Mies etäännyttää itseään

Tuttu juttu. Mies (/meidän miehet) taitaa potea jotain kriisiä, olla kyllästynyt perhe-elämään ja/tai miettiä eroa. Mutta koitapa keskustella: pelkkää häijyilyä tai sitten "mua ei kiinnosta". Saa kohta mennäkin, minä en jaksaisi enää tyhjästä vittuilua... Tänä aamuna jo meinasin ilmottaa että mitäs jos painuisit sitten v*ttuun, mutta nukuin vauvan kanssa liian pitkään.

Ei tajua ei.

Minun mies on selvästi kyllästynyt perhe-elämään. Ilmeisesti käytöksellään toivoo, että minä otan eron puheeksi. En pelaa hänen peliään. Kun mittani täyttyy, niin ilmoitan vasta sitten kun olen saanut asunnon.

-ap

Sama juttu. Niin sama juttu. Helvetti kun talousasiat onkin niin kytköksissä, menevät ihan sekaisin erosta. Eikä yksinhuoltajuus kovin paljoa kiinnosta. Mutta joku muutos on ihan pakko tulla jos on ajatusta jatkaa (en tosiaan tiedä, onko). Meillä on vain yksi lapsi, pieni vauva ja asiat on tällä mallilla jo nyt...

2

Meillä useampi lapsi, nuorin alle vuoden ikäinen. Ei minuakaan houkuta jäädä yksin lasten kanssa, mutta nykyinen tilanne ei ole mukava lapsillekkaan. Eilinen kauppareissu oli kyllä käännekohta, ikinä mies ei ole "julkisesti" käyttäytynyt noin nöyryyttävästi. Arvatenkin käytös tulee pahenemaan, koska ei pysty jättämään kettuilua vain kotiseinien sisälle...

5 siis -ap =)

Meillä eksän kanssa etäännytys oli ilmeisesti pohjatyötä. Oltiin oltu yhdessä päälle pari vuotta. Kun viimeisen kerran lähdin sen luota, se tyrkkäsi minulle jonkun yhdentekevän tavaran mukaan joka sinne meinasi jäädä ja ihmettelin vähän että mitä mä nyt sillä tässä parissa päivässä oisin tehny... Asuttiin suurimmaksi osaksi jommankumman luona vaikka molemmilla oli omat asunnot. Lähtösuukko, kuten normaalisti, tilanne tuntui jotenkin oudolta, mutta ei mulle nyt tullut kuitenkaan mieleen että perästä tulee tekstiviesti "tää on nyt tässä". Oishan se tietysti voinut sen sanoakin, päin naamaa, mutta ei vissiin pokka riittänyt sellaiseen (eikä ihme kun sain jälkeenpäin tietää että sillä oli suhde ystäväni kanssa).

Mies ei siis silloin kyllä ilkeillyt, mutta oli tosi poissaoleva eikä koskaan suostunut puhumaan mistään. Välttelevä jotenkin.

Tästä tulee vertaistukiketju :)

Arvaa mitä sain eilen kuulla. Tuli puhe mun tulevasta töihinlähdöstä että miten arki sitten muuttuu, tokaisi "milloin säkin muka aiot töihin mennä". Olin tosiaan loppuraskaudesta sairaslomalla ja nyt aitiyslomalla, vauva on vielä pieni, ja sitä ennen olen ollut koko aikuisikäni töissä ilman työttömyyttä, eli uskomatonta vittuilua. Tuo nyt on vaan esimerkki, miten kärjistynyt tilanne on. En ole edes "elättinä" vaan tulot on nytkin suurinpiirtein samanlaiset. En vaan tajua enää...

Meillä aina maksettu menot puoliksi vaikka saan ainakin puolet vähemmän rahaa kuin mies. Nyt on alkanut nälviä kuinka hän maksoi kaupassa pari euroa enemmän ym.. hmmm..minä maksan yksin kaikki lasten vaatteet ja muut menot. Kun tulee kotiin niin huomaan, että ärsyyntyy heti. Kaikki on hänen mielestään vääriin, vaikka ruoka on valmiina, pyykit pesty ja kämppä ehjänä ja siistinä =/

-ap

tuli minullekin mieleen että toinen nainen...

[quote author="Vierailija" time="27.06.2013 klo 08:44"]

tuli minullekin mieleen että toinen nainen...

[/quote]

En oikein usko..missä välissä. Käy töissä ja tulee kotiin, ei käy missään.

-ap

..jollei sitten töissä..

-ap

Voi kuule, ettei mies olisi masentunut ja purkaa pahaa oloaan sinuun. Ei varmaan itsekkään tiedä mikä häntä vaivaa.

noin se minunkin mies rupesi käyttäytymään ennen kuin jätti minut toisen naisen takia..

