Onko tyttövauvan hoito ja tytön kasvatus erilaista kuin pojan?

Onneksi olkoon toisesta lapsesta. :)

Anna tytön elää omaa elämäänsä ja kehittyä sellaiseksi kuin haluaa. Jos diivavaiheita tulee niin ne tulevat aikanaan - jos ei tule niin sitten tyttöis on vähemmän stereotyyppinen tyttö. Pärjäät varmasti hyvin, kun annat lapselle tilaa olla oma itsensä - juuri kuten olet tehnyt poikasikin kohdalla. 

Hyvää jatkoa.

Minun tyttöni on vasta 2vuotias. Tähän asti se on ollut melkein samanlaista kuin poikien kanssa :)
Ja huom. melkein :D 2 ensimmäistä ovat poikia, ovat olleet niiiiiin helppoja pienestä asti :)

Tämä tyttö vain on  ihan erimaata :) Samallalailla hoidan, kasvatan jne. Temperamentti vain on aika... Heittäytyy jo nyt kaupan lattialle jos jotakin ei saa tehdä, samaa tekee kotona. Jos kuulee sanan ei, se on aivan kamalaa.

Ja sen sanan kuulee usein, mitäs yrittää tehdä kaikkea kiellettyä (säätelee uunin nappeja jne). Pelottaa tuleva :D

Ensinnäkin, onneksi olkoon toisesta lapsesta! :)

 Toisekseen, luojan kiitos en ole ainoa :D Minulla on 3 poikaa, ensimmäisen pojan jälkeen aloin pelätä, että jos tuleekin tyttö. Seurailin sivusta, kun kaverit ovat juurikin kärsineet tyttöjen pahoista uhmista, diivailusta yms. Tyttöjen kiusaaminenkin on niin pahempaa, kuin poikien.

   Nyt painiskelen asian kanssa, entä jos vielä yksi lapsi, mutta muo pelottaa, että jos sieltä tuleekin se pelkäämäni tyttö. Osaanko hoitaa sitä oikein? Itse jouduin koulussa tyttöjen kiusaamaksi, joten pelkään sitä, että joko tytöstä tulisi kiusaaja tai kiusattu. Tytöt ovat kamalan julmia toisilleen, itsetunto paineita sekä ulkonäköpaineita.

  Voi luojan kiitos, mulla on 3 poikaa enkä taida yhtään enempää lapsia halutakkaan! :D

Sinä kasvat tyttösi mukana, aivan kuin kasvoit poikasikin kanssa, joten en miettisi turhia etukäteen ollenkaan. Meille tuli kahden tytön jälkeen poika ja kaikki on mennyt niin kivasti kuin vain voi mennä, vauva kyllä ottaa paikkansa perheessä heti ja pian et muistakaan näitä miettimisiäsi ja kysymyksiäsi.

Miksi tyttöjen kiusaaminen olisi pahempaa kuin poikien? Onko tässä taustalla vanha myytti että poikein kiusaaminen olisi vain fyysistä? Ehei, yhtä lailla pojat kieroilevat selän takana ja eristävät jonkun "ei-toivotun" ulkopuolelle. Se fyysisyys on ehkä näkyvämpää mutta se ei suinkaan poissulje henkistä kiusaamista.

Ei kannata ajatella noin hirveän stereotyyppisesti. Mulla on kaksi tyttöä, toinen on ollut ns. perinteinen prinsessatyttö n. 3-5-vuotiaana, toisella taas tuota vaihetta ei tullut. Nyt 9-vuotiaanakin inhoaa esim. shoppailua. Hänen luokkakavereitaan seuratessani tuntuu että pojat ovat nykyisin jopa enemmän muotitietoisia ja tiettyjen kalliiden merkkien perään, pitää olla tietty lippis, tietyt tennarit jne. Tytöille kelpaa H&M:t yms., eikä tosiaan arvoteta kaveria sen perusteella onko tällä kallista merkkivaatetta vai ei.

Meillä oli kolme ihanaa poikaa, enkä osannu enä kaivata muuta. Olin niin tottunut poikien maailmaan, että pinkit röyhelöt ja tyttöjen maailma jopa ärsytti.

Mutta sitten neljäs olikin tyttö ja olen täysin kasvanut tytön maailmaan. On tyypillinen pinkkiröyhelö diivailija ja mä vaan ihailen sitä :).

Eli älä huoli, kyllä sä oman lapsesi maailmaan kasvat ja rakastat häntä juuri sellaisena kuin on <3.

[quote author="Vierailija" time="09.06.2013 klo 08:36"]

Meillä oli kolme ihanaa poikaa, enkä osannu enä kaivata muuta. Olin niin tottunut poikien maailmaan, että pinkit röyhelöt ja tyttöjen maailma jopa ärsytti.

Mutta sitten neljäs olikin tyttö ja olen täysin kasvanut tytön maailmaan. On tyypillinen pinkkiröyhelö diivailija ja mä vaan ihailen sitä :).

