Lue keskustelun säännöt.
Ylihuomenna järjestän synttärit äärimmäisen ujolle 6-vuotiaalle tyttärelleni.
23.05.2013 |
Kaikki vieraat (8 kutsuttu, yhtään peruutusta ei ole vielä tullut!) ovat tuttuja, mutta tyttäreni tuntien ensimmäiseen tuntiin ei sano sanaakaan, ei edes kiitos. Miten toimin?
Ohjelmaksi olen suunnitellut askartelua.
Auttakaa, ujoa tyttöä en pysty pakottamaan edes kiittämään, tiedän että häntä pidetään epäkohteliaana (vanhempiakin tulossa paikalle) mutta jos alan maanitella häntä edes katsomaan silmiin, menee enemmän lukkoon.
Reipastuu kyllä alkukankeuden jälkeen, mutta miten luovin synttärit aiheuttamat traumoja ujopiimälle?
Kommentit (20)
Lapsi olisi itse kutsunut kuusi, mutta koska eskarissa on kahdeksan tyttöä, ei ollut mielestäni kivaa jättää kahta ulkopuolelle.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin tosi ujo lapsena ja kärsin hirveästi siitä etten pystynyt tekemään monia asoita vaikka olisin halunnutkin. Se sisäinen este oli niin voimakas ettei sitä kerta kaikkiaan pieni ihminen saanut murrettua. Temperamenttiä tutkivat ovat sitä mieltä että lapsia ei nimenomaan pitäisi pakottaa, vaan antaa edetä omassa tahdissaan. Näin ujollekin lapselle voi kehittyä hyvä stressinsietokyky, koska he jos ketkä joutuvat harjoittelemaan ihan koko ajan! Mitä hienoa ja kehuttavaa siinä on, että jonkun Roope rohkean ei tarvi ponnistella lainkaan tehdäkseen asioita reippaasti? Sen sijaan ujo lapsi joutuu ponnistelemaan kovasti jo tehdäkseen sen puuutteellisen suorituksen, että mutisee hiljaisella äänellä jotain eikä uskalla edes silmiin katsoa. Mutta kuka saa kehut? No Roope tietysti joka ei oikeasti tehnyt MITÄÄN ponnistelua vaativaa.
Miksi et voi edes yhtä sanaa vaatia?
Jos kaikki vieraat ovat tuttuja niin tuntevat varmaan tyttäresi että on hitaasti lämpeävää sorttia. Itse ajattelen että lapsen luonteenpiirteitä/temperamenttia pitää kunnioittaa ja hyväksyä hänet sellaisena kun hän on. Älä stressaa vaan nauti juhlista. Itse en yrittäisi maanitella lasta kiittämään tms. Ole rento ja iloinen niin se välittyy lapseesi ja vieraisiin. Kivoja juhlia teille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitä sinä lapsen puolesta, riittää että tyttö seisoo vieressä. Ole hänen tukenaan äläkä vaadi mitään. Kuusivuotias on vielä pieni ja hänellä on aikaa oppia ja reipastua. Pakottaminen ei siinä kuitenkaan auttaisi. Hienoa että järjestät juhlat hänelle.
Eihän sitä voida pitää epäkohteliaana, jos nämä vanhemmatkin ihmiset edes hiukankaan tietävät tytön olevan ujo. Sinun kannattaisi kuitenkin kannustaa tyttöä edes yrittämään saada sanottua kiitos, ujoa kannattaa kannustaa mutta ei pakottaa mihinkään. Silmiin ei tarvitse katsoa, se on jo saavutus jos tyttö sen kiitoksen saa sanottua. Sinun ei tarvitse olla pirteä kuin piristeitä syönyt pelle, mutta heti kun huomaat tyttösi menevän lukkoon tsemppaa häntä ja kehu kun tulee pienikin edistysaskel ujouden voittamisessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kiitä lapsesi puolesta. kyllä se siitä lämpiää, jollei tunnissa, niin kahdessa. mitään pakottamisia en alkaisi, ettei mene lukkoon
Koita laittaa lapset touhuamaan keskenään jotakin ..vähän sivummalle aikuisista. Luultavasti kuitenkin ujostelee aikuisia paljon enemmän?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten olisi jotain luonnollisia ääniä taustalle, esim. mummo ja pappa vähän etukäteen teille, jotta syntyisi puheen sorinaa, astioiden kalahtelua, JOTAIN ääniä. Musiikkia?
