Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kasvatusapua, miehestä ja lapsesta
19.05.2013 |
Siitä lähtien kun lapsella alkoi olla omaa tahtoa, mies ollut avuton. Mulle jäänyt kaikki rajanveto, mies tokaissut vaan jotain että hohhoijaa ei tule mitään tai että en jaksa perässä juosta (jos lapsi karannut sängystä tms) ja nyt näkyy tulos: lapsi 5v sekoilee riehuu sylkee tekee mitä vaan isälleen eikä tottele, mies ei saa lasta lopettamaan kielletyn asian tekemistä sitten millään. On täysin avuton lapsen suhteen.
Yritin taas puhua asiasta, sanoin senkin että nyt näkyy se ettet ole jaksanut ja vaivautunut. Vaikka mies kyllä on hoitanut lasta paljon, vaipanvaihdoista harrastuksissa käyttämiseen. Mutta sellainen auktoriteettiasema puuttuu. Mies tuijotti vaan televisio ja sanoi että sä et mua kasvata, kun puhuin asiasta. Sitten pieraisi osoittaen, että riittää hänelle, mene pois häiritsemästä..
Apua, mitä tässä pitää tehdä?! Minä hajoan tähän tilanteeseen. Sinänsä hyvä isä, joka _ei vaan osaa kasvattaa_ vaikka osaakin halata, rakastaa, hoitaa muuten.
Kommentit (21)
Kysyppä joskus rauhallisena hetkenä miten miestä itseään on kasvatettu ? Ja millaisen aikuisen mies haluaisi lapsestaan kasvattaa ?
Aukeaisko sieltä mitään ajatusta miksi mies käyttäytyy kuten nyt tekee. Mies haluaa ilmeisesti olla lapsen kiva kaveri vai ?
Tai kirjoita miehellesi vaikka sähköposti (mutta tosi harkiten ettet kirjoita väärin). Kerro että arvostat sitä kuinka miehesi jaksaa kuljettaa lasta harrastuksissa jne. Eli annat ensin positiivista palautetta ja sitten kerrot että sinulla olisi yksi toive että mies sopisi kanssasi millaiset rajat lapsella on ja miten lasta rangaistaan jos lapsi rikkoo niitä.
Kyllä lapsi tarvii rajatkin ei pelkkä rakkaus riitä !
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mies halua olla kaveri, pikemminkin mies jotenkin todella jähmeä ja itsellenen eli kokee vaikeaksi huomioida toista. Mies sopisi vanhaksi pojaksi keskittymään vaan itseensä ja kotinsa siistinä pitämiseen. Jotenkin hänelle todella vaikeaa käsittää vanhemmuutta.
Miehellä ollut aika haastava lapsuus, erittäin ankara alkoholisti-isä jota äiti pyrkinyt pehmentämään. Mutta miestä ei ole koskaan kuulemma kannustettu. Varmaan kokenut olevansa vanhempiensa tiellä, ja nyt minusta tuntuu kuin hän suhtautuisi meidän lapsiin vähän samallalailla. ap
Onko muilla tällaista ja miten teillä asiat sujuvat? Ovatko vanhemmat yhtä vahvoja auktoriteetteja lapselle? Enkä nyt siis puhu mistään jyräysmeiningistä.. ap
Mun mies on jotenkin aina niin väsynyt ja omissa maailmoissa, se kai ongelmana. Jotenkin hänelle riittäisi että käy töissä ja keskittyy sitten omiin perusjuttuihin - ruokaa, telkkaria, lehtien lukua, urheilua. Että lasten kasvattaminen ja heistä huolenpito jotenkin "ylimääräinen riesa". ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.05.2013 klo 11:21"]
No, jos sun mies vaan haluaa elää ns perinteiseen tapaan, että äiti hoitaa ja kasvattaa?
[/quote]
Tämä mullekin tuli mileeen. Meillä tämä tilanne ollut myös mutta minua se ei ole mitenkään haitannut. Olen aina ajatellut että paljon pahempiakin tilanteita voisi olla, eli mies voisi olla suoranainen haitta ja häiriö sen sijaan kun hän on käytännössä ollut lasten kasvatuksessa ja perushoidossa pelkkä statisti. Meillä tosiaan mies on sitä mieltä että ainakin alle kouluikäisten lasten kanssa touhuaminen ja kasvatus on naisten hommaa ja se on mulle ollut ihan ok.
