Voiko anoppia arvostella miehelle?

Siinä vaihees kun mies ei o teininä kapinoinu kontrollifriikkiä äitiään vastaan niin peli on menetetty. Mut hei saat miehen tossun alle ja se viel on tottunu siihen. Eiks se oo hyvä??+

Yleensä pyrin olemaan sanomatta suoraan vastaan tai olemaan kyseenalaistamatta anopin päätöksiä, ellei minulle ole sitten jostain syystä olennaista toimia toisin. Mutta ilmaisen kyllä rohkeasti, jos haluan jotain muuta kuin mitä anoppi puolestani päättää. Jos olemme porukalla liikkeellä, niin yleensä minä olen se ainoa, joka ilmaisee välillä haluavansa jotain muuta, kuin mitä anoppi on muiden puolesta päättänyt.

Eipä tuosta ole mitään kauheaa skismaa tullut muulloin, kuin nyt lomamatkalla kertaalleen. Olimme etukäteen miettineet löyhää ohjelmaa, että mitä mentäisiin minäkin päivänä katsomaan tai tekemään. Yksi kohde olikin sitten sellainen, että anoppi ilmoitti hyvin pian paikkaan saapumisen jälkeen, että tämä ei kiinnosta enää, lähdetään pois. Tässä vaiheessa mieheni ja appiukko kuitenkin ilmoittivat, että paikassa oli heitä kiinnostavia juttuja, ja että ei nyt vielä lähdetä. Anoppikin sitten jäi mestoille, mutta murjotti koko loppuajan, ei suostunut katsomaan enää mitään nähtävyyksiä yms. Kun olisimme saaneet ilmaiset kahvit eräässä pikku kahvilassa, anoppi vain ilmoitti, ettei halua, ja ne kahvit jäivät sitten juomatta... Se oli minusta tosi törkeää ja lapsellista käytöstä, ja mieskin silloin vähän kimpaantui.

Ap

saa kyllä, juuri muisteltiin edesmennyttä anoppia siitä kun hän heitti roskikseen alpakkaisen kakkulapion jonka minä katkaisin kakkua leikatessani ( 25 vuotta sitten), hyväntahtoisesti kyllä molemmat naurettiin asialle.

Miehelle ei voi arvostella anoppia. Miestä sen sijaan voi rohkaista tekemään omia päätöksiä. Esim lomamatkalla miehen omaa tahtoa sopii vahvistaa sanomalla kivasti ja hellästi että miehen ei tarvitse mennä toisten pillin mukaan, että ilman muuta jos on joku kiinnostava kohde niin jäädään katsomaan. Mutta ei siis puheessa kajota anoppiin henkilönä "sun äitis aina" vaan liikutaan yleisellä tasolla "tietenkään ei voi yksi ihminen yksin päättää".

Kehotan hankkiutumaan ukosta eroon kun vielä voit. Äläkä missään tapauksessa rupea yhteisille asuntokaupoille sen kanssa. Naiset aina kuvittelevat voivansa muuttaa miehensä ja anoppinsa välejä, mutta joutuvat joka kerta toteamaan että ei onnistu. Jos miehesi on tähän asti elänyt lapasena äitinsä kyljessä, asia ei tule muuttumaan siitä mihinkään. Juokse kun vielä pääset!

Ap, miehesi lienee sitten kuitenkin kehityskelpoinen yksilö, kun kykeni isänsä kanssa pistämään kampoihin äidilleen... (kommentti 3).

Mutta asiaan. Mietipä, jos miehesi ja isänsä ovat ihan luonteeltaankin sellaisia, että heillä ei juurikaan ole mielipiteitä ja oma-aloitteisuutta? Voi olla, että anoppisi ei ole koulinut heistä tahdottomia, vaan miesväki on kouluttanut ANOPISTA komentelijan... eli sinustakin saattaa sellainen kehkeytyä, jos seuraavat 30 vuotta joudut turhaan odottamaan mieheltäsi päätöksiä ja mielipiteitä... alat komennella ja sanoa, mitä tehdään.

