Sukulainen haluaa lapsemme reissuilleen mukaansa. Minä en halua.

Itselläni 3vuotias lapsi ja en voisi kuvitellakkaan, että hän lähtisi kenenkään mukaan reissuun. No, ehkä mummun kanssa pariksi kolmeksi yöksi. Mutta tässä tapauksessa mummu onkin tosi läheinen ja ainoa jolla lapsi ollut yökylässä.

Mua pelottaa jo nyt päästää tulevaisuudessa lastani anopin ja appiukon luo hoitoon maalle. Lapsi on nyt vuoden ja nyt jo vouhkaavat, kuinka ottavat hoitoon. Mä en luota pätkääkään niihin eli jos lapsi menee sinne, niin sitten menen minäkin.



Ulkomaille en päästäisi kenenkään mukaan. Itse haluan olla valvomassa.



Pidä pääsi! Jos ei usko hyvällä, etkä halua loukata, niin valehtele, että olette kokeilleet jo lyhyempiä poissa oloja huonolla menestyksellä ja ette halua, että lapsi sotkee tuttunne loman ikävöinnillä.

Jotenkin ihmeellisesti yrittänyt omia tätä koko ajan. Välistä jopa niin että olen ollut ihan raivona asiasta. Keksinyt sen tuhannen juttua, koko ajan jonnekin olis viemässä ja höpöttää lapselle niitä juttujaan. Selittää kuinka lapselle on tärkeää olla hänen kanssaan mahd. paljon jne. Ottanut tästä lapsesta elämäntehtävän. Hänen unelmiensa " tiellä" minä olen.



Lapsi sitten innoissaan on lähdössä vaikka minne, ei ymmärrä tuossa iässä että viikko on pitkä aika. Me nyt vaan viihdytään perheenä yhdessä ja lapsia on enemmän kuin tämä yksi. Joten mikään ylisuojeltu ainokainen tämä lapsi ei ole.



ap.

Tietää perhetilanteemme tarkkaan. Tietää myös vastahakoisuuteni. Musta on vaan niin noloa joutua samaa asia jankuttamaan koko ajan. Miksi jollekin on niin vaikea tajuta etten ole valmis luopumaan lapsestani aina kun HÄN sitä tahtoo?



ap

Auttaisiko, jos istuisitte alas ja kertoisit avoimesti tuntemuksistasi. Kerrot, ettet halua loukata ja toivot, ettei ajatuksesi pahoita tuttavasi mieltä. Kerro, että jatkuva asiasta vouhkaaminen ahdistaa ja toivoisit, että asiasta puhuminen lopetetaan toistaiseksi. Sanot suoraan, ettei 3-vuotias ole vielä valmis pitkälle reissulle.



Jostain muistan kuulleeni, että lapsen hoitoreissuille suositellaan lapsen iän mukaan poissaoloa eli 1-vuotias voisi olla yhden yön poissa kotoa, 2-vuotias kaksi yötä jne. Mä en tosin jättäis appivanhemmilleni lastani edes yhdeksi yöksi. Niin vaarallinen on niiden koti ja pihapiiri.



t. 4

jossa sukulaiset (mummo, tädit jne.) vuosikausia ihan hyvää hyvyyttään tarjosivat sukulaislapselle ja myös tämän äidille matkoja etelään ja muuallekin. Mutta ihme jääräpää-ylihuolehtiva äiti ei ikinä päästänyt lasta matkalle eikä edes niin, että olisi itse tullut mukaan.



Loppujen lopuksi tämä lapsi ei koskaan lapsuudessaan eikä edes nuoruudessaan päässyt ulkomaille, vaikka varsinkin isompana koko ajan haaveili matkoista. Nysverö äiti kun halusi omia lapsen. Ap:n tapauksessa lapsi tosin on hyvin pieni vielä, mutta isompia lapsia kannattaa kyllä päästää sukulaisten kanssa matkustelemaan, jos joku vielä haluaa tarjota matkankin.

Koooot, tipu tänne ja heti! Vai pelottaako teitä tosiaan että lapsi saattaisi jopa tykästyä reissuun? Miten te luulette että tämä lapsi saisi kunnon luottamusta keneenkään ulkopuoliseen jos te olette itse siinä tiellä koko ajan hääräämässä. Sitten ihmetellään mix kaikki on päin persettä.



Jos lapsi haluaa mennä, anna mennä. En nyt heti laittaisi viikoksi, mutta päivä kaks kerrallaan, lapsihan voisi jopa nauttia siitä, huih.

En edes keksi kenen mukaan voisin lapseni päästää, ehkä omien vanhempieni, mutta en ulkomaille. Itse lähtisin mukaan ulkomaille.



4

Menisitte oikein mukaan suunnitteluun ja innostaisitte lasta " sitten kun olet iso, niin pääset sinne ja sinne" .



Lapsettoman on ehkä vaikea ymmärtää, millaisia tilanteita voi tulla ikävöivän lapsen kanssa. Niistä voisi kertoa jotain juttuja " kun tutun lapsi oli, niin piti tuoda kotiin kun alkoi niin kovin ikävöidä" .



Sukulainen varmasti tarkoittaa vain hyvää, vaikka toimii tosi harkitsemattomasti luvatessaan lapselle asioita, jotka eivät toteudu.

Mä en ainakaan haluais päästää, enkä päästänytkään. Vähitellen lapsi totutteli hoidossa olemista. Kolmekin yötä 3-vuotiaalle on jo aika pitkä aika.



