Lue keskustelun säännöt.
Oletko saanut koskaan litsaria äidiltäsi??
06.04.2013 |
Minä sain nuorena muutaman kerran. Tulin 14-vuotiaana sovittua myöhemmin kotiin kännissä, piti tulla yhdeltä ja hiivin viideltä ja äitini oli valvonut koko yön odottaen ja läpsäsi avokkaalla suoraan poskelle. Sitten huorittelin joskus äitiäni riidassa ja sain silloinkin litsarin. Ja päin naamaa rumasta valehtelusta tuli myös. Yritin myös nuorena joskus läpsästä häntä, mutta hän sai estettyä sen.
Mitään varsinaista väkivaltaa meillä ei kotona koskaan tapahtunut. Se tunne mikä litsarista tuli oli hyvin alistava, raivostuttava ja masentava. Olisin sietänyt tukkapöllyn paljon helpommin eikä siitä olisi jäänyt jonkinlaista henkistä traumaa.
Kommentit (15)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mutta olisin varmasti ansainnut pari ;)
Äiti oli ihan liian kiltti ja minä ihan liian kamala :(
En. Isältä sain vyöhihnaa, risua ja kämmentä perseelle.
Minäkin sain 15-vuotiaana. Siitäpä sitten keräsin tavarani ja lähdin poikaystäväni luokse asumaan (hänellä oli oma asunto). Kolmen päivän päästä äiti pyysi tosi paljon anteeksi ja pyysi minua palaamaan kotiin. Kyllä siinä jotain rikkoutuu kun vanhempi lyö.
Yllättävän harvinaista kun olen kerran ainoa. Tiedän että äitini on itkettänyt töissään alaisiaan, nykyisin hän on virallisesti eläkkeellä muttei malta pysyä kokonaan sivussa. Meillä on muuten hyvä suhde, mutta otamme yhteen melko usein. Katkaisen välit häneen ja muutaman päivän päästä teemme taas sovinnon. Meillä taitaa olla jonkinlainen viharakkaus äititytär suhde.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yllättävän harvinaista kun olen kerran ainoa. Tiedän että äitini on itkettänyt töissään alaisiaan, nykyisin hän on virallisesti eläkkeellä muttei malta pysyä kokonaan sivussa. Meillä on muuten hyvä suhde, mutta otamme yhteen melko usein. Katkaisen välit häneen ja muutaman päivän päästä teemme taas sovinnon. Meillä taitaa olla jonkinlainen viharakkaus äititytär suhde.
[quote author="Vierailija" time="06.04.2013 klo 12:50"]
Minäkin sain 15-vuotiaana. Siitäpä sitten keräsin tavarani ja lähdin poikaystäväni luokse asumaan (hänellä oli oma asunto). Kolmen päivän päästä äiti pyysi tosi paljon anteeksi ja pyysi minua palaamaan kotiin. Kyllä siinä jotain rikkoutuu kun vanhempi lyö.
[/quote]
No enpäs ollutkaan ainoa. Minulta ei ole koskaan edes pyytänyt anteeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sain minäkin lapsena korvilleni. En kyllä muista,mistä syystä rangaistiin.Sen sattumisen´kyllä muistan. Olin mielestäni kiltti ja arka lapsi. Mutta meitä oli neljä ja' äidillä kovasti työtä maatilalla, että ehkä äidin voimat olivat vähissä. Itse en kannata minkäänlaista ruumiillista kuritusta. Isä ei koskaan ollut väkivaltainen, vaan leppoisa ja kiltti:)
Olen. Viimeisimpiä kertoja taisi olla joskus 12-13 -vuotiaana, sillä sitten aloin olla saman mittainen ja pystyin lyömään takaisin. Koskaan ei ole anteeksi pyytänyt, ei lyömistä, ei tukasta repimistä, ei yöksi yksin jättämistä, ei mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En koskaan, en voisi kuvitellakaan tuollaista.
Pari kertaa tais tukkapöllyä tulla lapsena kiukutellessa, ei niistä mitään traumaa jäänyt. Litsarin tullessa taisin olla jo täysi-ikäinen. Ei jäänyt traumoja siitäkään, olin käyttäytynyt siinä vaiheessa kuin mikäkin idiootti jo vuosikausien ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei minua, mutta siskoa. Äidillä oli vähän vaikeaa ja metelöimme liikaa ekaluokkalaisina hampaita pestessämme. Minä tajusin mennä suihkuseinämän taakse piiloon. Joskus olen saanut kirjasta päähän kun en ole pystynyt puolen tunnin pöydässä istuttamisen jälkeenkään syömään pinaattikeittoa loppuun. Kun murkkuikäisinä tappelimme, äiti lopetti riidan iskemällä päämme yhteen. Siinä vaiheessa kun aloimme olla fyysisesti äitiä vahvempia, väkivalta jäi henkiseksi ja satunnaiseksi tavaroilla heittelyksi. Oikeastaan vasta tätä palstaa lukiessani olen tajunnut etteivät ihmiset yleensä joudu koko kasvuikäänsä arvioimaan vanhempiensa mielentiloja ja pelkäämään heitä.
Olen, ja vielä yli kolmikymppisenäkin. Äitini on ollut katkera ja minulle kateellinen (hyvästä työstäni, korkeakoulutuksestani, miesystävistäni jne) ja kerran kun minulla meni elämä huonosti ja sairastuin, hän laittoi minut ihan maan rakoon. ei olla koskaan oltu läheisiä, koska ei hän voi sietää minua. hän on ahne ja vei kaiken mahdollisen erossa isältäkin, ja vaikka mitä muuta. eipä hän ole juuri huolta pitänyt minusta. eikä myöskään opettanut tai tehnyt kanssani mitään naisten juttuja, ei koskaan. meni vähän aikaa opetella niitä.... :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.04.2013 klo 12:59"]
Yllättävän harvinaista kun olen kerran ainoa. Tiedän että äitini on itkettänyt töissään alaisiaan, nykyisin hän on virallisesti eläkkeellä muttei malta pysyä kokonaan sivussa. Meillä on muuten hyvä suhde, mutta otamme yhteen melko usein. Katkaisen välit häneen ja muutaman päivän päästä teemme taas sovinnon. Meillä taitaa olla jonkinlainen viharakkaus äititytär suhde.
[/quote]
älä ihmeessä lähde tuollaiseen sahaamiseen. joko olet väleissä tai et. itseäsi vain kiusaat ja annat hänelle lisää valtaa ja mielihyvää
En koskaan, keneltäkään. Mun mielestä on ala-arvoista läpsiä ketään ihmistä.