Voin kuvitella lapsen paniikin, jos on hiirenhiljaista, sitten kaveri tulee sisään, ojentaa hänkin ujona lahjan, sanoo ehkä onnea ja kaikki on vaivautuneen hiljaisia!
Voithan siinä lapsen takana saada jotain juttua aikaan
"no Maisa, tervetuloa! Voi miten kaunis mekko sulla on? Muistapa "Liisa" kiittää. Laita vain Maisa tuohon takki. Tarvitko apua? Tulkaa peremmälle. Te ehdittekin ensimmäisenä, voisitte mennä vaikka ensin alottelemaan Hama-helmi-askartelua, voin sitten silittää ne teille vieraille mukaan..." jne.
Kyllä se hyvin siitä lähtee!. Jos lapsi ei uskalla edes kiittää, niin älä nolaa häntä ja tee siitä numeroa vieraiden edessä, vaan kiitä vaikka itse tytön takana siitä lahjasta tai jotain.
Keksi lapsille valmiiksi tekemistä, niin leikit lähtee siitä nopeammin ujonkin kanssa sujumaan.
[quote author="Vierailija" time="23.05.2013 klo 10:45"]
Miten olisi jotain luonnollisia ääniä taustalle, esim. mummo ja pappa vähän etukäteen teille, jotta syntyisi puheen sorinaa, astioiden kalahtelua, JOTAIN ääniä. Musiikkia?
Voin kuvitella lapsen paniikin, jos on hiirenhiljaista, sitten kaveri tulee sisään, ojentaa hänkin ujona lahjan, sanoo ehkä onnea ja kaikki on vaivautuneen hiljaisia!
Voithan siinä lapsen takana saada jotain juttua aikaan
"no Maisa, tervetuloa! Voi miten kaunis mekko sulla on? Muistapa "Liisa" kiittää. Laita vain Maisa tuohon takki. Tarvitko apua? Tulkaa peremmälle. Te ehdittekin ensimmäisenä, voisitte mennä vaikka ensin alottelemaan Hama-helmi-askartelua, voin sitten silittää ne teille vieraille mukaan..." jne.
Kyllä se hyvin siitä lähtee!. Jos lapsi ei uskalla edes kiittää, niin älä nolaa häntä ja tee siitä numeroa vieraiden edessä, vaan kiitä vaikka itse tytön takana siitä lahjasta tai jotain.
Keksi lapsille valmiiksi tekemistä, niin leikit lähtee siitä nopeammin ujonkin kanssa sujumaan.
[/quote]
Ihana vastaus. Nyyh, alkoi melkein itkettää, vaikken ap olekaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mene itse ensin ovelle vastaan ja sano, että annetaan ne lahjat vähän myöhemmin ja aloitetaan askartelulla - jolloin toivottavasti tyttösi vähän lämpiää siinä askartelujen lomassa ja sitten kun lahjat askartelujen jälkeen annetaan niin uskaltaa jo sanoa kiitos.
Olisi kenties kannattanut miettiä vähän aikaisemmin: äärimmäisen ujo lapsi ei välttämättä tarvitse 8 vierasta vanhempineen, vaan 2-3 kivan kaverin kanssa olisi voinut olla kivempaa.
T. Äiti, jolla on äärimmäisen ujo poika ja itse pidän isoista juhlista. Sain kovan kolauksen viime vuonna, kun poika omilla synttäreillään häipyi suljetun oven taakse rakkaimman lelunsa kanssa - olin kutsunut liikaa vieraita, eikä poika kokenut oloaan hyväksi juhlissa, vaikka kaikki tuttuja olivatkin. Nyt kutsuimme vähemmän ja lisäksi pidämme kahdet juhlat, eli mummut ja kummit tulevat viikonloppuna ja pari läheisintä kaveria (mahdollisesti vanhempineen) tulevat sitten arki-iltana.
