kun sattuu huvittamaan. Päivän varotusajalla, jolloin on sitten turha enää haaveilla että voisi itse tehdä jotain. On mulla ystäviä, ja vietänkin paljon aikaa niiden kanssa.
Pystyin hyvin pitkään sulkemaan korvani noilta pahoilta puheilta. Mutta kun viimeisinkin ihminen koko tuosta perheestä käännettiin mua vastaan, tuntui että mun voimat ei enää riitä. Että miksi mua vihataan niin paljon? Nytkin itkettää kun kirjoitan tätä.
Tiedän olevani oikeasti kaunis, hyväkroppainen, hauska ja rento nainen. Silti tuntuu että törmään vaan renttuihin tai sitoutumiskammoisiin miehiin. Ja ne joista itse kiinnostuisin eivät kiinnostu musta, tai ne jotka minusta kiinnostuu, ei tunnu minusta miltään.
Ei kai tässä auta kuin yrittää uskoa karman lakiin, että kyllä paha saa palkkansa ja ehlä hyväkin. :(
AP
Voi hyvänen aika, etkö sä ole yhtään puolustanut itseäsi?! Nyt suu auki nainen, älä nyt kaikkea kiltisti niele! Ja sen idiootti-exän voit jättää ihan omaan arvoonsa.
[quote author="Vierailija" time="10.06.2013 klo 12:30"]
Käyn töissä kyllä, mutta pääkaupunkiseudulla asunnot on järjettömän kalliita, autoa joudun pitämään jotta saan lapsen päiväkotiin ja pääsen töihin ja se maksaa. Elareita saan reilu 100 e kk, mies ei suostu enempään ja olen niin väsynyt tappelemaan tästä etten edes jaksa vaatia enempää. Lasta mies tapaa silloin kun sattuu huvittamaan. Päivän varotusajalla, jolloin on sitten turha enää haaveilla että voisi itse tehdä jotain. On mulla ystäviä, ja vietänkin paljon aikaa niiden kanssa.
[/quote]
Ymmärrän, että tuossa tilanteessa et jaksa huolehtia oikeuksistasi. Valitettava tosiasia kutienkin on, että exäsi käyttää tätä armotta hyväkseen.
Käy tapaamassa lastenvalvojaa ja yritä saada exäsi allekirjoittamaan sopimus lasten elatuksesta ja tapaamisoikeudesta. Jos exä ei tähän vapaaehtoisesti suostu, ilmoita vieväsi asia oikeuteen (mistä tulee kuluja exällekin - elatus- ja tapaamisasioissa kumpikin maksaa omat kulunsa, ellei erityistä syytä muuhun ole). Todennäköisesti tämä uhkaus riittää siihen vapaaehtoiseen sopimukseen.
Lastenvalvoja pyytää molemmilta tositteet tuloista ja asumiskuluista ja eltausmaksut lasketaan niiden mukaan. Lapsen elatuksen tarpeeksi arvioidaan joku noin 500, mistä vähennetään lapsilisät, ja loput suunnilleen 350 jaetaan elatuskykyjen suhteessa. Minimisssään saat kunnallisen elatustuen verran (tai jos et saa, kunta maksaa erotuksen), mutta jos exäsi käy töissä ja tienaa sinua enemmän, helposti 200 tai enemmän. Jos summa olisi vaikka 100 euroa kuussa enemmän kuin se kunnan maksama minimi, tulee tuosta erosta vajaan 18 vuoden aikana aika hemmetin iso kasa rahaa. Sillä rahalla (jos et sille muuta käyttöä keksi) reissaat vaikka etelään joka kesä.
Tapaamisajat pitää sopia tarkasti. Mihin aikaan perjantaina viikonloppu alkaa? Koska päättyy? Miten joulut ja muut juhlapyhät? Kun on nimet paperissa, on toisen turha yrittää omin päin muuttaa aikoja. Pidät puolesi ja ilmoitat, että sovitut ajat pitää. Jos toiselle ei joku sovittu aika käy, on hänen hommansa etsiä lapselle muu hoitopaikka, ei sinun.
Tsemppiä ja jaksamista. Pidä puolesi.
Se ensimmäinen vastaaja, joka on ex-vaimonsa kanssa joutunut joskus tappelemaan pitemmän kaavan kautta.
[quote author="Vierailija" time="10.06.2013 klo 12:44"]
[quote author="Vierailija" time="10.06.2013 klo 12:30"]
Käyn töissä kyllä, mutta pääkaupunkiseudulla asunnot on järjettömän kalliita, autoa joudun pitämään jotta saan lapsen päiväkotiin ja pääsen töihin ja se maksaa. Elareita saan reilu 100 e kk, mies ei suostu enempään ja olen niin väsynyt tappelemaan tästä etten edes jaksa vaatia enempää. Lasta mies tapaa silloin kun sattuu huvittamaan. Päivän varotusajalla, jolloin on sitten turha enää haaveilla että voisi itse tehdä jotain. On mulla ystäviä, ja vietänkin paljon aikaa niiden kanssa.
