Lue keskustelun säännöt.
Petetyt, kertokaa tarinanne!
22.03.2013 |
Sain pari päivää sitten tietää, että mieheni petti minua suhteemme alkuvaiheessa, n. vuoden seurustelun jälkeen. Olemme olleet yhdessä 7 vuotta, eikä mies olisi ilmeisesti koskaan kertonut asiasta. Työpaikkaromanssi oli kyseessä, nyt se on ohi, mies on jo vaihtanut työpaikkaakin. Karmii ajatuskin, että olisin viettänyt elämäni tietämättä tuollaista asiaa. Kamalinta on, että olisin voinut vannoa että tässä on mies joka ei pettäisi koskaan. Hänellä on niin korkea moraali, eikä hän koskaan tekisi minulle pahaa. Olin ilmeisesti väärässä.
Haluan luultavasti erota. Tällä hetkellä selaan sen naisen Facebook-kuvia ja tunnen kuvotusta koko elämääni kohtaan. En tiedä mitä muuta kirjoittaisin.
Miten teitä on petetty?
Kommentit (9)
[quote author="Vierailija" time="22.03.2013 klo 17:24"]
Miten sait tietää? Miten mies suhtautui?
[/quote]
Miehen ystävä, joka tiesi asiasta alusta saakka (luulin tyyppiä myös omaksi ystäväkseni, olin siis väärässä siinäkin...) lipsautti asian humalassa. Onneksi lipsautti. Aamulla kerroin miehelle että tiedän, hän alkoi itkeä ja selitti ajatelleensa, että minun ei tarvitse tietää koska asia vain satuttaisi minua ja tuhoaisi hyvän suhteemme. Mitään tuollaista ei ole kuulemma tuon yhden kerran jälkeen tapahtunut. Mies ajatteli, että syyllisyyden taakassa on hänelle tarpeeksi rangaistusta. Minun mielestäni ei ole; hän menettää nyt minut "rangaistukseksi".
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis siellä työpaikallako ne ovat hässineet?
Mä sain myös aika vasta tietää miehen pettäneen vuosia sitten. Kirjoitin tännekin. Asia on päivittäin mielessä.
Ties miten monta muuta pettämistä miehellä on tilillään. Tästä yhdestä nyt sattui vaan kärähtämään. Kysy miksi petti, jos suhde kerran oli hyvä.
Vaimollani ja minulla on molemmilla sivusuhteita, eikä tätä viritystä ole hyvin pitkään aikaan enää voinut sanoa avioliitoksi. Pysymme yhdessä, emme lasten takia, vaan siksi että emme halua myöntää ulkopuolisille epäonnistuneemme. Lapsille voisi olla parempikin, että eläisivät vain äitinsä kanssa. Olisin kyllä halunnut ihan oikean avioliiton, mutta ei sellaisia taida olla oikeasti olemassa, jos kerran minulla ei onnistu niin sitten ei kyllä kellään muullakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieheni petti mua kerran kun olin raskaana, aikaa tästä siis 6 vuotta. Annoin anteeksi, jotta liittomme voi jatkua. En muistele asiaa. En luota enkä enää ole sama ihminen kuin ennen kun sain tietää, mutta mieheni ei hyväksy sitä, että en luottaisi ja haluaisin puhuakin asiasta. Minä sain kuulla mieheltä itseltään riidan aikana... Työmatkalla tämä tapahtui. Jotkut hänen kollegansa tietävät kuulemma.
Lapseni isä petti kun laskettuun aikaan oli viikko. Kamalaa, mutta tuntuu että tämän pettämisen takia en iloinnut lapseni syntymästä. Olin 8kk rikki, itkin, sain raivokohtauksia jne. Eräänä iltana havahduin siihen ettei minulla ole edellisistä kuukausista mitään muistikuvaa. Pelkkää mustaa. Päätin erota ja asiat alko pikkuhiljaa loksahtaa paikoilleen. Olen nyt onnellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieheni "hoiti masennustaan" vehtaamalla pakkomielteenomaisesti n. 15v nuoremman, hädin tuskin täysi-ikäisen tytön kanssa. Ensin salaa, ja jatkoi vielä sen jälkeen monta kuukautta kun sain tietää. Ei ole pyytänyt anteeksi. Loppui kun tyttö katkaisi välit eikä suostu enää pitämään yhteyttä vaikka mieheni edelleen laittelee "jokaiseen soluuni sattuu kun ikävöin sua niin" -tyyppisiä viestejä...
Koko juttu on ihan kamala. Yhdessä ollaan lasten jne takia, mutta melkoisen viileät on välit nykyään. Jos mies mitenkään edes ilmaisisi olevansa pahoillaan siitä että on satuttanut, mutta ei. En luota enkä halua tuntea häntä kohtaan yhtään mitään. Ihmeen paljon sitä on huomannut sietävänsä, tuo masennus vielä on semmoinen että katson paljon enemmän sormien läpi sen takia. Tosin nyt alkaa olla voimat loppu kun ukko ei suostu hoitamaan sitäö masennusta...
Miten sait tietää? Miten mies suhtautui?