Onko varaa tarjota?

Kieltäydymmekö kutsuista? Ei. Kyseessä on rakkaat ystävät. Silti on niin noloa sanoa, että me ei voida enää tarjota mitään. Noloa ja outoa. En muista, että koskaan oltaisiin opiskelujen jälkeen laskettu rahoja ruokakauppaostoksissa ja tilillä on ollut aina muutama tonni. Nyt puhutaan satasista. 

Tämä on oikeasti aika pelottavaa. 

En osaa elää kädestä suuhun. Ehkä lopetan vapaan aiemmin ja palaan töihin. toisaalta en..

Ystävissä on se hyvä puoli, että heille voi puhua. Elämäntilanteiden muuttuessa voi myös muuttaa tuota käytäntöä ja olemmekin siirtyneet takaisin opiskeluaikoina tuttuun nyyttikesteihin.

3 tiedän ja tiedän, että he ymmärtäisivät ja me saataisiin olla vapaamatkustajia, mutta silti. Muutamalla pariskunnalla on jo useampi lapsia ja heillä on silti varaa kaikkeen... Tunnen jotenkin meidän epäonnistuneen. 

Komppaan kolmosta. Meillä on varaa tarjota mutta pidetään joskus nyyttäriperiaatteella ja ymmärrän kyllä että kaikilla ei ole sama elämäntilanne joten ihan mielellään osallistutaan nyyttikesteihin ja viedään tarjottavia, ei ongelmaa. Ystävistähän nyt on kyse, asia pitäisi olla ymmärrettävä.

Tyttökaverit on sympatiaan varten puhu heille.

Se on vähän outoa, kun nyyttäreitä on viimeksi ollut 10v sitten. Nyt ollaan liki nelikymppisiä.... Vaikea ehdottaa tai puhua.... 

Taas näitä prinsessoja, joille ei mikään kelpaa. Mitä meidän nyt pitäisi sinulle sanoa?

Jos kyse on oikeasti ystävistä niin mä ottaisin muuttuneen rahatilanteen puheeksi: juttelisin niiden naisystävien kesken, että hei, nyt meidän tilanne on tämä. Ja sanoisin vaikka, että voin baarissa vaikka itse maksaa omat juomani (olkoonkin sitten vaikka pelkkää jäävettä), eli muiden ei tarvitse tarjota minulle tai saavat halutessaan tarjota, mutta itse en pysty nyt kierroksia tarjoamaan.

Grillibileiden osalta taso vaan alemmas: sen naudan sisäfileen sijaan teidän bileissänne tarjotaan nyt tarjous-possunfileitä max 2/hlö  ja paljon uusia perunoita lisukkeeksi. Kyllä se ystävillekin avautuu viimeistään siinä vaiheessa kun itse ovat samassa tilanteessa.

Toisaalta: kyllä raha on myös sellainen asia joka väkisinkin vaikuttaa myös ystävyyteen. Oma rahatilanteeni on mennyt alamäkeä viimeisinä vuosina ja nyt meillä oikeasti syödään tarjousmakkaraa ja ostetaan vaatteet kirppiksiltä ja vain tarpeeseen. Ennen niin hyvä ystäväni, jolla on samanikäiset lapset ja jonka kanssa aiemmin vietettiin aikaa yhdessä on menestynyt huomattavasti paremmin ja huomaan ettemme enää oikeastaan tapaa: Hän saattaa pyytää minua Stockan hulluille päiville, "kun sieltä tekee niin edullisia löytöjä" = hän ostaa kassikaupalla merkkivaatteita ja minä katselen vaivaantuneena, kun en raaski ostaa edes yhtä paitaa, kun tiedän kirppiksiltä saavani siihen hintaan ainakin kolme. Kahville istuessamme otan pelkän kahvin, mielummin joisin senkin kotona kuin trendikuppilassa ja kuuntelen kuinka hän kertoo shoppailureissustaan Milanoon - oma kesälomareissumme suuntautuu mummolaan...

