Huoh, taas heräsi ikävä eksää kohtaan. Millä tän saa pois??

Miten sen pitäisi sinua sitten lähennellä? Sori mutta jos teillä on väkinäistä ihan vaan lapsen asioiden hoitaminen niin miksi sä ajattelet tollasia?

Se jätti sut ja teki sen toisen naisen takia. Itse en ottaisi koskaan takaisin. Sehän piti sua jo roskana kun jätti. Ja teillä oli perhe jonka se tuhosi. Se jätti myös lapsensa.

Tuo on varmasti jotain klassista eroahdistusta, haluat että se olisi sinusta kiinnostunut ja sinua kiinnostaa varmaan jossain mielessä kostokin -tuli vaan mieleen kun puhut että sinulla ei ole mahdollisuutta kostaa tai satuttaa sitä niin jättäisitkö jos vaikka hän alkaisi lämmitellä suhdetta?

Minä ajattelen että sinä voit kostaa ihan jatkamalla elämääsi. Olet parempi kuin kostaja. Ansaitset parempaa kuin pettäjän. Onko sinulla itseluottoa? Eikö se olisi häneltä leikkiä kanssasi jos alkaisi sinua lämmittelemään? Ja hänhän saattaa tehdä niin. Hän saattaa saada kiksejä siitä että tietää että lämpenet hänestä.

Jatka eteenpäin. Etsi joku hyvä mies. Siinä ihan riittävästi kostoa.

Minusta aikuisen kuuluu vähän ajatella tekojaan ja niiden merkitystä toiseen. Sitäkin että tahtooko itselleen ilkeän noidan kuvan (lämmittelet miestä ja leikit hänen tunteillaan).

Jos ajattelet paljon tätä asiaa niin menisit puhumaan jollekin asiantuntevalle. Tai mieti todella syvällisiä ja eri kantilta asioita jotta ymmärtäisit miksi sinulle on niin kovin tärkeää saada huomiota mieheltä joka kohteli sinua noin? Saisitko itsetuntoa? Pelaisit hänet takaisin tavallaan? Mutta mitä sen jälkeen. Et varmaan voisi luottaa toiseen ja millainen suhde teillä voisikaan olla?

Olet kyllä pahassa paikassa mutta minusta sun tarttee arvostaa itseäsi enempi ja olla tuollaisen yläpuolella. Kai se nyt on paha tuska sekin jos alkaisit jotain keittelemään ja mies torjuisi sinut?

Minusta kenenkään ei kuulu juosta toisen perässä. Kyllä suhde lähtee eteenpäin ihan ilman hiileen puhalteluja. Minä en ainakaan alkaisi juoksemaan miesten perässä. Jos teillä olisi jotain välillä, niin se lähtee sinällänsäkin, ihan spontaanisti. Jos sun tarttee alkaa miehelle jotenkin alkaa viestimään niin se voi sen myös torjua. Jos mies on sinusta viehättävä niin se tulee tekemään liikkeensä ihan joku kerta.

Älä nolaa itseäsi! Sen jälkeen olet jätetty ja vonkaat vaan takasin jättäjää. Nyt katse muualle, se nappaa myös jos on napatakseen. Voithan tietysti vähän tehdä itseäsi tykö mutta ole siinä varovainen

Haloo, älä nyt rupee paisuttelemaan ja ylipsykologisoimaan tätä juttua. Mulla on VAAN ikävä, ihan tavallinen perusikävä.

En mä nyt niin typerä ole, että vonkaan eksää takaisin tai että juoksen tämän tunteen perässä. Enkä ole edes niin riippuvainen kenestäkään ihmisestä, että pitäisi oikein etsiä joku mies!

Mulla on ikävä ja siitä tulee alakuloinen olo (ja vähän vihainen ja kostonhimoinen), eikä se ole mukavaa. Eikä nyt satu olemaan ketää, jolle tätä ikävää purkaa. Mun mielestä tämä on vielä ihan inhimillisyyden rajoissa, tosin ois vaan tietty mukavampaa, että tätä tunnetta ei ois ollenkaan. NIH.

ap

Nyt mua oikeestaa alkoi nro11 ärsyttämään toi sun viestisi niin paljon, että se peitti ikävän. Kiitos!

ap

Eksä oli mun elämäni rakkaus, en ole koskaan tuntenut ketään kohtaan sellaista :( Hän ihan yllättäen vaan vaihtoi mut toiseen.

Olen yrittänyt tapailla muita sen jälkeen, mutta ei niistä jutuista ole tullut mitään.

ap

Niin kuinka kauan tästä on aikaa? Mulla meni viitisen vuotta (vaikkei seurusteltukaan kuin kolme vuotta).

Mulla helpotti kun ei enää törmäillyt... ns. poissa silmistä, poissa mielestä. En nyt muista kauan siinä meni, mut helpotti huomattavasti ku eks muutti toiseen kaupunkiin.

No on tästä kolme vuotta. Sais loppua jo nää satunnaisetkin ikävät. Pakko olla tekemisissä kun meillä on yhteinen lapsi. Emme kyllä ole väleissä ja se tekemisissä oleminen on vain muutaman viestin vaihtaminen jokatoinen viikko pe ja su.

Mutta silti jos mä nään sen miehen, niin seuraava yö on uneton :(

ap

Pakko sanoa tämäkin ääneen, jotta lakkaisi kaivelemasta... Mua syö vietävästi se, että eksä on nykyään täysin välinpitämätön minusta. Siis sen takia se syö, että mulla ei siten ole mitään mahdollisuutta kostaa eksälle eikä satuttaa sitä. Joo, tiedän ettei edes olisi kovin aikuismaista...

ap

No eikö sun itsetunnolle käynyt kun se vaihtoi tuosta vaan sut toiseen ja jos teillä on lapsikin? Mä luulen, että itseäni pistäis jopa pikkuisen vihaksi, ajattelisin et " kusipää, mikä kusipää, vaihtaa nyt lapsensa äiti ja rikkoa perhe..." 

[quote author="Vierailija" time="18.05.2013 klo 21:43"]

No eikö sun itsetunnolle käynyt kun se vaihtoi tuosta vaan sut toiseen ja jos teillä on lapsikin? Mä luulen, että itseäni pistäis jopa pikkuisen vihaksi, ajattelisin et " kusipää, mikä kusipää, vaihtaa nyt lapsensa äiti ja rikkoa perhe..." 

[/quote]

No mitäs luulet??? Mut vaikka oon hokenukin tuota jo kohta kolme vuotta, niin tunteilleni en voi mitään :/

ap

Luepa kirja läheisriippuvuudesta, tuollainen roikkuminen vahingoittavassa ihmisessä ei ole rakkautta- se on läheisriippuvuutta. Tasapainoinen ihminen ei vahingoita itseään tunnetasolla. Kun opit tuntemaan ja arvostamaan itseäsi paremmin, huomaat ihmetteleväsi että miksi ihmeessä roikuit tuollaisessa " tunteessa ". Siten myös jatkossa et enää erehdy tuollaisiin epävakaisiin miehiin, vaan maltat katsoa pidemmälle.

Tuota tuota. Mun mielestä ikävä ei ole läheisriippuvuutta. Kyllä minä tiedän ja tiedostan sen, että mua on kohdeltu huonosti ja että en todellakaan ansaitse sellaista enkä siedä sellaista. Silti se ei poista satunnaista ikävää!

ap