Voiko lasta rakastaa jos hän on

Varmasti voi. Tuskin kukaan katsoo lastaan ja ajattelee, että mistä sinäkin sait alkusi. Tai varmaan joskus katsoo mutta ei siinä varmaan ole sellaista inhoavaa sävyä.

Uskon että voi. 

Kyllä se vaikeaa on. Tästä on tutkimustietoa olemassa, ja raiskauksesta alkunsa saaneiden lasten ja näiden äitien välisissä kiintymyssuhteissa on havaittu olevan selvästi enemmän ongelmia kuin keskimäärin.

No itse en siihen kykenisi, joten en sellaista lasta edes synnyttäisi.

Oma lapsi, omaa lihaa ja verta. Miksi ei muka häntä rakastaisi? Uskon kyllä että se rakkaus ja kiintymyssuhde ei ole verrattavissa vaikka sellaiseen lapseen joka on saanut alkunsa "rakkaudesta". Elämän suuria kysymyksiä, haluaako tämmöisen alun saaneen lapsen tänne maailmaan edes saattaa? 

Minä en voinut. Mitä pidemmälle raskaus eteni sen enemmän tunsin vain inhoa. Viatonhan se lapsi oli, mutta en voinut ajatuksilleni mitään. Alkuun pohdin aborttia, mutta lopukta päädyin adoptioon.  Kaikkien vuosien jälkeen olen sitä mieltä edelleen, se oli oikea ratkaisu.

En voisi.

Minut raiskattiin, ja jos olisin tullut siitä raskaaksi olisin abortoinut sen välittömästi.

Solumassa, jossa ei ole edes erikoistuneita elimiä vielä, ei ole lapsi vaan loinen, joten ei tarvitse miettiä lapsen viattomuutta abortoidessaan sen alle kuukaudessa tapahtuneesta. Raiskaaja taas ei minusta ansaitse sitä, että joku kantaa hänelle jälkeläisen ja siirtää hänen geeninsä eteenpäin.

En usko että itse osaisin. Adoptio olisi varmaan hyvä ratkaisu.

Ongelmia se tuo. Aina kun näet lapsen niin muistat kuka isä on ja mitä se teki.