Meillä on vilkkaat lapset, ja minusta molempien vanhempien pitäisi jaksaa nähdä vaivaa lastensa eteen. Koen sen todella epäoikeudenmukaisena, että mies voi keskittyä rauhassa ruokailuunsa, mennä sohvalle torkkumaan tai katsoa telkkaria milloin haluaa välittämättä mitä lapset riehuvat tai tarvitsevat. Kyllähän minäkin tykkäisin omasta vapaasta olosta, ei toisten huomioiminen ole aina herkkua, pompata ylös kun lapsi huutelee apua tai vahtia ettei pieni mene satuttamaan itseään kiipeillessä jonnekin sopimattomaan paikkaan tms. Suututtaa, että samassa taloudessa kaksi aikuista, joilla aivan erilainen suhtautuminen lapsiin ja vaivannäkö. Esim viime kesänä koko kesäloman mies oli niiiiiin ankea ja kärttyinen kun piti tehdä asioita lasten kanssa, viedä uimaan ja puistoon jne. kun _hänellä oli kesäloma_ eli hänen olisi pitänyt saada olla rauhassa. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kertokaa te muut, joille ok että te otatte päävastuun lastenhoidosta ja kasvatuksesta, millaista arkenne käytännössä on? Mitä miehenne tekevät kotona kun te hoidatte lapsia? Eikö teitä ärsytä, että toinen aikuinen voi keskittyä omiin juttuihin ja lepäilläkin rauhassa kun teidän täytyy huolehtia ja viihdyttää? ap
[quote author="Vierailija" time="20.05.2013 klo 12:18"]
Kertokaa te muut, joille ok että te otatte päävastuun lastenhoidosta ja kasvatuksesta, millaista arkenne käytännössä on? Mitä miehenne tekevät kotona kun te hoidatte lapsia? Eikö teitä ärsytä, että toinen aikuinen voi keskittyä omiin juttuihin ja lepäilläkin rauhassa kun teidän täytyy huolehtia ja viihdyttää? ap
[/quote]
Meillä lapset on jo kouluikäisiä, mutta silloin kun olivat pienempiä olin kotiäitinä. Eli se oli mun täyspäiväinen duuni hoitaa lapsia ja kotia. Siksi se ei ehkä ärsyttänyt niinkään, koska oli selkeät roolit: mies tienaa rahaa ja minä hoidan kodin ja lapset. Sitten jos olisi niin että minäkin olisin käynyt kokopäivätöissä ja sen päälle vielä yksin lasten- ja kodinhoitohommat niin olisi kyllä alkanut hermo kiristyä varmasti.
Meillä kun lapset oli pieniä mies edes oli aika vähän kotona. Hänellä oli todella paljon työmatkoja ja silloin kun ei ollut työmatkalla, teki pitkiä päiviä ylitöitä. Sitten kun oli kotona luki usein ammattikirjallisuutta tai -lehtiä omassa työhuoneessaan tai oli tietokoneella. Usein teki töitä sielläkin, riippuen projektien vaiheista. Käytännössä olin paljolti kuin yksinhuoltaja, mutta eipä tuo minua kauheasti haitannut koskaan, kun tiesin että mies tosiaan tekee hitosti sitä työtä juuri meidän perheen eteen, tienatakseen rahat taloomme ja elämäntyyliimme. Minä en ole koskaan erityisesti omaa aikaa kaivannut, tai koen että sekin on omaa aikaa kun ollaan yhdessä lasten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teillä mies tekikin kovasti töitä ja varmaan tienasikin hyvin. Mutta meillä mies on perusduunissa tehtaassa ja itse kertoo, että työ on varsin leppoisaa, toki hermoja kiristää vaikka huono työilmapiiri. Tienaa suht heikosti.
Mies pääsee ajoissa ja on pitkä ilta aikaa olla kotona. Minullekaan ei ole mikään ongelma jos mies tekee vaikka ylitöitä ja minä hoidan lapset, teen sen oikein mielelläni, mutta kun toinen on kotona niin toisenkin pitäisi osallistua. ap
Ja vaikka jos koko pitkä vapaa viikonloppu, mies tiuskii lapsille kun nämä sotkevat (leikkivät) sisällä mutta ei viitsisi itse kehittää lapsille mukavaa puuhaa kuten viedä vaikka uimahalliin. Eli tosiaan suhtautuu kun lapset olisivat riesa, vaikka hänellä aikaa olisi. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mut ne teidän lapset ovat riesa... Kun eivät tottele, eivät osaa käyttäytä jne.
[quote author="Vierailija" time="20.05.2013 klo 12:33"]
Mut ne teidän lapset ovat riesa... Kun eivät tottele, eivät osaa käyttäytä jne.
[/quote]
No kenenköhän tehtävä heitä on kasvattaa? Lapset tottelevat kun ovat keskenään minun kanssani, mutta kun isä paikalla riekkuvat paljon enemmän ja yrittävät saada isältä huomiota. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.05.2013 klo 11:52"]
[quote author="Vierailija" time="20.05.2013 klo 11:21"]
No, jos sun mies vaan haluaa elää ns perinteiseen tapaan, että äiti hoitaa ja kasvattaa?
