Miellättekö te assit jollain tavalla (kehitys)vammaiseksi?

Olen asperger-yksilö ja olen pärjännyt elämässä varsin hyvin. Olen suorittanut 3 korkeakoulututkintoa (mm. 1 tohtorin tutkinnon) ja ollut mielekkäässä työssä suurimman osan työhistoriastani.

Perusongelma minulla on erakkoluonteisuus eli viihdyn liian hyvin yksin enkä kaipaa juuri muiden seuraa. Täten normaali perhe-elämä ei tulisi minulta koskaan onnistumaan ja parisuhteetkin ovat aina jossain vaiheessa kariutuneet.

[quote author="Vierailija" time="23.05.2013 klo 13:29"]

Öh... Ymmärsinkö oikein? Lapsella on lievästi as-piirteitä, mutta hänelle ei ole "otettu diagnoosia" ja hänelle on puhuttu, että hänen aivojensa rakenne on erilainen?? Siis ehkä tosiaan ymmärsin väärin, mutta eihän diagnoosia "mennä hakemaan" vaan "mennään tutkimuksiin". Minulla on poika, jolla oli etenkin pikkulapsena as-piirteitä sen verran, että mietin moneen kertaan, olisiko tutkimuksista hyötyä, mutta eskarin ja koulun myötä on "tasoittunut" niin, ettei tutkimuksille tunnu olevan tarvetta. Jos kerron lapseni piirteistä vaikkapa täällä av:lla jossain keskustelussa, kirjoitan usein "lievästi as-piirteinen", koska se niin hyvin kuvaa lastani ytimekkäästi, mutta en silti kutsuisi häntä assiksi ilman diagnoosia... En nyt ap:ta tällä erityisemmin kritisoi, mutta joskus tuntuu, että näissä keskusteluissa katoaa se ilmeinen tosiasia, että ns. tavallisetkin ihmiset voivat olla keskenään hyvin erilaisia. Jollain lapsella toimii kasvatuskikka a, jollain ei niin alkuunkaan. Ajatuksenjuoksut ovat todella erilaisia ihan normaalin rajoissakin, eikä ns. tavislapsi välttämättä tarkoita ollenkaan helppoa lasta.

[/quote]  En muista sanatarkasti mitä lääkäri sanoi, mutta hän sanoi "Voidaan asettaa asperger-diagnoosi, jos te sitä haluatte" ap (sen enempää turisematta ja pliis, älä sinäkään tee olettamuksia asioista, joita ei sinulle kerrota)

[quote author="Vierailija" time="23.05.2013 klo 12:53"]No, mun assityttöni on kehitysvammainen. Melko normaalia elämää pystyy viettämään, mikäli joku antaa koko ajan ohjeita siitä, mitä nyt kuuluu tehdä. Jos hänelle sanoo, että kahdeksalta tulee sinun kyytisi, ei hän ymmärrä, että mitä sitä ennen tulee tehdä, vaan odottaa oheita tyyliin: Nyt mene pesulle, nyt pue päälle, nyt pitää harjata hiukset jne.
Eli hän ei koskaan tule asumaan yksin ja työpaikassakin hänelle täytyy kertoa koko ajan mitä tehdään seuraavaksi ja miten.
Toivon kyllä, että hän löytää paikkansa elämässä. Pääsee sinne töihin ja asuisi vaikka tuetusti jossain. Laitoskamaa tyttöni ei ole.[/quote]

Mulla on myös assityttö joka on kehitysvammainen :) Hän käy työhönvamennuskeskuksessa ja avotöissä siivoomassa yhtä lounasravintolaa, pystyy asumaan yksin ja hoitelee omat raha-asiansa. En ikinä ajattele hänen vammaansa, hän on niin omanlaisensa :)

[quote author="Vierailija" time="23.05.2013 klo 13:55"]

[quote author="Vierailija" time="23.05.2013 klo 13:29"]

