Miksi useimmat ajattelevat ettei sinkkuÄiti voisi olla onnellinen?

Ei sillä, etteikö niitä olisi vaikka jonoksi asti, mutta on kiva olla 10v suhteen jälkeen yksin lasten kanssa

[quote author="Vierailija" time="20.05.2013 klo 10:33"]

- ja elää ihan täyttä elämää.

Olen ollut nyt sinkkuna (yh-äitinä) reilun kolmen vuoden ajan enkä koskaan elämässäni ole ollut näin onnellinen. Muutamia yhden yön juttuja olen "kokeillut" ja hetken tapailin erästä miestä töistä mutta se ei vaan tuntunut miltään joten lopetin sen.

Eilen taas törmäsin yhteen tuttuun joka hetimiten kysyi, että mitä kuuluu ja joko olet löytänyt jonkun uuden !? Vastasin että hyvää kuuluu ja että minkä uuden? Autonko? Tähän tuttavani vastasi: ei kun miehen, noh, kyllä säkin vielä löydät jonkun kivan ja tulet onnelliseksi ?!

HERRANJUMALA. Olen jo onnellinen. Olen tasapainoinen. Minulla ja lapsilla on hyvä olla. Rahat riittää, minulla on kiva työpaikka, lapset voi hyvin. Minulla ja lapsilla on harrastuksia, on ystäviä, rakastan käydä ystävien kanssa lasillisella, elokuvissa, teatterissa tai lasten kanssa touhuta milloin mitäkin. Rakastan yksin oloa kun lapset on isällään ja rakastan pieniä arjen hetkiä lasten kanssa. Minulla on ihana perhe joka on tukena kun sitä tarvitaan.

Miten monet ihmiset (tämä ei meinaan ollut ensimmäinen kerta kun kuulen tämän lähes saman lauseen) kuvittelevet että nainen tarvitsee miehen ollakseen onnellinen / täydellinen ja jos miestä ei ole niin on jotenkin "vajaa" - elämästä puuttuu jotain?

Alko tuttavan tapaamisen ja kommenttien jälkeen melkein oikein riepomaan.

Muilla samoja kokemuksia?

[/quote]

No kuule just samoja kokemuksia! Tosin mulla on takana niin kamala avioliitto (joka päättyi jo vuosia, vuosia sitten...), ettei ystävät ihan kauheasti hoputa uutta miestä etsimään, tai ei ainakaan asiasta mulle puhu. Enemmänkin ystävät valittelevat omien parisuhteidensa heikkoa tilaa, kun monella menee tosi huonosti mutta ei vaan voi erota.... mieluummin roikutaan huonossa liitossa ja kitkutetaan vuosi vuoden jälkeen onnettomana. Sitä en aina jaksa ymmärtää, vaikka mielelläni kuuntelen muiden aviomurheita - se muistuttaa itselle, että parisuhde ei takaa onnellisuutta :)

Itselläkin todella onnellinen vaihe elämässä, vaikka välillä on törkeän rankkaa. Kun ei ole ketään, jolle voisi jakaa henkisen taakan tästä kaikesta, puhumattakaan fyysisestä taakasta... Mutta 95 % ajasta olen onnellinen ja iloinen :)

Toivotan teille muille sinkkuäideille ihanaa kesää ja upeaa tulevaisuutta :) Eiköhän meillekin se ihana parisuhde tule vielä joskus kohdalle, sitten kun sen aika on!

Mä olen onnellinen vaikka en ole ollut suhteessa enkä harrastanut seksiä melkein seitsemään vuoteen. On helpompaa olla yksin kuin ottaa se riski että epäonnistuu uudelleen. 