Toinen nainen. Noin ne miehet toimii.

http://theweek.com/article/index/99512/the-last-word-he-said-he-was-leaving-she-ignored-him

Kannattaa ihan ensi alkuun antaa aikaa. Sanoa miehelle, että mikä ikinä mättääkin, se on hänen oma ongelmansa ja hänen on se ratkottava. Muuta perhettä ei voi syyllistää jos on joku oma kriisi menossa. Sitten vaan annat miehen olla. Et mäkätä, nalkuta tms. vaan elät elämää lasten kanssa ja annat miehen tehdä mitä haluat. Toimi ainakin yllä olevan jutun naisella ja kuulostaa sinänsä fiksulta, koska ihminen kaipaa tilaa jos on jossain eksistentiaalisessa kriisissä ja miettii elämänsä tarkoitusta. Kanttia ja pitkää pinnaa se toki vaatii, ja lopputulos voi ihan yhtä hyvin olla ero kuin parempi liitto, kuka tietää.

Tuo minusta on äärimmäisen lapsellista että "häähääh, hommaan kämpän ja ilmoitan vasta sitten kun olen muuttamassa pois". Ei turhaan sanota, että kommunikaatio on parisuhteen kivijalka, ja jos se on tuolla saralla niin onnea vaan... (Joo, luin kyllä että mies ei avaudu, mutta ei se aina ole niin helppoa henk.koht. kriisissä itsekään määritellä mikä on vialla. Silloin parasta mitä puoliso voi tehdä on antaa aikaa. Myötä- ja vastoinkäymisissä?)

Ei tarvitse olla toinen nainen. Voi olla myös kyllästyminen tai muu kriisi, uusi "Tässäkö tämä elämä nyt on?" -vaihe. Turha sinunkaan on syyllistää miestä. Ei hänellä kovin hyvä olo voi olla. 

Olen samaa mieltä nro 16 kanssa. Voi olla myös ihan miehen henkilökohtainen elämänvaihekriisi, tai lievää masennusta tms, eikä asialla ole välttämättä mitään tekemistä naisen tai parisuhteen kanssa. Tosiaan miehen täytyisi aikuisena oppia olemaan kaatamatta pahaa oloaan siihen syyttömän vaimon päälle, tai jos hänestä vaimossa on siihen syytä, kertoa rakentavasti mikä ahdistaa eikä kiukutella kuin pikkulapsi.

Mutta se on epärealistista minusta, etteikö pitkän avioliiton aikana tulisi molemmillekin kausia, jolloin on paha olla ja siksi käyttäytyy vähän etäsiesti ja oudosti. Minulla neljänkympin kriisi oli sellainen. En koskaan miettinyt eroa tai mitään, mutta koska pohdin mm. elämän tarkoitusta yleensä, uravalintani mielekkyyttä ja henkisiä kysymyksiä, vaikutin normaaliin arkeen keskittyvään itseeni verrattuna etäiseltä mikä sai miehessä aikaan pelkoa että jätän. Ja mies reagoi takertumalla ja "lähentelemällä" entistä enemmän, mikä ahdisti minua lisää.

Vaikka olenkin nainen ja ihan noin räikeästi en käyttäytynyt, mutta kyllä minulla tuohon etääntymiseen liittyi toinen mies. Ajatukset oli muualla, eikä olisi jaksanut kuulla lasten kitinää kun olisi vain halunnut leijua omissa pilvilinnoissa ihanan miehen kanssa ja silloin ei jaksanut mitään ylimääräistä puolisolta tai lapsilta. Ja työaikana mekin tavattiin ja työhön liittyvillä reissuilla jotka aina ihan ei olleet työreissuja tai kavereiden kanssa vietettyjä baari-iltoja.

Minä en takerru mieheeni,en "lähentele", en syyllistä enkä nalkuta. Olen antanut omaa tilaa, mutta silti mies ärhentelee minulle ja LAPSILLE. Mies ei osaa keskustella. Jos yritän keskustella on aina vastaus valmiina, ota ero. Kuinka voin kommunikoida ihmisen kanssa joka ei ole siihen halukas.. Kuinka kauan voi antaa toisen ilkeillä ja etsiä itseään, oman ja lasten kustannuksella?

-ap

[quote author="Vierailija" time="27.06.2013 klo 10:29"]

Minä en takerru mieheeni,en "lähentele", en syyllistä enkä nalkuta. Olen antanut omaa tilaa, mutta silti mies ärhentelee minulle ja LAPSILLE. Mies ei osaa keskustella. Jos yritän keskustella on aina vastaus valmiina, ota ero. Kuinka voin kommunikoida ihmisen kanssa joka ei ole siihen halukas.. Kuinka kauan voi antaa toisen ilkeillä ja etsiä itseään, oman ja lasten kustannuksella?

-ap

[/quote]

Tuontapainen ratkaisu kuin tuolla linkin jutussa on ihan ok, se nainenhan antoi miehelle puoli vuotta aikaa, eikä sinä aikana yrittänyt edes keskustella tai mitään vaan oikeasti jätti miehen rauhaan.