Lempihahmosi muumeissa?

Hemuli ja Muumipappa, molemmilla on valtavan hyvä muisti, yleistieto ja semmonen kiireetön elämänmeininki.

Hemuli. Tykkään sen tyyneydestä ja omituisuudesta, sillä on kyky omistautua tykkäämilleen asioille, eikä se yritä olla mitään muuta kuin on.

Nuuskamuikkunen. Oman tiensä kulkija. Nuuskamuikkusella on sosiaalinen puolensa, joka tulee esiin kesäisin muumien kanssa. Talvella lähtee vaeltamaan, eikä halua ketään mukaansa ja sanoo sen suoraan. Kerran muumipeikko yritti tunkea mukaan, mutta nuuskamuikkunen sanoin nätisti, mutta tiukasti ei.

Ehdottomasti Nuuskamuikkunen.

Muumit ärsytti jo lapsena, varsinkin Muumipeikko, joka on tyhmä ja hemmoteltu.

pikku myy pienuus ei ole este mihinkään uskaltaa sanoa mielipiteensä

Minunkin suosikkini on pikku Myy. Tekee mitä haluaa eikä anna kenenkään estää, on ihanan epäsovinnainen ja rohkea eikä kaipaa muiden hyväksyntää. Mahtava itseluottamus!

Muumipappa! Superhuvittava, poikamainen asenne, ottaa asiat leppoisasti. Mun mielestä pikku myy on ärsyttävä, ainakin niissä piirretyissä on suorastaan huonotapainen ja sanoo loukkaavia. 

Mulla on ristiriitainen suhde muumeihin. Toisaalta tykkään niistä tosi paljon, toisaalta ne ärsyttää. Luin juuri kaikki muumikirjat uudestaan, ja se maailma on kyllä jotenkin häiriintynyt. Tosi monet sanovat pitävänsä muumien filosofiasta, joka heidän tulkintansa mukaan on salliva ja lämmin - mitä se osin onkin, en kiistä sitä. Mutta sen alla on jotain muuta, pelottava ja synkkä virta. 

Ajatelkaa nyt vaikka muumitarinoiden henkilöiden perhesuhteita: suurin osa on orpoja. Muumipeikkokin on jossain vaiheessa ollut vuosia (?) erossa vanhemmistaan. Muumipappa ja -mamma - jotka edustavat varmasti terveintä vanhemmuuden mallia koko henkilökaartissa - lähtevät papan ehdotuksesta viettämään kahdenkeskistä aikaa luolaan kertomatta Muumipeikolle. Mamma vastustelee ja suree, mutta taipuu kuitenkin miehensä käskyyn.

En sano, että vain ristiriidattomia asioita ja perheitä pitäisi esitellä lastenkirjallisuudessa, päin vastoin, mutta musta olis hauska keskustella muumien pimeästäkin puolesta. Niin usein puhutaan vain pehmoisen lämpimästä muumimammasta (minusta muumimamma on usein vain periksiantaja).

Mutta vastatakseni kysymykseen lempihahmosta... Tällä hetkelle se taitaa olla Vilijonkka. Ei siksi, että samastuisin hahmoon, vaan siksi, että se on varmasti hahmoista ärsyttävin, mutta kuitenkin samaan aikaan aika mielenkiintoinen, koska kun Vilijonkka tekee irtioton, se on TOTAALINEN.

Nuuskamuikkunen, älykäs, ei noudata sääntöjä joissa ei ole järkeä, oman tiensä kulkija. olin esiteininä jopa ihastunut :)

muumimamma on myös ihana

muumipeikosta en pidä lainkaan, enkä niiskuneidistä

Mörkö on oikeasti aika pelottava ja siksi hyvin tehty hahmo.

Muumimamma

Muumimamma on hymistelevä, hieman taka-alalla oleva perheenäiti, jolta kuitenkin löytyy myös se inhimillisen kyyninen ja itsekäskin puoli.

