Sukulainen haluaa lapsemme reissuilleen mukaansa. Minä en halua.
Kyseessä alle 3-vuotias lapsi, joka on kyllä hyvin sosiaalinen ja ulospäinsuuntautunut. Kuitenkin ollut vain perhepiirissä, muutamia tunteja toisinaan hoidossa ja yhden yön. On tosi kiintynyt vanhempiinsa, ja me häneen. Meitä rasittaa kun eräs sukulainen vaan suunnittelee viikon reissuja joille " vie" lapsemme kanssaan jne.
Ollaan sanottu että ei käy, kun lapsi on noin pieni, mutta ei ota onkeensa. Keksii aina jotain uutta ja sitten ottaa nokkiinsa kun en näytä hankkeelle vihreää valoa. Tunnemme lapsen sen verran hyvin että tiedämme että viim. illalla tulee kotiin tosi ikävä. Enkä edes ymmärrä miksi tuonikäistä pitäisi kierrättää pitkin maailmaa.
Mielipiteitä? Mitä tehdä, kun ei puhe auta?
Kommentit (22)
Ei vain jaksa kunnioittaa nukkumaanmenoaikoja ja ruoka-aikoja jne. jotka pienelle lapselle ovat kuitenkin aika tärkeitä.
En tarkoita että ruoka on oltava kellonlyömälleen täsmällisesti. Lapsesta vaan huomaa jos edellisestä ruuasta on yli 4 tuntia että alkaa olemaan nälkäinen ja raivoissaan siitä syystä. Samoin jos päiväunet jää nukkumatta, on illat vaikeita, itketään ja kiukutaan.
Ja yöunelle olis päästävä viim. yhdeksältä tai yö menee hulinaksi. Isompanahan näillä ei niin tarkkaa väliä ole, mutta alle 3-vuotias ei ole vielä niin iso mielestäni.
ap.
Vierailija:
omaani tuon ikäisenä. Mielellään en isompiakaan.Onko tämä tuttava miten läheinen? Siis onko 100% luotettava? Tulee vaan kaikkea mieleen, kun tuolla lailla " kinuaa" eikä luovuta, vaikka suoraan sanotte.
sakset, meikit, kynsileikkurit, liimatuubit ym. on ok leikkimateriaalia:(