Öh... Ymmärsinkö oikein? Lapsella on lievästi as-piirteitä, mutta hänelle ei ole "otettu diagnoosia" ja hänelle on puhuttu, että hänen aivojensa rakenne on erilainen?? Siis ehkä tosiaan ymmärsin väärin, mutta eihän diagnoosia "mennä hakemaan" vaan "mennään tutkimuksiin". Minulla on poika, jolla oli etenkin pikkulapsena as-piirteitä sen verran, että mietin moneen kertaan, olisiko tutkimuksista hyötyä, mutta eskarin ja koulun myötä on "tasoittunut" niin, ettei tutkimuksille tunnu olevan tarvetta. Jos kerron lapseni piirteistä vaikkapa täällä av:lla jossain keskustelussa, kirjoitan usein "lievästi as-piirteinen", koska se niin hyvin kuvaa lastani ytimekkäästi, mutta en silti kutsuisi häntä assiksi ilman diagnoosia... En nyt ap:ta tällä erityisemmin kritisoi, mutta joskus tuntuu, että näissä keskusteluissa katoaa se ilmeinen tosiasia, että ns. tavallisetkin ihmiset voivat olla keskenään hyvin erilaisia. Jollain lapsella toimii kasvatuskikka a, jollain ei niin alkuunkaan. Ajatuksenjuoksut ovat todella erilaisia ihan normaalin rajoissakin, eikä ns. tavislapsi välttämättä tarkoita ollenkaan helppoa lasta.

[/quote]  En muista sanatarkasti mitä lääkäri sanoi, mutta hän sanoi "Voidaan asettaa asperger-diagnoosi, jos te sitä haluatte" ap (sen enempää turisematta ja pliis, älä sinäkään tee olettamuksia asioista, joita ei sinulle kerrota)

[/quote]

Ok, nyt ymmärrän, olette kumminkin lääkärillä käyneet.  Ainahan diagnoosista ei tosiaan ole käytännössä hyötyä. (Ja viestini loppuosa ei ollut, kuten sanottua, erityisesti sinulle tähdättyä, vaan yleistä pohdintaa.)

En koe. Minä olen itse saanut aikoinani as-diagnoosin, ja siitä meinasi minulle tulla suuri este elämääni, kun itse uskoin olevani jos ei nyt suorastaan kehitysvammainen, niin kehitysKELVOTON ainakin, sellainen josta ei tule täyden elämän eläjää. Onneksi nuorena aikuisena aloin kyseenalaistaa koko diagnoosin, lopetin siihen uskomisen, ja kas kummaa, alkoi kaikki sujua, jopa sosiaaliset suhteet. Niin kauan kuin uskoin että ne on vaikeita assin takia, ne oliat yhtä helvettiä. Nykyisin en usko että olen as, diagnoosista huolimatta, vaan uskon olevani tavallinen hieman ujon ja introvertin puoleinen ihminen vaan.

No eikö se neurologinen poikkeavuus jossain vaiheessa ole = vamma? Eli siinä vaiheessa kun ei ilman erityistukea esim. pärjää normaalissa pk:ssa ja koulussa muiden kanssa?

Kummempaa tietoa asiasta minulla ei ole, vaikka olen itse arvellut olevani vähintään lievä ADHD tai asperger. Näitä ei minun kouluaikanani edes tunnettu, joten varma en voi olla eikä nyt enää edes kiinnosta.

[quote author="Vierailija" time="23.05.2013 klo 12:34"]

Itse assina pidän itseäni jollakin tapaa vammaisena, koska oireyhtymästä on minulle haittaa elämässä.

[/quote] Siis eikö siitä voi parantua? Sanalla "kehitys" viittasin siihen että se olisi parantumaton tila, vammaisuus ei kai sitä ole? Vammaisuuden laatu kertoo voiko parantua vai ei. ap (ei osaa selittää, varmaan mullakin niitä piirteitä sitten on!)

No, mun assityttöni on kehitysvammainen. Melko normaalia elämää pystyy viettämään, mikäli joku antaa koko ajan ohjeita siitä, mitä nyt kuuluu tehdä. Jos hänelle sanoo, että kahdeksalta tulee sinun kyytisi, ei hän ymmärrä, että mitä sitä ennen tulee tehdä, vaan odottaa oheita tyyliin: Nyt mene pesulle, nyt pue päälle, nyt pitää harjata hiukset jne.

Eli hän ei koskaan tule asumaan yksin ja työpaikassakin hänelle täytyy kertoa koko ajan mitä tehdään seuraavaksi ja miten.

Toivon kyllä, että hän löytää paikkansa elämässä. Pääsee sinne töihin ja asuisi vaikka tuetusti jossain. Laitoskamaa tyttöni ei ole.