Pidä vaan ap pääsi!



Jäi vähän ihmetyttämään se joka sanoi, että appivanhempien koti on vaarallinen. Miten koti voi olla vaarallinen? Pihan vielä ymmärrän, mutta koti...

Että ehtii reissata pitkin maailmaa vielä sittenkin. Sitten myös jo ymmärtää mitä on olla kotoa pois jne. Ei ikävöi ainakaan samalla tavalla kuin pikkulapsi tekee.

Mun mielestä lapsi ei mene pilalle jos ei 3-vuotiaana reissaile viikkotolkulla sukulaisten matkassa. Ehtii myöhemminkin ja saa niistä isompana varmasti enemmän irti kuin nyt.



ap.



p.s. sukulainen on lapseton, mutta ei isoäiti

Lapset ovat lainaa, ei heitä pidä omia. Entäpä jos sinulle ja miehellesi sattuu jotain, ajatte kolarin, joudutte molemmat sairaalaan, vaikka vain viikoksi? Eikö ole ihanaa, että joku haluaa viettää aikaa lapsesi kanssa? Ehdota pikku matkaa yötä tai kahta aluksi.

Tässä vaarallisessa kodissa on kaksi kerrosta, joista toiseen meenään luonnollisesti rappusia pitkin. Rappusissa ei ole kaidetta, eikä toisen kerroksen ylätasanteella ole kaidetta eli sieltä pääsee tipahtamaan oikein mojovasti yläkerrasta alakertaan. mm. appiukko itse on tullut kerran pimeässä yläkerrasta alakertaan melko nopeasti astuessaan vahingossa tyhjän päälle.

HÖPELÖ!

Mutta ei nyt varasteta ap:n ketjua :).

Siinähän näkevät kuinka lapsi käyttäytyy ja onko enään haluja lähteä viikoksi mihinkään.

Sitten voi harkita viikkoa pois kotoa, kun lapsi itse haluaa mennä ja tajuaa olevansa siellä monta yötä. (olisiko ikää 5 vuotta)

omaani tuon ikäisenä. Mielellään en isompiakaan.



Onko tämä tuttava miten läheinen? Siis onko 100% luotettava? Tulee vaan kaikkea mieleen, kun tuolla lailla " kinuaa" eikä luovuta, vaikka suoraan sanotte.

mutta en mina nyt 3-vuotiaana mihinkaan pidemmalle lahtenyt. Kouluiassa sitten.

Mä en luota ihmisiin, siksi omat lapseni eivät ole päässeet reissaamaan mummin kanssa, vaikka hän on kuinka vonkunut. Täällä on selkeästi niitä, jotka eivät ymmärrä, mitä tarkoittaa, kun " hoitaja" ei sitten valvokaan perään. Meillä on ihan liikaa näitä juttuja ollut. Haluatteko kuulla muutamia?



Autossa ei tarvitse turvavyötä, eihän mitään kuitenkaan tapahdu.



Vuodenikäisen voi jättää täyteen kylpyammeeseen (aikuisten kokoiseen) yksin, sillä aikaa kun aikuiset tekevät ruokaa tai seurustelevat vieraiden kanssa.



Kaksivuotiaan voi laittaa yksin ulos leikkimään vieraaseen pihaan, kyllä mummi sitetn vilkuilee välillä ikkunasta kuudennesta kerroksesta, vieressä ajaa busseja.



Lapselle voi antaa luullisen kanankoiven purtavaksi, onhan ikääkin jo melkein vuosi.



Vauvan voi jättää narkomaani-sedälle, kun mummilla onkin asiaa kauppaan kesken itse halutun lapsenhoidon.



Ja miksikö en päästä lapsiani ulkomaille mummin mukaan?



No, kun en oikein luota!

Perään kyllä katsotaan, mutta vapaalla tyylillä. Esim. toisen mummon kanssa ei voi pieniä lapsia jättää. Antaa tehdä mitä haluaa, ei mitään kuria.



*Karkkia voi syödä jos tahtoo, sen verran kuin tahtoo



*1-vuotiaasta saakka lapsi on kuulemma kyllin vanha päättämään että tarvitseeko päiväunia vai ei. Mummin mielestä ei. Hän näet mielellään leikittää vaikka rättiväsynyttä ja kiukuttelevaa lasta. Ei voi laittaa nukkumaan kun lapsi ei tahdo kumminkaan.



*nukkumaan voi illalla mennä jos tahtoo, jos ei tahdo, saa juosta niin myöhään että kuukahtaa sitten lattialle tai jonnekin ja kannetaan sänkyyn



*lasta ei saa rajoittaa, sekainen koti antaa kuulemma vapauden touhuta, tästä syystä ei myöskään juuri kannata kuulemma siivota.



*ruoka ei maistu kun herkkuja tuputetaan koko ajan ja joka välissä, ruokaa ei niinollen ole pakko syödä. Eihän sillä lapsella ole nälkä!



*jos pikkuisen kiukkuaa, saa tahtonsa kaikessa läpi, mummo pelästyy ja lapsi saa vapaat kädet toteuttaa itseään



*hiekkalaatikolla on ihan ok, kaataa hiekkaa lapiolla päälle ja paidankauluksesta sisään, mummo naureskelee vieressä jne jne.



Näiden hoitokertojen jälkeen onkin sitten päivärytmi ja vuorokausirytmi niin sekaisin, että paluu arkeen kestää kauan. Tästä syystä kaikkiin sukulaisiin ei voi luottaa.