Eli älä huoli, kyllä sä oman lapsesi maailmaan kasvat ja rakastat häntä juuri sellaisena kuin on <3.

[/quote]

Oi, vastauksia yölliseen pohdintaani, kivaa.

Näin minäkin jotenkin ajattelen. Jo yhden pojan jälkeen olen uppoutunut siihen poikien maailmaan ja ennen minusta söpöt tyttöilyt ovat alkaneet rasittaa ja ärsyttää! Kummityttöjen peilin edessä huokailut ja äitiensä prinsessa- ja keijuhehkutukset päälle ovat alkaneet tuntua kiusallisilta mutta epäilemättä opin ottamaan nämä vain kehitysvaiheina ja todnäk koen ne yhtä liikuttavina kuin esikoisen loputtoman kiinnostuksen tietöihin ja tiedonjanoon ötököistä :D ja kuinka liikuttava onkaan pehmolelujaan hoivaava pieni poika <3.

On totta että olen kasvanut pojan myötä paljon, luulen että oli hyvä että meille tuli ensin se poikamainen poika, koska olen hyvin perusnainen, naisellinen nainen itse ja olisin ehkä hurahtanut liikaakiin noihin prinsessajuttuihin, jotka nyt koen jotenkin rajoittavina. Haluan että tyttö saa rymytä ja olla lapsi eikä söpö pieni nukke, jota nuhdellaan jos ulkovaatteet likaantuvat.. Jostain syystä lähipiirissä on paljon tyttöjä ja monilla kasvatus on tosi ulkonäkö- ja vaatekeskeistä.

Mutta kukaan ei vielä ole vastannut että onko tytön hoidossa eroa vauvavaiheessa? Esim. hoitotoimenpiteissä? 

Ap

Lapset ovat jokainen yksilöitä eikä etukäteen voi sanoa millainen lapsi on pelkän sukupuolen perusteella. Kaikilla tytöillä ei suinkaan ole prinsessavaihetta ja on ihan aikuisten ohjauksesta kiinni, miten tytöt oppivat toimimaan keskenään. Oma lapseni on ollut kodissa ja päiväkodissa, jossa lapsia on ohjattu aktiivisesti yhteistoimintaan, enkä ole huomannut tytöillä olevan yhtään sen enempää kiusaamista kuin pojillakaan, tai mitään kieroiluja, jotkut lapset ovat sosiaalisilta taidoiltaan heikompia kuin toiset, eikä se ole sukupuolesta kiinni, enemmän lapsen omasta temperamentista ja mitä isompi lapsi on, sitä enemmän kasvatuksesta. 

Lapset ovat jokainen yksilöitä eikä etukäteen voi sanoa millainen lapsi on pelkän sukupuolen perusteella. Kaikilla tytöillä ei suinkaan ole prinsessavaihetta ja on ihan aikuisten ohjauksesta kiinni, miten tytöt oppivat toimimaan keskenään. Oma lapseni on ollut kodissa ja päiväkodissa, jossa lapsia on ohjattu aktiivisesti yhteistoimintaan, enkä ole huomannut tytöillä olevan yhtään sen enempää kiusaamista kuin pojillakaan, tai mitään kieroiluja, jotkut lapset ovat sosiaalisilta taidoiltaan heikompia kuin toiset, eikä se ole sukupuolesta kiinni, enemmän lapsen omasta temperamentista ja mitä isompi lapsi on, sitä enemmän kasvatuksesta. 

Mitäpä jos nyt odotat ihan rauhassa tutustut siihen lapseen. En ymmärrä miksi pienistä työtistä eitetään aina noita samoja kauhukuvia. Se on todella väärin. Sekä poikien tettä tyttöjen kehitysvaiheet, sekö rasittvat että mukavat, on tarpeellisia vaiheita. Myös tämä paljon parjattu prinsessavaihe, jota ei edes kaikille tule. Ja luulen että se diivailu on kiinni temperamentista, ei sukupuolesta.

Meillä ihanan sopeutuva ja  ja oikeudenmukainen tyttö, tietyissä asioissa hyvin tyttömäinen, tietyissä ei ollenkaan. Ei ikinä ole kiukutellut tahtoaan läpi. Nyt isompanakin keskutelee mielellään asioista.

Ja sit tää meidän drama king, joka vetää kyllä huomiota puoleensa niin hyvässä kuin pahassa.  Et osaa kyllä hurmata ihmiset, en tiedä mikä johtaja siitä vielä tulee. Aivan mahtava persoona, mutta kova koulu hänellä edessä vielä sen suhteen, ettei kaikkea mitä haluaa, voi saada.

Olen huomannut, että ihmiset suhtautuu niin, että pojilla se on ihan positiivinen ominaisuus että kiukuttelee tahtonsa läpi. Se osoittaa lujasta tahdosta ym. Tytöiltä sellainen on kielletty, koska se on niin rasittavaa, prinsessamaista diivailua.