[/quote]
Ymmärrän, että tuossa tilanteessa et jaksa huolehtia oikeuksistasi. Valitettava tosiasia kutienkin on, että exäsi käyttää tätä armotta hyväkseen.
Käy tapaamassa lastenvalvojaa ja yritä saada exäsi allekirjoittamaan sopimus lasten elatuksesta ja tapaamisoikeudesta. Jos exä ei tähän vapaaehtoisesti suostu, ilmoita vieväsi asia oikeuteen (mistä tulee kuluja exällekin - elatus- ja tapaamisasioissa kumpikin maksaa omat kulunsa, ellei erityistä syytä muuhun ole). Todennäköisesti tämä uhkaus riittää siihen vapaaehtoiseen sopimukseen.
Lastenvalvoja pyytää molemmilta tositteet tuloista ja asumiskuluista ja eltausmaksut lasketaan niiden mukaan. Lapsen elatuksen tarpeeksi arvioidaan joku noin 500, mistä vähennetään lapsilisät, ja loput suunnilleen 350 jaetaan elatuskykyjen suhteessa. Minimisssään saat kunnallisen elatustuen verran (tai jos et saa, kunta maksaa erotuksen), mutta jos exäsi käy töissä ja tienaa sinua enemmän, helposti 200 tai enemmän. Jos summa olisi vaikka 100 euroa kuussa enemmän kuin se kunnan maksama minimi, tulee tuosta erosta vajaan 18 vuoden aikana aika hemmetin iso kasa rahaa. Sillä rahalla (jos et sille muuta käyttöä keksi) reissaat vaikka etelään joka kesä.
Tapaamisajat pitää sopia tarkasti. Mihin aikaan perjantaina viikonloppu alkaa? Koska päättyy? Miten joulut ja muut juhlapyhät? Kun on nimet paperissa, on toisen turha yrittää omin päin muuttaa aikoja. Pidät puolesi ja ilmoitat, että sovitut ajat pitää. Jos toiselle ei joku sovittu aika käy, on hänen hommansa etsiä lapselle muu hoitopaikka, ei sinun.
Tsemppiä ja jaksamista. Pidä puolesi.
Se ensimmäinen vastaaja, joka on ex-vaimonsa kanssa joutunut joskus tappelemaan pitemmän kaavan kautta.
[/quote]
Kiitos taas vastauksesta. Olemme käyneet lastenvalvojalla, mutta minkäälaista järjellistä sopimusta ei saatu aikaan. Mies katsoi ettei ole velvollien minkäänlaisiin elareihin, koska hänellä on paljon velkaa ja lainoja maksettavana. Ja kallis uusi auto. Näihin vetosi. Lastenvalvoja sanoi että miehen tuloilla yms elatusmaksun kuuluisi olla 300 e luokkaa. Itse olin laskenut, että 230 euroa riittäisi.
Tapaaminen lastenvalvojalla meni hulinaksi, mies riehui ja heitteli tavaroita ja häipyi ovet paukkuen. (Tämän käänsi perheelleen niin että minä provosoin ja valehtelin yms.Taas sain syyt niskoilleni vaikka käytännössä istuin hiljaa kun mies haukkui ja huusi mulle koko tapaamisen ajan).
Minun pitäisi todella alkaa pitää puoliani ja saada itsetuntoani edes hivenen korkeammalle. Kumpa siihen saisi voimia jostain. Kiitos teille kaikki vastaajat :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei muuta kuin oikeusavustajaa / muuta lakimiestä tapaamaan seuraavaksi. Otat ne lastenvalvojan laskelmat mukaasi.
Omaan piikkiin jos menee (jos et ole tulojesi puolesta oikeutettu oikeusapuun), kuluja tulee ehkä pari kolme tonnia, mistä kotivakuutus saattaa kattaa ison osan. Lue vakuutusehdot tarkasti läpi. Tuo on joka tapauksessa pieni raha siitä, että ne elarit on sitten oikealla tasolla. Sitäpaitsi kun asianajajasi ensimmäisen kerran lähestyy exääsi ja ehdottaa sopimusta oikeudenkäynnin uhalla, voi hyvin olla, että nimi alkaa löytymään siihen paperiin.
Ap, pidä puolesi.
Jos eksä ei suostu allekirjoittamaan sopimuksia lapsen tapaamisista ja elatuksista, sinun on mahdollista saada sopimukset oikeusteitse.
Lakimies tai oikeusavustaja voisi auttaa sinua tässä.
