Tuore avioliitto, haluan eron
Menimme naimsiiin kutakuinkin 1,5 kuukautta sitten. Naimisiin menimme, koska se tuntui olevan luonteva seuraava askel, mutta jo hääpäivänä aloin empiä. Pian häiden jälkeen oma suhteeni erääseen miestuttuuni läheni, ja nyt olen täysin varma että haluan antaa mahdollisuuden tuolle miehelle ja ottaa avioeron miehestäni ennenkuin suhteemme menee yhtään pidemmälle. Miten tässä nyt menetellään? Mieskin varmasti tietää että tämä oli virhe. Haluaisin kuitenkin pitää mieheni sukunimen, onko minulla oikeus siihen? Minulla on noin 10 000€ säästöjä omalla tililläni, joudunko jakamaan ne? Asumme aso-asunnossa ja minä muutin miehen luo joten irtaimisto on pitkälti hänen eikä yhteistä omaisuutta auton lisäksi ole, mutta auto on miehen nimissä ja en siitä jaksa/halua alkaa tappelemaan.
Saan varmaan kauheasti paskaa niskaan, mutta osaisiko joku auttaa näissä muutamissa esittämissäni kysymyksissä?
Kommentit (27)
Koitaha nyt vaan kestää. Niin myötä- ja vastamäessä. Eiks je? Vai meinaatko vaihtaa miestäkun paitaa aina kun kohdalle osuu joku vähänkin mielenkiintoinen? Lapsellinen olet.
Ei muuta kuin eropaperit vireille. Sopikaa että mies pitää auton, älä puhu rahoista mitään/nosta pois ja laita takuuvuokraan, autoon tms. ennen kuin laitat eron vireille. Miehen nimen voit lain mukaan pitää, paitsi että se on helvetin noloa.
Oletan että tarkoitit että ennenkuin uusi suhde menee pitemmälle...? Omaisuus jaetaan puoliksi jos ei avioehtoa ole tehty; käytännössä voitte itse sopia omaisuuden jaosta ja tehdä paperin josta käy ilmi että ositus on tehty. Sukunimen saat pitää, mutta uusi puoliso ei voi sitä nimeä saada jos menette joskus naimisiin.
[quote author="Vierailija" time="20.05.2013 klo 16:57"]
Koitaha nyt vaan kestää. Niin myötä- ja vastamäessä. Eiks je? Vai meinaatko vaihtaa miestäkun paitaa aina kun kohdalle osuu joku vähänkin mielenkiintoinen? Lapsellinen olet.
[/quote]
No, minä nyt vain olen vihdoinkin myöntänyt itselleni että kyseisen miehen kanssa en ole onnellinen. En tahdo heti hypätä uuteenkaan suhteeseen, mutta tiedän että aviomieheni ei ole se oikea mies, oikeastaan päinvastoin. Meillä vain oli kummallakin paine päästä naimisiin ja ollaan paperilla ihannepari. Tosi elämssä se ei kuitenkaan mene noin, ei vaikka miten yritän ja katson asiaa eri kantilta. :( ap
Muuten, kuinka paljon avioliitto ja -ero näkyy jatkossa eri yhteyksissä? Eron haluan, mutta jos elämäni aikana toistekin naimisiin menen, näkyykö se tiedoissani jossain ja esim. työnantajalle tai pankissa että olen eronnut nainen? Onko sillä merkitystä mihinkään suuntaan? Menin kyllä ihan liian heppoisin perustein naimisiin ja nyt se ottaa päähän ja kunnolla. Onko se ikuinen leima jos ei otsaan niin papereihin? ap
Ja tämä tuli sitten ihan yllätyksenä reilun kuukauden päästä häistä, että sinua kiinnostaakin aivan joku muu kuin oma aviomies?
Jos teillä ei ole avioehtoa, teidän omaisuutenne lasketaan ensin yhteen. Siinä laskussa huomioidaan sekä asunto, auto, säästöt ja huonekalut ym. riippumatta siitä, kumpi ne omistaa. Varakkaampi = enemmän omistava antaa tasinkoa köyhemmälle.
Eli ei mene niin, että vain sinun omaisuutesi jaetaan, mutta miehen omaisuutta ei. Muista kuitenkin se, että laskussa huomioidaan myös mahdolliset velat, kuten asunto- opinto- ja autovelat ym. luotot.
Et sinä ole suinkaan ainoa, joka menee naimisiin saadakseen mieleisensä sukunimen, jonka voi sitten eron jälkeen pitä. Muistanpa eräänkin Fouganthinen.
On, aina kun kysytään siviilisäätyä ovat vaihtoehdot naimisissa, naimaton, eronnut tai leski. Myös nimenmuutos näkyy ikuisesti, olet nykyinen huttunen, omaa sukua möttönen. Jos menet uusiin naimisiin olet kai sitten Korhonen, sillä uusi miehesi ei varmaan ex-ukon nimeä halua katsella vaimollaan.
