Lue keskustelun säännöt.
Äitini kiroilee paljon lapsen kuullen
23.03.2013 |
Muuten ihana mummo. Leikkii, touhuaa, on tarkka esim. turvallisuudesta, syömisestä ym.
Lapsi rakastaa mummoaan aivan valtavasti. Lapsi on nyt 9-vuotias eikä kiroile. (Paitsi voi tietysti kavereiden kuullen kun vanhemmat eivät ole paikalla.)
Minä ja mies emme kiroile juuri lainkaan. 'Perkele' saattaa lipsahtaa, jos esim. satuttaa itsensä johonkin.
Nipottaisitko mummolle asiasta? Olen joskus huomauttanut ja mummo kyllä ymmärtää, mutta unohtaa asian alle 2 minuuttissa.
Joidenkin ystävieni mielestä olen välinpitämätön, kun en ota tämän asian suhteen kovia otteita käyttöön. "Kovat otteet" tarkoittaisivat esim. tapaamisten kieltämisiä ja aktiivisempaa puuttumista kielenkäyttöön.
Kommentit (4)
On siitä ollut lapsen kuullen puhettakin, mutta eipä se hetkauta lastakaan. Kumpikin (mummo ja lapsi) myöntävät ja tietävät, että kiroilu on rumaa. Eli keskustelulla ei ole vaikutusta asiaan.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini kiroilu kuitenkin on omaan korvaani hiukan erilaisempaa kuin nuorisokiroilu. Ei tietenkään yhtään sen hyväksyttävämpää, mutta kun tässä asiaa pohdin, että miksi kiroilu EI (onneksi!) tartu lapseen.
Äidillä kiroilu on oikeasti asioiden painottamista ja voimasana -merkityksessä. Ei siis pilkun paikkana.
"Ja jumalauta Suomi teki maalin!"
"Mua vitutti se niin lujaa, että oksat pois..."
"No on se nyt perkele ettei asioihin tule tolkkua!"
"Ja tämä yksi saatana vain inttää ja inttää..."
vrt. nuorisokiroilun, jonka kuulen useimmiten näin:
"Ja sit mä vittu menin ja vittu lintsasin koko vitun päivän ja vittu mutsi raivos ihan vitusti..."
ap
Jatkan monologista pohdintaani.
Lasketaanko lieventäväksi asianhaaraksi se, ettei mummo koskaan kiroa silloin kun puhuu suoraan lapselle?
ap
Kiroilu on huonoa käytöstä. Vähän sama kuin puhuu ruoka suussa tai piereskelee julkisesti. Jos mummo ei muista olla kiroilematta lapsen kuullen ja sitä sattuu siis ihan yhtenään (ei vain kerran saman päivän aikana vaan siis melkein joka lauseessa), niin sanoisin lapselle mummon kuullen, että mummo käyttäytyy huonosti. Ehkä vähän leikkimielisesti mutta selvästi lapselle osoittaen, että mummon käytös nolottaa.