Meillä on myös erittäin ujo lapsi ja teille jotka pidätte epäkohteliaina tosi pieniä ujoja lapsia haluaisin sanoa että hold your horses. Kyllä ne siitä kasvaa ja kouluiässä rupeaa kiitosta jo tippumaan. Ei kyse ole siitä että lapset kettumaisuuttaan jättäisivät sanomatta tai siksi ettei niitä ole kehotettu kehottamasta päästyään kiittämään. Vai oikeastiko olette sitä mieltä, että tavallisen kohteliaan ja normaalisti käyttäytyvän perheen kääntää epäkohteliaiksi se ettei lapsi jännittävissä tilantessa saa sanaa suustaa? Siis oikeasti ei saa sanaa suustaan. Vähän armoa nyt, kyllä ne 18-vuotiaina jo käyttäytyy niinkuin pitää ja mitä hyötyä on haukkua jotain 6-vuotiasta? Mitä se edistää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ylipäätään pitää niitä juhlia isolle joukolle jos lapsi on ujo? Ja ei varmaan halua että sinne kutsutaan paljon ihmisiä. Hänen juhlathan ne ovat eikä äidin?
Pidätte juhlat perheen kesken
Onko lapsi saanut vaikuttaa kutsuttavien listaan?
Jotenkin ajattelisi,että synttärit edes olisi asia, lapsi voisi itse vaikuttaa. Kutsua tasan ne ketkä haluaa eikä ketään muuta. (Kunhan ei tee niin että kutsuu luokaltaan kaikki muut paitsi jättää yhden kutsumatta.)
[quote author="Vierailija" time="23.05.2013 klo 10:56"]
Meillä on myös erittäin ujo lapsi ja teille jotka pidätte epäkohteliaina tosi pieniä ujoja lapsia haluaisin sanoa että hold your horses. Kyllä ne siitä kasvaa ja kouluiässä rupeaa kiitosta jo tippumaan. Ei kyse ole siitä että lapset kettumaisuuttaan jättäisivät sanomatta tai siksi ettei niitä ole kehotettu kehottamasta päästyään kiittämään. Vai oikeastiko olette sitä mieltä, että tavallisen kohteliaan ja normaalisti käyttäytyvän perheen kääntää epäkohteliaiksi se ettei lapsi jännittävissä tilantessa saa sanaa suustaa? Siis oikeasti ei saa sanaa suustaan. Vähän armoa nyt, kyllä ne 18-vuotiaina jo käyttäytyy niinkuin pitää ja mitä hyötyä on haukkua jotain 6-vuotiasta? Mitä se edistää?
[/quote]
No, minä olen tuollaisesta oikein hyvä esimerkki. Lapsena olin niin ujo ja hiljainen ja vähän pelkäsinkin niin vieraita kuin tuttujakin ihmisiä, että en uskaltanut katsoa sinne päinkään saati ihan silmin asti. Ujoutta ja syrjäänvetäytymistä kesti lukioikään asti. Lukiossa sitten sattui kohdalle todella hauska luokka täynnä rentoja ja hulvattomia tyyppejä, joiden kanssa tunsin olevani kaltaisteni joukossa. Ujous haihtui ja aloin tosiaankin puhua. Sen jälkeen olenkin ollut varsinainen räpätäti, jonka suuta ei kukaan saa tukittua, kun oikealle päälle osun. :D
Siis 6-vuotiaan tulevaisuudesta ei kukaan todellakaan vielä tiedä mitään. Pakottaa ei kuitenkaan saa mihinkään, niin kuin täällä on moneen kertaan sanottu. Rohkaista saa, mutta halu ottaa kontakti toisiin on lähdettävä lapsesta itsestään.
[quote author="Vierailija" time="23.05.2013 klo 10:38"]
Miksi et voi edes yhtä sanaa vaatia?