Luin ap:n viestin ja tuli oikein hyvä fiilis. Siis siitä, että en ole tuo mies jolle vannoit uskollisuutta ja rakkautta myötä- ja vastamäissä kunnes kuolema teidät erottaa.
Lisää hyvää mieltä tuo vielä se, että en ole tämä tulevakaan mies.
Minusta ihan aikuisten oikeasti pitäisi lakiin saada joku testi naimisiin meneville. Sellainen jossa mitattaisiin, että ovatko molemmat henkisesti aikuisia ja onko parilla ns. kaikki inkkarit kanootissa eli ovatko molemmat oikeustoimikelpoisia.
Eipä kai nykypäivänä mitään väliä ole onko eronnut vai ei. Monet on eronneet montakin kertaa. En kyllä käsitä mikä "paine" oli mennä naimisiin väärän ihmisen kanssa.
Provo haisee kauas, mutta jos tämä on totta, niin onnea vaan ap:lle valitsemallaan tiellä. Jospa 20. syntymäpäivääsi mennessä ymmärtäisit, että ihmisen pitää käyttää harkintaa ennen oikeustoimia ja että jokainen on vastuussa tekemistään valinnoista.
Onnea vaan tämän uuden miehen kanssa. Kannattaa tosin muistaa että se mikä petoksesta alkaa, yleensä myös petokseen päättyy.
Siis nyt on pakko kysellä lisää :D
Kauanko seurustelitte ennen naimisiinmenoa? Miksi menitte naimisiin jos se tuntui pakolta?
jos missä tapauksessa niin tässä olisi hyvä keskustella muutama kerta psykoterapeutin kanssa. Nyt on niiin puurot ja vellit sekaisin.
^ Mitä uusi ihastuksesi on siitä mieltä, että olet hänen takiaan eroamassa 1,5 avioliittokuukauden jälkeen?
Okei, annas kun arvaan: sä haluut varmaan seuraavaks naimisiin sen uuden hoitos kanssa? No kannattaa kyllä mennäkin nopeesti ennenkuin mieli muuttuu. Ja mikäs tää sukunimijuttu sitten on? Äijä saa mennä, mutta sukunimen haluisit pitää. Sun oma nimi on varmaan joku tooosi tavisnimi, mutta avioliiton kautta susta tuli von Adlercreutz tai jotain. Tollanen makee sukunimi on vähän niinkuin saavutettu etu ja siitä ei jumaliste luovuta.
Huoh. Vaikutat narsistiselta ja pinnalliselta manipulaattorilta. Olet kuitenkin onnesi ansainnut joten toivottavasti saat joskus rinnallesi ITSESI kaltaisen ihmisen. Hyvää loppuelämää.
Ihanan hassua :-) Eihän tää totta ehkä ole, mutta mikä ajatus: Pari seurustelee, tulee iik ihku kosinta ja sormus kiiltelee, no naimisiinhan tässä sit mennään, iik taas, ehkä morsiusblogi pystyyn ja mekkoja ihastelemaan ja kutsut pitää väkertää ja paikka varata ja kukat, valokuvaaja, lahjalista... EIKÄ MISSÄÄN VAIHEESSA TULE MIETITTYÄ; ETTÄ KANNATTAAKO :-D
1½ vuotta kestänyt avioliitto on lyhyt. Tuntuu, että ei ole kaikkea mahdollista liiton eteen tehnyt. Mutta 1½ kuukautta, se nyt on ihan vitsi.
JOS tää on totta, niin sanon sulle: Et kyllä eroa. Vuoden ainakin vaikka kidut siinä, katotaan sitten miltä tuntuu. Mtta ei joka oikun ja ihastuksen takia lähetä avioeroja hei ottamaan, nainen!
Ai kun kiva, että te virheettömät taas osuitte paikalle kilpiänne kiillottamaan. Oikein kokoontumisajot!
En nyt virheettömäksi itseäni sano, olen kerran avioeronnut ja monesti seurustelusta. Mutta joku tolkku, jos naimisiinmenosta eropäätökseen kuluu aikaa muutama viikko! Onneksi tää tuskin on totta, mutta tunnusta, että onhan tää nyt hieman järjenköyhä tilanne, jos ois sun tuttavia, ni kyllä vähän kauhistelisit ;-)
Eikö se tämä morsianten häiden jälkeinen masennus ollut ihan tutkittu juttu? Häitä tuunataan joissakin tapauksissa vuosia ja sitten häiden jälkeen iskee tyhjyys (ja joillakin näköjään tyhmyyskin), kun arki alkaa. Uutta projektia putkeen, niin siitä se alkaa taas määräpäivän odottaminen ja vpoi haihattelu jäädä!
Ai, ennenkuiin suhteenne menee yhtään pidemmälle? Kuin mikä, avioliitto? Vai Porvoossako sitä naimisiin mentiin... Voiko suhde ylipäätään mennä pidemmälle kuin avioliitto?