Ap, siis ainahan voi kehittyä ja oppia uutta, se on lähtökohta. Itse opin ymmärtämään vasta hieman alle kolmekymppisenä, että muillakin ihmisillä on ajatuksia ja heitä on hyvä kuunnella, se oli todellinen ahaa-elämys mulle. 2

[quote author="Vierailija" time="23.05.2013 klo 12:35"]

Aspergeroireet ovat jatkumo. Voimakkaasti as-piirteisellä ihmisellä, joka sattuu vielä lisäksi olemaan keskimääräistä heikkoälykkäämpi, ja suhteellisen lievästi as-piirteisellä, joka sattuu olemaan keskimääräistä älykkäämpi, on valtava ero. Näiden väliin mahtuu sitten aivan kaikenlaista kombinaatioita. Lievästi as-piirteinen voi oppia feikkaamaan niin, ettei juuri erotu joukosta, mutta kyllä hän silti todennäköisesti kokee olevansa jossain määrin erilainen kuin muut.

Minusta ei ole realistinen eikä reilu tavoite, että as-ihminen pääsisi tilanteeseen, jossa diagnostiset kriteerit eivät täyty. Realistisempi tavoite olisi, että hän opettelee strategioita, joiden avulla pärjää opiskeluissa, työelämässä ja ihmissuhteissa, ja että sekä hän että hänen läheisensä oppivat hyväksymään hänen erikoispiirteensä.

[/quote]  No joo, minä puhunkin oman kokemukseni kautta. Itselläni älykäs, lievä piirteinen as-poika ja epäilen että itsellänkin on hieman noita as-piirteitä, mutta kun olen älykäs ns. olen oppinut käyttäytymään sosiaalisesti. Välillä saattaa tulla outoja töksäytyksiä...

Tuolla pojan älykkyydellä on sitten varjopuoli. Hän saattaa alkaa liikaa miettimään asioita ja itseään. Me emme ole ottaneet vielä diagnoosia ja pelkona onkin, jos kerromme pojalemme hänen olevan as, hän alkaa sitä liikaa miettiä/voi jopa käyttää hyväkseen: "olen kusipää, kun mulla on as" (noin karrikoiden). Tiedän kyllä että ei sitä tarvitse jankuttaa pojalle.. OIen kyllä hänelle vähän valoittanut asiaa kertomalla että hänellä on aivojen rakenne vähän erilainen. Hän kyllä itsekin on havainut olevansa vähän erilainen, eikä siinä mitään, koska itsekin olen samanlainen olen voinut sanoa, että äitikin on vähän "samanalinen höhlä".

Kaikki olemme kuitenkin ihmisiä, siksi ajattelen pojastanikin että hänen tulisi aikuisuuteen mennessä saavuttaa sellainen sosiaalinen toimintakyky, että suunnilleen pärjää. Ajattelen siis poikaani persoonana, en assina.

Ihan oma kokemukseni assina on, että on mahdollista oppia uusia toimintatapoja, mutta pään sisällä olevaa ei pysty muuttamaan. Ulkopuolisen silmin assi voi ehkä joissain tapauksissa "parantua", mutta kyllä se neuropsykologinen poikkeavuus on ja pysyy.

Kehitysvammaisuus viittaa yleensä alhaiseen älykkyyteen, ja kehitysvammaisuuden aste määritellään yleensä älykkyysosamäärän mukaan. As ei sinänsä vaikuta mitenkään ihmisen älykkyyteen, mutta käsittääkseni assien äo-jakauma on hieman erilainen kuin muilla ihmisillä: asseissa on keskimääräistä enemmän sekä niitä, joilla on hyvin matala äo, että niitä, joilla on poikkeuksellisen korkea äo.

Kyllä pidän. Kaverin perhettä seuranneena käsitys vain vahvistuu. Äidillä asperger. Molemmilla lapsilla jotain häikkää, asperger todettu, erinäistä kehityhäiriötä, lukivaikeutta, tarvetta erityisluokalle, hahmotushäiriötä, sitä sun tätä yliherkkyyttä, muistissa vikaa, jos jonkin sortin terapiakäyntejä. Isä terve. Tulee väkisinkin mieleen, että kehitysvamma on äidillä ja sen on sitten siirtänyt geeneissään eteenpäin kun lapsista molemmat monella tapaa viivästyneitä. Koko konkkaronkka on todella erikoista, ei ainakaan millään tapaa tasapainoista ja terveen oloista.