8 anteeksi, väsyneenä, vaan vajoaa johonkin itsesääliin. Mietin vain, eikö muilla ole samaa "ongelmaa"?

Haluatko kuulla jotakin yllättävää koko pienen ikänsä rahojaan laskeneelta. Bileitä voi järjestää pienellä rahallakin. Isolukuinen hintalappu ei ole tae hyvistä juhlista.

9 ymmärrät, mitä tarkoitan. Mieheni ei antaisi nolota meitä millään possufileillä :D. Ne on toisenlaisia grillijuhlia, voi olla savukalaa, erilaisia vartaita, joissa ehkä possuakin, mutta karitsan fileitä, lampaankyljyksiä, katkarapuja, joskus hummeria, yms Viimeksi taisi olla antilooppia kahvikastikkeella, joten oikeasti gourmeat ruokaa. Osaan tehdä myös edullisempaa kasvisruokaa, joten ehkä valitsemme sen linjan. Kiitos kaikille sympatioista ja anteeksi, jos vastasin huonosti. Olen vähän väsynyt ja huonolla fiiliksellä. T.ap

[quote author="Vierailija" time="07.06.2013 klo 13:46"]

9 ymmärrät, mitä tarkoitan. Mieheni ei antaisi nolota meitä millään possufileillä :D. Ne on toisenlaisia grillijuhlia, voi olla savukalaa, erilaisia vartaita, joissa ehkä possuakin, mutta karitsan fileitä, lampaankyljyksiä, katkarapuja, joskus hummeria, yms Viimeksi taisi olla antilooppia kahvikastikkeella, joten oikeasti gourmeat ruokaa. Osaan tehdä myös edullisempaa kasvisruokaa, joten ehkä valitsemme sen linjan. Kiitos kaikille sympatioista ja anteeksi, jos vastasin huonosti. Olen vähän väsynyt ja huonolla fiiliksellä. T.ap

[/quote]

Ei hitto mitä kermaperseilyä :D Meillä on kavereina kansainvälisten suuryritysten johtajia ja ihan on possut uponneet siinä missä vaikka lohi tai hummeri ja makkaraakin on porukalla grillattu. Ei hitto, taidat ihan itse kehitellä ongelman pääsi sisällä.

Jo on hienoa porukkaa jos porsaan sisä/ulkofilee taidolla kokattuna ei kelpaa. Vai tarjoatko sä sen alehintalappu päällä?

Eikö teillä tosiaan ole tapana kysellä toisiltanne ollenkaan, että "mitä me tuodaan"? En oikein usko, että perheet tai parit menevät viettämään juhannusta esim. ystävän mökille viemättä sinne mitään. Me on aina sovittu kaikkien kavereiden kanssa, kuka mitäkin tuo.

Suomi on kallis ruokamaa, joten teidän tyylinne on outo. Ehdota, että muutatte sitä. Tai ala itse muuttaa, ala kysellä, voitteko te tuoda jotain ja näyttää näin esimerkkiä muille.

Ap hyvä, sähän olet tehnyt valinnan jäädessäsi hoitovapaalle. Sun valintaas on liittynyt huono taloudellinen tilanne, mikä ei voinut tulla yllätyksenä. Miten ette osanneet siihen varautua? Teidän olisi pitänyt varautua (ihan henkisestikin) joko laskemaan elintasoa tai säästämällä rahaa jotta elintasoa ei tarvitse niin paljon laskea.

Jos oikeasti olette eläneet noin hulppeaa elämää kuin kuvaat, ei pieni ennakoiminen varmaan olisi ollut mahdotonta.

