miten saat motivaatiota laihdutukseen? pitäs 10kg ainakin

Motivaationa oli hääpuku. Meillä oli 15v hääpäivä ja vihkivalojen uusinta. Ja kaiken lisänä oman hyvän olon saavuttaminen,. Olen nutraillut ja juttailut. 15kk ja -28kg. Vielä 4 kiloa ja sitten olen saavuttanut haluamani,. Mulla oli lähtötilanne 165cm ja 94kg.

Kyllä se tärkein on se oma haluaminen oikeasti laihtua. Antaa anteeksi itselleen repsahdukset. Ja suoda myös niitä herkkupäiviä tai vapaa viikonloppu laihduttamisesta. Olla tiukka itselleen ja tavoittelleen, mutta ei kuitenkaan liian ankara. Ja varata riittävästi aikaa koko projektiin.

Minulla motivaationa on ihan tuo peilikuva.

Osta ihana kesämekko, yhden koon liian pieni. Jos laihdut kymmenen kiloa, mahdut siihen. Ripusta mekko henkariin vaatekaapin oveen tai muuhun näkyvään paikkaan muistuttamaan ja odottamaan, että se kymmenen kiloa katoaa.

oma läski kuva jääkaapin oveen magneeteilla kiinni! Toimii.

Tässäpä:

Joku pieneksi käynyt lempivaate

"Yllätys" työkavereille. Tiputat kesäloman aikana parikymmentä kiloa ja katsot mitä kaverit tuumaa ;) 

Palkitse itsesi. -5kg kampaajalle, -10kg hemmotteluhieronta tms, jne.

Vai tarvitsetko oikeasti konkreettista lähtösysäystä? Mulla toimi tämä:

Kuvaa itseäsi videolle tai käske jonkun muun kuvata sinua videolle, kun et itse katsele. Video tuo jopa valokuviakin paremmin esille kaiken sen, mitä et itse itsestäsi näe. Sitten myöhemmin aina, kun tekee mieli repsahtaa, katso tuo video uusiksi ja mieti haluatko palata siihen tilaan.

Jotenkin se vaan pitää sisäistää, että nyt on menoa. Eikä kai siihen voi kukaan muu sysätä, itselle pitää tulla se oivallus. Se ultimaalinen yökötyksen ja ällötyksen tunne, että YÄK, en halua enää olla tämän kokoinen. Sitten pitää muistaa, että ei tee mitään äkkirykäisyä, ainakin omakohtaisesti. Olen toki niitäkin tehnyt, kitudieettejä ja paastoja kokeillut, mutta nyt kun olen lähtenyt urakkaan hitaalla aikataululla, niin kas kummaa - pudotus on pysyvää. Puhun nyt 7 kg pudotuksesta puolen vuoden aikana, eli hidasta on, mutta suunta on kuitenkin koko ajan alaspäin. Eikä ole tarvinnut koko elämää laittaa uusiksi, vaan just ne pikkujutut. Lisäksi omalla kohdallani on auttanut hurjasti, kun pidän pienimuotoista päiväkirjaa laihdutuksen tiimoilta. Jotkut purkaa tuntojaan keskustelupalstoilla, minä kirjoittelen word.dokkaria... Hyvät hetket, huonot hetket, kaikki voi purkaa sinne. Niitä on sitten kiva lueskellakin, vaikka uuden huonon hetken aikana ja palauttaa mieleen että hitto, niin vaan sitä siitäkin taas kammettiin takaisin kuntosalille ja juoksulenkille. Huonoja päiviä saa mahtua joukkoon, emme olisi ihmisiä, ellei niitä mahtuisi. Mutta niiden ansiosta erottuvat myös ne hyvät päivät...

Unohdat sanat NOPEASTI ja LAIHDUTTAMINEN. Teet elämän muutoksen pieni askel kerrallaan.

Aloitat vaikka 15 min kävelylenkillä ja lisää siihen säännöllisesti 5 min.

Sitten listaat mitä syöt ja tiputat siitä pikkuhiljaa pois asiota ja lisäät kasviksia, kanaa, kalaa, rahkaa, marjoja jne.

Ja se motivaatio...olisiko samassa tilanteessa olevaa ystävää. Tuki ja kannustaminen toimii aina, pistätte pystyy vaikka oman ryhmään, lyötte vetoa jne.