Oma mielipiteeni on, että diagnoosilla ei ole merkitystä, ellei koe tarvitsevansa erityisiä tukitoimia vaikkapa koulussa. Itsellänikään ei virallista diagnoosia ole. Mutta minulle oli suuri asia, kun sain tietää, että kaikille omituisuuksilleni on nimi. Elämää on suuresti helpottanut, kun on voinut hakea tietoa asiasta.

-10

Lauletaan Esso-tunnarin sävelmällä:

"Assit, ne helvetin keharit."

9 on siis ap. ap

Öh... Ymmärsinkö oikein? Lapsella on lievästi as-piirteitä, mutta hänelle ei ole "otettu diagnoosia" ja hänelle on puhuttu, että hänen aivojensa rakenne on erilainen?? Siis ehkä tosiaan ymmärsin väärin, mutta eihän diagnoosia "mennä hakemaan" vaan "mennään tutkimuksiin". Minulla on poika, jolla oli etenkin pikkulapsena as-piirteitä sen verran, että mietin moneen kertaan, olisiko tutkimuksista hyötyä, mutta eskarin ja koulun myötä on "tasoittunut" niin, ettei tutkimuksille tunnu olevan tarvetta. Jos kerron lapseni piirteistä vaikkapa täällä av:lla jossain keskustelussa, kirjoitan usein "lievästi as-piirteinen", koska se niin hyvin kuvaa lastani ytimekkäästi, mutta en silti kutsuisi häntä assiksi ilman diagnoosia... En nyt ap:ta tällä erityisemmin kritisoi, mutta joskus tuntuu, että näissä keskusteluissa katoaa se ilmeinen tosiasia, että ns. tavallisetkin ihmiset voivat olla keskenään hyvin erilaisia. Jollain lapsella toimii kasvatuskikka a, jollain ei niin alkuunkaan. Ajatuksenjuoksut ovat todella erilaisia ihan normaalin rajoissakin, eikä ns. tavislapsi välttämättä tarkoita ollenkaan helppoa lasta.

Asperger-ihmisenä minun on hyvin vaikea ymmärtää normaalien ja terveiden ihmisten tarvetta vähätellä aspergerin oireyhtymää. Pääsin 18-vuotiaana eläkkeelle. Asun tukiasunnossa. Monet tuntemani kehitysvammaiset käyvät töissä ja asuvat itsenäisemmin kuin minä. Silti tällä palstalla palvotaan asseja, ja haukutaan kehitysvammaisia.

On loukkaavaa nähdä kommentteja, joissa väitetään aspergerin olevan vain "erilaisuutta."

[quote author="Vierailija" time="14.07.2013 klo 11:56"]

Kehityshäiriöteorian ylistäjiltä unohtuu nyt tässä kohdassa se, että mikä tahansa normaalijakaumasta poikkeava on vamma, jos lähdetään heidän linjoilleen.

Erittäin korkea älykkyys on kehityshäiriö jos se poikkeaa liikaa normaalijakaumasta. Liika ekstroverttiys on kehityshäiriö. Ja niin edelleen.

Bottomline on se, että Aspergerit ovat erilaisia, ja jos erilaisuutta on niin paljon, että siitä on runsaasti haittaa on alettava puhua suoraan autismista. Ja rajat ovat totta vie häilyviä. 

 [/quote]

Sinun mielestäsi ei siis ole olemassa kehitysvammoja, kehityshäiriöitä tai sairauksia. Kyllä se minulle käy. Mutta älkää sitten yrittäkö väittää esim. downeja vammaisiksi. Vammaisia he eivät ole.

Kyllä kehitysvammaisellakin voi olla asperger.

Se riippuu ihan siitä as:n tasosta. Esimerkiksi miehelläni on asperger-diagnoosi, mutta en todellakaan pidä häntä millään tapaa vammaisena. Jos hän ei olisi diagnoosistaan kertonut, olisin ajatellut hänen olevan vaan tavallinen omissa ajatuksissaan viihtyvä introvertti. Ainoa oire aspergerista kun on että hän ei tunnu oikeastaan kaipaavan ihmisten seuraa ollenkaan, ja viihtyisi varmaan hyvin totaalierakkonakin. Ei ole koskaan tarvinnut koulussa tai missään erityistukea. 

Mutta tosiaan onhan niitäkin toisesta ääripäästä jotka ei koskaan tule pystymään työelämään tai itsenäiseen asumiseen. Kyllä heitä jollain tapaa vammaisiksi ajattelen.