[/quote]
Se vaatiminen vain pahentaa tilannetta. Kun lapselle tulee tunne, että hän on huono ja viallinen (sellainen tunne tulee hitaasti lämpenevälle lapselle kun häneltä vaaditaan asioita jotka ovat hänelle vaikeita .. kyllä hän huomaa että muille ne eivät tuota ongelmia ja hyvin nopeasti alkaa pitämään itseään viallisena ja huonona).
Parhaiten se lapsi tulee ulos kuorestaan kun hänet hyväksytään omana itsenään. Saatta alkaa yllättäen hyvinkin 'reippaaksi' ja puheliaaksi jos itsetuntoaan ei lähdetä lyttäämään.
Minä puhuisin lapselle etukäteen hvyästä käytöksestä ja siitä, että että on ok tunteä jännitystä ja voi tuntua vaikealta sanoa mitään, kun on paljon porukkaa etc. Yrittäisin kuitenkin tuoda esille sen, että esim. kiitoksen sanominen kuuluu hyviin tapoihin ja jos sitä ei sano, lahjan antajan voi olla pettynyt, koska myös lahjan antaminen on mukavaa ja antakin toivoo, että saaja pitää lahjastaan. Sanomatta jättäminen voi antaa sen vaikutelman, että ei pitänyt lahjasta. Voisi puhua myös siitä, että muitakin jännittää, hän ei ole ainoa, mutta toimintatapoja voi pikkuhiljaa silti opetella.
Juhlatilanteessa en sitten tekisi numeroa lapsen ujoudesta. Kiittäisin itse vieraita lapsen puolesta ja odottelin rauhassa, että lapsi lämpenee ja avautuu.
Tuli mieleen omat lapsuuden juhlat ja vieraiden kohtaamiset.
Olin toivottoman ujo, ja sain paljon palautetta siitä kuinka pitäisi olla toisenlainen. Kaikissa juhlissa ja tapaamisissa minulle sitten toitotettiin 'miten sanotaan' kun piti sanoa kiitos. Hassua tässä oli se, että en ko. sanaa koskaan kenenkään muun kuullut sanovan, sillä kiittäminen ei ollut lähiympäristössäni tapana. Perinteeksi muodostui sitten se, että minä olin kauhean nolona ja aikuiset vaan hokivat 'miten sanotaan'-mantraansa.
Omien lasteni kanssa olen toiminut niin, että olen tervehtinyt lapsen puolesta ja sanonut kiitokset. Lapset ovat kyllä oppineet kouluikään mennessä itsekin nämä sanat sanomaan, aluksi hiljaisella äänellä katse maahan luotuna, mutta pikkuhiljaa rohkeammin.
Itsekin olen huomannut muuttuvani avoimemmaksi ja iloisemmaksi sen jälkeen kun olen oppinut hyväksymään oman introverttiyteni.
Minäkin ensimmäisenä mietin, että onko lapsi syvällä sisimmässään halunnut kutsua noin monta vierasta? Toki myös ujo ihminen voi pitää ihmisistä ja on nimenomaan halunnut kutsua juuri nuo lapset :) Olin itse lapsena hirvittävän ujo ja lapsistani etenkin esikoinen oli myös aika ujo. On ihan vitsi ihmetellä, että miksei se lapsi voi edes yhtä sanaa sanoa. Kai se on vähän vastaavaa kuin ihmetellä, miksei temperamentiltaan hyvin vilkas lapsi vain kykene istumaan tuppisuuna paikallaan vaikka tuntia jossain tilaisuudessa, kun se on meidänkin Yrjänälle niin helppoa. Olen itse vastaavissa tilanteissa tehnyt niin, että olen lapsen puolesta kiittänyt, mutta kaikenlaista "liian iloista" hösötystä kannattaa välttää, lapsi vain hämääntyy sellaisesta. Kaikista hiljaisuuskaan ei ole vaivaannuttavaa. Ohjaat vain nätisti lapset askartelemaan, kyllä ne kielenkannat siitä aukeavat ajan kanssa. Tuskinpa se muita lapsia haittaa, jos lapsesi tuntevat ja halusivat hänen kutsuilleen tulla. Mukavaa juhlapäivää :)