[/quote]
Tämä mullekin tuli mileeen. Meillä tämä tilanne ollut myös mutta minua se ei ole mitenkään haitannut. Olen aina ajatellut että paljon pahempiakin tilanteita voisi olla, eli mies voisi olla suoranainen haitta ja häiriö sen sijaan kun hän on käytännössä ollut lasten kasvatuksessa ja perushoidossa pelkkä statisti. Meillä tosiaan mies on sitä mieltä että ainakin alle kouluikäisten lasten kanssa touhuaminen ja kasvatus on naisten hommaa ja se on mulle ollut ihan ok.
[/quote]
Se on voinut olla sulle ihan ok, mutta entä niille lapsille? Millainen suhde niillä on isäänsä? Mitä ajattelevat isästään sitten aikuisina? Millaista mallia parisuhteesta ja perhe-elämästä saavat? Tuleeko teidän pojista osallistuvia vai poissaolevia isiä? Tuleeko teidän tyttäristä itsenäisiä, moderneja naisia jotka osaavat vaatia tasa-arvoa suhteessa?
18, ohistelen ystäväni perheestä, jossa oli samankaltaista, eli äiti hoiti pienet lapset ja kodin...
Lapsilla on hyvät välit sekä äitiinsä että isäänsä, mutta sitähän ei voi tietään, mitä sitten vielä joskus ajattelevat, ei voi tietää, vaikka isä olisi heidät hoitanut, eihän? Ei voi ikinä tietää etukäteen, millaisia lapsista tulee isoina, äiteinä tai iseinä, suinkaan kaikki eivät ole samanlaisia vanhempia joita itsellä on ollut, joten nämä sun kysymykset ovat siten vähän huonoja...
[quote author="Vierailija" time="20.05.2013 klo 13:17"]
18, ohistelen ystäväni perheestä, jossa oli samankaltaista, eli äiti hoiti pienet lapset ja kodin...
Lapsilla on hyvät välit sekä äitiinsä että isäänsä, mutta sitähän ei voi tietään, mitä sitten vielä joskus ajattelevat, ei voi tietää, vaikka isä olisi heidät hoitanut, eihän? Ei voi ikinä tietää etukäteen, millaisia lapsista tulee isoina, äiteinä tai iseinä, suinkaan kaikki eivät ole samanlaisia vanhempia joita itsellä on ollut, joten nämä sun kysymykset ovat siten vähän huonoja...
[/quote]
Joo, ei tietenkään voi tietää etukäteen, enhän mä sitä noilla kysymyksillä tarkoittanut. Yritin vain herätellä miettimään sitä, että vanhempien parisuhteella, sukupuolirooleilla ja työnjaolla on merkitystä muillekin, kuin niille vanhemmille. Ne lapset kun väistämättä oppii ja omaksuu jotain siitä, millaista kotona on. Ja äidille voi olla ok, että hän hoitaa lapset ja kodin, ja mies on pitkät päivät töissä, mutta lapset saattavat kaivata isän osallistumista ja läsnäoloa.
Tämä viestiketju oli minulle helpotus. Oli mukava nähdä etten ole ainoa näistä asioista kärsivä. Meillä on 4 lasta ja tilanne näköjään samanlainen kuin monessa muussa perheessä. Itse olen hoitovapaalla vielä pienimmän kanssa kotona. Mies tulee viideltä töistä ja sen jälkeen kokkaa (ellei ole edellispäivältä jäänyt ruokaa), sitten siirtyy sohvalle tietokoneen kanssa. Katsoo välillä tv:tä ja näplää tablet-tietokonetta. Siirtyy välillä jääkaapille tai käy urheilemassa kaverin kanssa. Siirtyy taas sohvalle, siitä illalla sänkyyn. Lasten kanssa EI KOSKAAN tee mitään, ei yhtään kertaa ole käyttänyt heitä uimahallissa, leikkipuistossa tms. Miestä ärsyttää kun lapset kinastelee ja pitää kovaa ääntä, kaksi pienintä vielä kovasti sotkevat paikkoja koska ovat vasta 2 ja 4 v. Siitä minä saan palautetta, koska en kuulemma pidä kuria paikkojen sotkemisen suhteen (=lelut ovat olohuoneen lattialla) ja lapsien yleisen käytöksen suhteen (he riehaantuvat välillä, mikä on minusta ihan normaalia, kun ei satuteta ketään eikä tuhota paikkoja. Ilakoivat siis isoon ääneen). Tämä on kiristänyt meidän suhdettamme erokeskusteluihin asti. Tulevaisuus näyttää mihin mennään.
Vastaaja 34, mitä miehesi kommentoi tähän? Eivätkö teidän pienet lapset reagoi isäänsä? Meidän lapset hakevat isältä huomiota, rieukkuvat ympärillä jne. eivätkä usko kun mies komentaa. Isällä ei siis auktoriteettia lapsiin.
Meilläkin mies käyttää rumia ilmausia: puhuu rumasti lapsille ja minulle, kiroilee.
Alue: Aihe vapaa
Ja kuulemma hän ei lähde yhtään mihinkään keskustelemaan mistään ja piste! ap