[quote author="Vierailija" time="12.07.2013 klo 14:10"]

Mörkö on oikeasti aika pelottava ja siksi hyvin tehty hahmo.

[/quote]

Mörkö on kyllä hyvä, ja hattivatit. Ne ovat niin outoja ja mystisiä, niitä ei selitetä liikaa. Eivätkä muumitkaan ymmärrä niitä.

9

Nipsu. Mä näen Nipsun arkuudessa itseni ja mun yhden lapsen. Silti se jaksaa (melkein) aina osallistua kaikkeen kivaan. 

Niiskuneiti. Ihanan tyttömäinen romantikko. :)

Tykkään Haisulista :) Se on vähän tuhma, mutta ei kuitenkaan mikään kunnon pahis, tekee pientä kiusaa, mutta ei mitään peruuttamatonta. Muumimammalla on ihana elämänasenne, se ei koskaan suutu ja löytää joka asiasta jotain positiivista. 

[quote author="Vierailija" time="12.07.2013 klo 15:42"]

Tykkään Haisulista :) Se on vähän tuhma, mutta ei kuitenkaan mikään kunnon pahis, tekee pientä kiusaa, mutta ei mitään peruuttamatonta. Muumimammalla on ihana elämänasenne, se ei koskaan suutu ja löytää joka asiasta jotain positiivista. 

[/quote]

Minäkin tykkään, Haisuli on sellainen reppana. Tekee kiusaa varmasti ihan vaan sen takia, kun ne muut ei ole sen kanssa eivätkä ota leikkeihinsä.

En tajua miksi. Pikku-Myy ei ole yhtään sen kiltimpi eikä kivampi, sehän on ällöttävän itsekäs, aina haukkumassa muita ja jopa puree toisia.

Silti Haisulia vaan sorsitaan. Inhottavia kakaroita!

nuuskamuikkunen. se on sellanen rento, elämäntapaintiaani. vaikka sillä on omat säännöt, niin silti ei tee mitän mikä muita satuttaa.

toinen on TAIKURI. mystinen ukkeli. ei syvempiä syitä

[quote author="Vierailija" time="12.07.2013 klo 15:42"]

Tykkään Haisulista :) Se on vähän tuhma, mutta ei kuitenkaan mikään kunnon pahis, tekee pientä kiusaa, mutta ei mitään peruuttamatonta. Muumimammalla on ihana elämänasenne, se ei koskaan suutu ja löytää joka asiasta jotain positiivista. 

Haisuli kuuluu myls mun suosikkeihin ja perustelut yllä.

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="12.07.2013 klo 14:04"]

Muumipappa ja -mamma - jotka edustavat varmasti terveintä vanhemmuuden mallia koko henkilökaartissa - lähtevät papan ehdotuksesta viettämään kahdenkeskistä aikaa luolaan kertomatta Muumipeikolle. Mamma vastustelee ja suree, mutta taipuu kuitenkin miehensä käskyyn.

[/quote]

Nyt rupesi kiinnostamaan, missä kirjassa näin on? Vai sarjakuvassa? Mä en nyt hoksaa ollenkaan. Pidän muumeista tavattomasti ja olen lukenut kirjat useampaan otteeseen (poislukien taikatalven josta en jostain syystä pidä). Kuitenkin ehkä hyvä muistaa, että muumit ovat satua ja saduissa muumilapsi voi olla yksinkin, saduissa perhe voi asua kelluvassa teatterissa ja saduissa mörkö jäädyttää maan ja tappaa kaiken elävän läheltään. Siksi minusta on hölmöä kauhistella satujen tapahtumia kuin ne olisivat esimerkkejä tosielämästä.

Mutta asiaan, suosikkihahmoa en pysty valitsemaan, mutta kyllä Vilijonkka on aika ihku. Löydän itsestäni paljon samaa. Mymmelin tytär on myös hyvä tyyppi. Ja Tuhto.  Ja ja ja...

Vilijonkka