Lasten kannalta yh:n pysyminen sinkkuna on mielestäni ainoa järkevä vaihtoehto. Tätä mieltä olin jo ennen kuin jäin yh:ksi ja olen edelleenkin. Ilman seksiä oppii elämään ja fyysistä läheisyyttä lakkaa kokonaan kaipaamasta kun ei päästä ketään miestä muutamaan vuoteen lähelleen :D

[quote author="Vierailija" time="30.05.2013 klo 21:59"]

Mä olen onnellinen vaikka en ole ollut suhteessa enkä harrastanut seksiä melkein seitsemään vuoteen. On helpompaa olla yksin kuin ottaa se riski että epäonnistuu uudelleen. 

Lasten kannalta yh:n pysyminen sinkkuna on mielestäni ainoa järkevä vaihtoehto. Tätä mieltä olin jo ennen kuin jäin yh:ksi ja olen edelleenkin. Ilman seksiä oppii elämään ja fyysistä läheisyyttä lakkaa kokonaan kaipaamasta kun ei päästä ketään miestä muutamaan vuoteen lähelleen :D

[/quote] Hm. minä olen onnellinen sinkkkuäiti ja olen mahtavassa tilanteessa. Minulla on ollut jo kohta kuusi vuotta etärakas toisessa kaupungissa. Emme muuta yhteen, emme tivaa toistemme menemisiä mutta aina tavatessamme vietämme todella hienoja hetkiä. Ja kumpikaan ei ole vielä kyllästynyt, kumma kyllä. Vanhuksina ajattelimme muuttaa yhteen, miehellä on kiva puutalokämppä ja minulla on kiva kesämökki ja niissä riittää yhteistä puuhaa.

Olen samoilla linjoilla. Takana myös vaikea suhde ja vaikea ero ja nautin aivan valtavasti tästä vapaudesta (jos näin voi 3n lapsen yh:na sanoa). Ihanaa kun saadaan lasten kanssa olla kotona rauhassa ilman jotain hullua. Ihanaa että ei tarvitse kaikesta tapella. Saa itse tehdä kaikki päätökset. Lapset saa paljon aikaani. Mulla on siis lapset, työpaikka, ihania ystäviä, sukulaisia...Ei puutu mitään. Lisäksi pari vakkaria joiden kanssa voi sekstailla kun siltä tuntuu. En ikinä ota tähän ketään pilaamaan tätä onnea.

moni tuttuni tuntuu ajattelevan juuri noin. Voi sitä aikuinen olla onnellinen ja tyytyväinen ilman puolisoakin. Jos joskus joku tulee vastaan niin sitten tulee mutta en ainakaan osaa edes kaivata ketään.

USEIMMAT eivät ajattele niin. Jotkut ajattelevat eikä se ole ainoa outo ajattelumalli maailmassa.

Samoja kokemuksia (tosin minulla se mies sitten vaan "tupsahti elämääni). Sinkkuäidin ehdottomasti paras puoli on, että olet ainoa aikuinen ihminen taloudessa ja päätät kaikesta :) Minne mennään iltapäivällä, mitä syödään, koska mennään sukuloimaan vai ollaanko kotona jne. 

Mäkin nautin siitä ajasta, kun olin yksin lapsen kanssa. Sai mennä lapsen kanssa miten halusi, tehdä sitä ruokaa mitä halusi, sai mennä saunaan mihin aikaan sitä halusi. Välillä on ikävä niitä hetkiä :) Lapsen isä ei ole pitänyt eron jälkeen mitään yhteyttä, lapsi oli n. 6kk kun erottiin ja sen jälkeen ei ole kuulunut. Tosin, ei lapsi olisi isäänsä muutenkaan oppinut tuntemaan, kun mies kävi kotona kääntymässä ja lähti töiden jälkeen joko ryyppäämään, pettämään tai sitten molempia. Oi sitä ihanaa hiljaisuutta, mikä kotiin tuli! Kukaan ei tapellut! :) Sain itsetuntoni takaisin ja olin onnellinen joka hetki :)

   Töiden kautta sitten kuitenkin mies tupsahti elämääni, pitää lastani kuin omaansa. Olen nytkin onnellinen, mutta aina välillä ikävöin sinkkuäiti aikaa :)