Onko miehesi älykkäin tuntemasi ihminen?

ehhehhehehhheeehhhh ...juu ei  :)

On kyllä matemaattisesti lahjakkain tuntemani ihminen ja excel-nero. Tunneälypuoli on vähän heikommin kehittynyt

Ei ole

Hahaha. Joo aluksi pidin sitä nerona, mut se olikin sit siellä hulluuden puolella kuitenkin. Noh, samapa tuo, kun toimeen tullaan. Mä vaan sitten oon tän karnevaalin aivot.

En tiedä. Ei hän ehkä ulospäin vaikuta kaikkein fiksuimmalta, mutta on matemaattisesti tosi lahjakas. Opiskeleekin matikkaa yliopistolla ja vetelee kursseista nelosia ja vitosia. Uskon kuitenkin, että eräs tuntemani fyysikko on fiksuin. Oli lapsena jo sellainen ihmelapsi.

En nyt osaa arvottaa onko ihan älykkäin, mutta hyvin älykäs kyllä. Seuraa aktiivisesti maailmantilannetta, on matemaattisesti ja myös kielellisesti lahjakas (pärjännyt siis hyvin opinnoissaan), muistaa asioita ja on kiinnostunut politiikasta, taloustilanteesta ja what not. Huomattavasti fiksumpi siis kuin vaimonsa, heh! =) Kuitenkin tietynlainen tunneäly sekä tilannetaju puuttuu ja on hieman puusilmä sellaisessa toisenlaisessa älykkyydessä, mitä ei voi oppia lukemalla. Minä ehkä kompensoin siinä puolessa sitten tätä meidän perheen fiksuutta, jos muuten en loista... ;)

kyllä rakas olet ;)

Ei ole, ja se onkin hyvä asia :) Minä halusin nimenomaan rennon duunarityypin joka ei ajattele liikaa. Itselläni kun on taipumusta kaikenlaisten raskassoutuisten asioiden liikaan vatvomiseen joten on ihanaa kun kotona on vastapaino joka ei yllytä uppoamaan vielä syvemmälle hedelmättömään filosofointiin. 

Enpä olekaan tullut koskaan ajatelleeksi tätä, mutta kyllä, mieheni taitaa olla älykkäin tuntemani ihminen, veljeni rinnalla ehkä. Kummallakin on kyky ymmärtää ja ennakoida yhteiskunnallista ja taloudellista tilannetta. NIitä keskusteluja ja suunnitelmia on hienoa kuunnella ja osallistuakin tietysti, vaikka tunnenkin, että omat synteesikykyni jäävät vähän vaatimattomammiksi. No, minulla on sitten omat, vähän kapeammat vahvuusalueeni.

Ei. Olen itse älykkäämpi.

Minusta olisi kamalaa, jos jäisin älykkyydessä mieheni varjoon. ;)
Tällaista en tosin miettinyt silloin, kun rakastuin mieheeni. Silloin en edes tuntenut häntä, rakastuimme päätä pahkaa toisemme nähtyämme ja menimme pian naimisiin.

Ei tästä tilanteesta ole mitään haittaa eikä hyötyäkään ollut.

Ehkä pieni feminismi minussa vain herää, jos joku "tyhmänä" sanoo miehensä olevan älykkäin ihminen, jonka tuntee.  Voihan niin ollakin, mutta se kuulostaa vain niin alistuvalta :)

Ei ole. olen mielestäni itsekin älykkämpi :)