No joo... mutta siis nämä on vähän vaikeita asioita, ihmisillä on luontaisia, synnynnäisiä persoonallisuuspiirteitä ja sitten toisaalta he oppivat tiettyjä tapoja kotoaan omilta vanhemmiltaan ja aikuisena tietyn roolin parisuhteessaan.

Voit toki jutella miehesi kanssa ja sanoa, että toivot häneltä selkeitä mielipiteitä ja ehdotuksia, koska et halua yksin olla vastuussa tärkeistä valinnoista. Voit kysyä, kokeeko hän, että on oppinut pitämään mielipiteet mahassaan kotoa, koska hänen äitinsä on voimakastahtoinen. Kysy, mitä on mieltä äitinsä tavasta johtaa joukkoja ja hallita tilanteita. Kysy, kokeeko saavansa suunvuoron SINUN kanssasi riittävästi, vai kokeeko, että sinä jyräät?

Voi hyvin olla, että olet tavallaan "äidinkorvike" eli hän voi jättäytyä matkustajaksi, kun sinä hoidat asiat, teet päätökset ja valinnat. Mutta voi olla myös, että sellainen asetelma (vaikka mies on sinut ihan vapaaehtoisesti silti valinnut) myös rassaa miestäsi, ja hän toivoisi sinun antavan hänelle tilaa miettiä ja harkita kantaansa. Joskus kyse on siitäkin, että se kanta olisi kyllä olemassa, jos sen saisi rauhassa muodostaa - eli että sinä olet samanlainen kuin hänen äitinsä eli NOPEA muodostamaan kantoja ja tekemään valintoja, eikä mies tavallaan ehdi siihen mukaan ollenkaan, vaikka halua olisikin.

Meillä muuten minä olen vähän samassa tilanteessa, mies vatuloi mielipidettään vielä, kun minä jo olen valinnut ja hoitanut homman. Ja sitten saan JÄLKIKÄTEEN kuulla urputusta, kun en kuunnellut ja huomioinut. Vuosien mittaan olen oppinut varomaan tätä ja antamaan toiselle aikaa, vaikka se temperamenttista luonnettani rassaakin välillä ;-)

7 tosi hyvä vastaus, kiitos!

Tottahan tuo on, että kun olen mielestäni meidän suhteessa ja käytännöllisempi ja suunnittelevampi osapuoli, niin aiemmin olen ihan tyytyväisenä ottanut sen päätöksentekijän roolin, kun mies on sen minulle antanut.

Tuon lomamatkan jälkeen vaan tuli itselle melkoinen kriisi, koska en halua olla miehelle mikään äidinkorvike, enkä halua kasvaa samanlaiseksi päällepäsmäriksi mitä anoppi on. Lomamatkalla tuli ensimmäistä kertaa vietettyä pidempi aika miehen vanhempien seurassa, ja samalla anopin muun perheen kontrollointi näyttäytyi kokonaisuudessaan.

Tässä asuntokauppa-asiassa olen kovasti koittanut antaa miehelle tilaa ja mahdollisuuksia ottaa vastuuta, ja siihen kannustanutkin, mutta ongelma on siinä, että mies ei ota minkäänlaista vetovastuuta hommasta, vaikka se hänelle tarjotimella annettaisiin.

Olen ajatellut, että jos kerron anopin käytöksestä miehelle, niin hän ehkä tajuaisi, millaisen mallin on saanut lapsuudenkodissaan, ja miten nyt toimii samalla lailla minun kanssani. Pelkään kuitekin, että mies näkee sen lähinnä anopin arvosteluna tai että hän ei näe omassa käytöksessään mitään ongelmallista.