13 heh, meidän ystävät ei ole suuryritysten johtajia, mutta omistajasukuja löytyy. Joo, porsaan fileetäkin on voinut olla ehkä joskus, en muista. Tarkoitan vaan, että ruokalajeja on useita ja ehkä enemmän kala/äyriäisvoittoista. Mutta totta, 14, ruoka on Suomessa kallista. Toki on kysytty, mitä voi tehdä viikonloppureissuille, mutta toiveet olleet juomapuolelle ja sunnuntaibrunsseille on usein viety lautasliinoja, kukkakimppu, tms milloin mitäkin. Ei tosiaan ruokaa ainakaan 10vuoteen, kun isäntäpari suunnittelee menun ja laittaa. Siis kaikki on halunneet tehdä niin. Mekin samoin. Ja joskus tosiaan tuomiset on voineet olla kalliitakin, esim sain kauniit hopeiset lautasliinarenkaat yms

15 Niinkai. Mieheni tienaa brutto hyvin, mutta hän maksaa paljon veroja ja sitten meillä menee suhtpaljon asumiseen ja autoon, vaikkei niissä ole lainaa. Mutta siis tilanne on toinen heti, kun menen töihin. Tarvittaessa vanhempamme voisi myös auttaa, mutta ei nyt sellaista hätää ole.

Kuluttamaan tottunut sukupolvi ei ole varautunut siihen, että kaikki hyvä ei olekaa ikuisiksi ajoiksi ansaittua. Ap. olisin iloinen siitä, että asian on näin hyvin, että voi nähdä niitä ongelmia siellä, missä niitä ei ole.

Sinulla on nyt kaksi vaihtoehtoa, joko kiukuttelette miehenne kanssa keskenänne tai kasvatte aikuisiksi ja opettelette vähän nöyryyttä, sillä aikuiset sietää kyllä tulla opetetuksi.

[quote author="Vierailija" time="07.06.2013 klo 13:57"]

13 heh, meidän ystävät ei ole suuryritysten johtajia, mutta omistajasukuja löytyy. Joo, porsaan fileetäkin on voinut olla ehkä joskus, en muista. Tarkoitan vaan, että ruokalajeja on useita ja ehkä enemmän kala/äyriäisvoittoista. Mutta totta, 14, ruoka on Suomessa kallista. Toki on kysytty, mitä voi tehdä viikonloppureissuille, mutta toiveet olleet juomapuolelle ja sunnuntaibrunsseille on usein viety lautasliinoja, kukkakimppu, tms milloin mitäkin. Ei tosiaan ruokaa ainakaan 10vuoteen, kun isäntäpari suunnittelee menun ja laittaa. Siis kaikki on halunneet tehdä niin. Mekin samoin. Ja joskus tosiaan tuomiset on voineet olla kalliitakin, esim sain kauniit hopeiset lautasliinarenkaat yms

[/quote]

No mä en edelleenkään ymmärrä mikä on ongelma? Onko ne teidän ystäviä vai yritättekö te miehenne kanssa vaan päästä samalle viivalle omistajasukujen kanssa? Jos ovat ystäviä niin ymmärtävät varmaan että tilanteet muuttuu. Jos vaan yritätte pönkittää asemaanne niin omapahan on ongelmanne.Ihmisillä on joskus myös oikeita ongelmia, ehkä teillekin vielä niitä tulee ja silloin nauratte porsaanliha-jutuillenne

Mikä sulle ap oikeasti on tärkeää? Sen lapsesi kanssa kotona oleminen vai komeiden kemujen järjestäminen? Kyllä mäkin tein susta prinsessadiagnoosin. Taisit sanoa olevasi lähemmäs nelikymppinen mutta vaikutelma on kuin peruskoulun päättötodistuksen saaneen.

19 jaa, niinkai. En nyt yritä mitään. Äitinikin kuuluu tuollaiseen "omistajasukuun", jos se nyt jotenkin kaiversi. 

Tilanne on meille vain uusi ja epämiellyttävä. Itse ratkaisen sen varmasti aloittamalla työt jo joulun jälkeen, vaikka tarkoitus oli jatkaa kauemmin. 

Kiitos kommentoineille!