On muuten ihme mies, kun syyttää sinua omasta väkivaltaisesta käytöksestään. On ollut ihan hänen valintansa, että on ruvennut riehumaan sosiaalitoimistossa
Vielä ihmeellisempiä ovat ne ihmiset, jotka uskovat eksäsi väitteitä, että oli ihan pakko vähän provosoitua, kun sinä provosoit. Just joo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Just keskustelin exäni kanssa. Sanoo vihaavansa mua koska mulla on kuulemma niin typeriä ystäviä. VIHAA mua. HALVEKSUU MUA. ja kaikki tämä koska hän käsitti erään ystäväni sanoman asian väärin. Nyt tulee viestiä jossa oksentaa raivonsa mun päälle mun ystäväni sanomasta asiasta. Ystäväni oli jossain ohimennen heittänyt vitsiä exäni sukunimestä ja (siis harmiton hauska väännös, ja liittyi vielä minuun kun mulla oli sama sukunimi) Exän mielestä tuo on anteeksiantamaton loukkaus ja vielä että suvaitsen että OMAN lapseni sukunimestä heitettävän läppää on kuulemma sikamaista ja osoittaa että olen huono äiti yms yms:( Milloin riittää? Milloin olen sietänyt riittämiin? Lähestymiskieltoon ei ole rahkeita, mies ei uhkaile eikä nimittele varsinaisesti. Pilkka on tällaista: "Sä oot niin surkea ihmisenkuvatus että edes sun perheesi ei susta välitä" (mulla ei ole kovin läheiset välit perheeseeni, mutta ei mitenkään riitaa tms. Sukuni vaan ei välitä suuremmin pitää yhteyttä. Exä tietää että kärsin tästä ja itkin monet itkut kun olisin halunnut olla lähemmin perheeni kanssa tekemisissä mutta se ei ollut minusta kiinni. Ja nyt edelleen jaksaa käyttää tätä aseena)
AP jonka paska exä sai taas vollottamaan. (Milloin opin olemaan välittämättä?)
Eksäsi käytös on suorastaan pelottavaa ja arvaamaton. Ihmettelen, miten sinä kestät häntä. Ihan oikeasti. Ei taida olla hänellä kaikki muumit laaksossa.
Jo vihamieliset asiattomat tekstiviestit ovat häirintää, jotka ovat raskauttavaa todistusaineistoa lähestymiskieltoa haettaessa. Pidä viestit tallessa. Eksä häiritsee sinun kotirauhaasi rähisemällä sinulle puhelimitse.
Sen hakeminen voi olla tosiaankin haastavaa tilanteessasi, kun eksän käytös uuvuttaa. Voisit kuitenkin ruveta pitämään puoliasi.
Lähetä eksällesi tekstiviesti tai sähköpostia, jossa kerrot, että et halua pitää häneen muuta yhteyttä kuin lapseen liittyvissä asioissa ja nekin kirjallisena ts. sähköpostitse tai tekstiviestein. Voit kertoa syynkin, jos haluat: koet hänen yhteydenpitonsa häiritsevänä. Kerro myös, että et halua hänen soittavan sinulle. Voit myös kertoa, mikäli niin haluat, että myös muiden mielestä hänen viestinsä sinulle ovat törkeää kotirauhan rikkomista.
Sen jälkeen et vastaa puhelimeen, kun eksä soittaa. Et vastaa myöskään herjaaviin viesteihin. Vastaat vain lapsen asioita koskeviin viesteihin. Muista pysyä asiassa. Vaikka eksä herjaisi sinua, älä anna itsellesi lupaa provosoitua.
Hanki joku ystävä tai sukulainen paikalle todistajaksi, kun eksä hakee lapsen luokseen tai tuo hänet. Tämä todistaja on myös sinun turvasi, mikäli eksä rupeaa jälleen uhkailemaan sinua.
Alue: Aihe vapaa
Mikset tee asialle jotain?
Mene töihin, niin on rahaa. (Jos et käy töissä vielä siis.)
Älä ole jatkuvasti vain lapsen kanssa, vaan tee exän kanssa sopimus lapsen hoidosta ja tapaamisista, niin että lapsi on ainakin joka toisen viikonlopun ja pari kolme viikkoa kesälomasta isällään. Lapsellahan on oikeus viettää aikaa myös isänsä kanssa. Näin sinulla on vapaa-aikaa ja saat tavata miehiäkin. Kyllä kolmekymppisellä naisella on vielä markkina-arvoa vaikka kuinka.
Äläkä välitä mitä sinusta puhutaan selkäsi takana. Juuri sen takiahan ne jutut sinun korviisi päätyvät, että murehtisit niitä. Kun lakkaat murehtimasta, ne jututkin loppuu. (Tämähän pätee kaikkeen kiusaamiseen. Ei pidä suostua kiusattavaksi.)
Ai niin, kun exäsi tulee seuraavan kerran tunnustamaan 'rakkauttaan', sano sille ettei voisi vähempää kiinnostaa enää.
Ainoa ihminen, joka voi elämästäsi tehdä paremman, on sinä itse.