Ap

[quote author="Vierailija" time="08.06.2013 klo 18:27"]

Kehotan hankkiutumaan ukosta eroon kun vielä voit. Äläkä missään tapauksessa rupea yhteisille asuntokaupoille sen kanssa. Naiset aina kuvittelevat voivansa muuttaa miehensä ja anoppinsa välejä, mutta joutuvat joka kerta toteamaan että ei onnistu. Jos miehesi on tähän asti elänyt lapasena äitinsä kyljessä, asia ei tule muuttumaan siitä mihinkään. Juokse kun vielä pääset!

[/quote]

Täysin samaa mieltä!!! Kunpa olisin tajunnut tuon itsekin ajoissa. Tajusin vasta kun oli yhteinen laina ja lapsi, ja toinen tulossa. Anoppi seisoi (ties monettako kertaa) ovenraossa sormi pystyssä ja suu vaahdossa, kertoi minulle kuinka pilaan hänen poikansa ja oman lapseni elämän. Haukkui minut aivan pystyyn, poikansa kuunteli vieressä. Pyysin lasteni isää kuuntelemaan, miten äitinsä minulle puhuu omassa kodissani, ja kommenttia siitä, mitä mieltä hän on tällaisesta. Odotin tietysti, että olisi puolustanut minua jotenkin, ja tehnyt äidilleen selväksi, ettei moista hyväksy. Poika sanoi, että ei halua sekaantua asiaan... ja käveli ovesta ulos! Sen koommin en ole tuota anopin poikaa kunnioittanut. Hän on lasteni isä (ikävä kyllä), ei mitään muuta minulle.

Mutta niinhän sitä sanotaan, että tyhmästä päästä kärsii koko ruumis...

Kaikissa ihmisissä on ärsyttäviä piirteitä. Anopeissakin. Vaikka mies haukkuisi itse äitiään, loukkaa se, jos joku muu haukkuu. Niin että ihan jostain jätskijutuista ei kannata ottaa pulttia, eiköhän teillä ole mahdollisuus käydä jätskillä keskenännekin.

Asunnonosto sen sijaan on niin iso juttu, että sen suhteen pitää asiat puhua auki.

Käytin tosiaan tuota jätskijuttua yksinkertaisena esimerkkinä, se ei ollut homman pointti, vaan se, että anoppi kontrolloi kaikkea perheensä tekemistä. Esimerkiksi hän päättää yksin, minne perhe menee kesälomareissulle, mitä hankintoja kotiin tehdään jne. Kun olemme olleet siellä vieraisilla, niin ohjelma aina ilmoitetaan meille anopin toimesta: "Tänään mennään ajelulle naapurikaupunkiin ja käydään siellä torilla ja huomenna mennään porukalla mattopyykille sekä illalla grillataan", eli koskaan ei kysytä, mitä haluttaisiin tehdä, vaan anoppi on päättänyt ohjelman valmiiksi. Aamiaispöydässäkin on jokaisen paikalla valmiina esim. jogurtti ja hedelmä, jotka sitten kuuluu syödä, ja esim. mies ei koskaan lapsuudenkodissa mene itsenäisesti jääkaapille, vaan anoppi päättää, milloin ja mitä syödään. Joskus kun olen kylässä ollessa tarjonnut apuani vaikka ruoanlaitossa, se ei kelpaa, vaan anoppi ilmoittaa erikseen, jos joku homma pitää tehdä, käskee vaikka pilkkomaan perunat, ja tietysti ensin näyttää, että juuri tällaisiksi...

Ap

Oletko muuten kokeillut mitä tapahtuu jos olet (siiis erittäin ystävällisesti ja kauniin kohteliaasti) jostakin asiasta eri mieltä sen anopin kanssa? Esim, että nyt tänään tahdotkin syödä Eskimon etkä Kingistä. Nimittäin jos anoppi saa siitä slaagit niin ehkä miehesikin sitten huomaa että asiassa jotakin outoa... Jos siis ei ole tähän mennessä huomannut.