Korvasiko vapaus tavaran puutetta kun muutit omaan kotiin nuorena?
Oliko omassa kodissa asuminen hienompaa kuin vanhempien luona asuminen, siitä huolimatta, että palvelu ei pelannut entiseen malliin ja tavaraa oli paljon niukemmin kuin mitä lapsuuskodissa oli? Vai tuntuiko alku omassa asunnossa ahdistavalta ja ankealta niukkuuden vuoksi?
Kommentit (16)
Joo e kylläi paljoa haitannut vaikka oli pelkkä patja lattialla aluksi pikkuriikkisessä yksiössä!
[quote author="Vierailija" time="18.05.2013 klo 22:00"]
Mulle kyllä vanhemmat osti sängyn, sohvan, televisio, stereot, tietokonee, mikroaaltouunin, kattilat, paistinpannun, keittiön pöydät ja tuolit, verhot, matot jne, ihan kaikki oikeastaan. Näin siis 90-luvun alussa. Varmaan saa olla aika huonotuoiset vanhemmat jos lapsi joutuu lähtemään lapsuuskodistaan niin, että vanhemmat eivät osta yhtään mitään sinne lapsen omaan asuntoon (en nyt tarkoita opiskelijasoluja, vaan oikeaa ensimmäistä asuntoa, esim yksiötä).
Voi olla myös varakkaat vanhemmat joilla on periaate, että ei mitään osteta. Nuori voi myös olla niin itsenäisyyshakuinen, että haluaa ostaa itse kaiken vaikka se veisi aikaa , työtä ja säästämistä. Osa on myös melko epämateriaalisia, jättävät mielellään roinat kotiin ja elävät askeettisesti.
[/quote]
Mulla oli kaikki tarpeellinen: edelliseltä asukkaalta ostin yo-rahoilla jotain kalusteita ja telkkarin, kotoa sain astioita ja pyyhkeitä, ja vaatteet ja kirjat ja musa tuli mukana. Ekana päivänä uudessa kaupungissa ostin lähikaupasta ruisleipää ja hammastahnaa. Mitä materiaa mä olisin kotoa kaivannut?
Yllättäen se vapaus oli se mikä tökki. Ekat kolme viikkoa meni hurmiossa, mutta sitten iski hillitön tyhjyys, oli pakko reissata ne sadat kilometrit takaisin edes viikonlopun ajaksi. Hiljalleen helpotti. Olinhan vasta 18, ihan lapsi.
Vapaus korvasi tavaran puutetta myös avioeron jälkeen.
Vapaus ja vastuu kulkivat käsi kädessä. Ihanaa aikaa oli! :) Materia ei ollut oleellista, vain tarpeellinen.
Kyllä osittain. Olihan se lapsuudenkoti siellä vielä paikallaan. Mutta eka ilta uudessa kodissa, kun ei ollut vielä telkkua eikä radiotakaan, oli ankea.
Joo, no ensin harmitti kun ei ollut omaa telkaria, muuten kyllä tavaraa on aina ollut liikaakin. Telkkariakin sai käytyä katsomassa yhteisissä tiloissa kun asuin HOASin talossa.
Olin niin ekstaasissa siitä vapaudesta etten välittänyt yhtään siitä etten omistanut käytännössä mitään. Se oli hienoa, tavallaan jopa hienoimpia aikoja elämässäni näin jälkikäteen ajatellen.
Lähdin 17 vuotiaana, yksi hienoin kokemus elämässäni, pääsin eroon vanhemmista, helpotus, olin vapaa kiusaamisesta, siitä alkoi normaali elämä. en kaivannut mitään kun olin vapaa, nyt on krääsää liikaa, harmittaa, haluaisin down gradata oikein kunnolla.
Elämä oli helpompaa kun koko omaisuus mahtui auton peräkonttiin.
:) Mun omaisuus ei ole koskaan mahtunut auton peräkonttiin, ehkä joskus vauvana.. Ja vanhemmat oli köyhiä, ja itse olen ollut aina köyhä, mutta krääsää on kertynyt ja tietysti on huonekalujakin aina ollut, en ole joutunut pitkiä aikoja lattialla nukkumaan.
hassua.. minulla kotoa muuttoon ei liittynyt mitään ihmeellisiä tuntemuksia. tavaraa mulla oli ne mitä tarvitsinkin, eikä mua kotona oltu mitenkään palveltu, joten ei omillaan asuminen tuonut siihenkään mitään muutosta.. ihan vapaa olin myös kotona asuessani. ei vanhemmat mua mietenkään pidätelleet tai tentanneet, tosin ei mulla ollut mitään salattavaakaan, enkä puuhastellut mitään epäilyttävää. Kotoa muutto oli ihan luonnollinen juttu vaan, seuraava askel joka vain tapahtui.. ihan tervetullut olin vanhempien luoksen sen jälkeenkin ja olen edelleen. Muutin siis 19 vuotiaana omilleni..
Ei. Olin melko vapaa jo nuorena eikä hyysäämistä ollut. Kerrostalon meteli toisaalta ei tuntunut vapaudelta ja rauhalta lapsuudenkotiin verrattuna.
Mitä tavaran puutetta? OLi sänky, pöytä, tuoleja, nojatuoleja, lipastoja, hyllyjä jne. Oli valaisimet tietokone, telkkari, mikroaaltouuni, astiat - ihan kaikki tarpeellinen. Tietty ei ollut kaikkea lapsuudenkodin tavaraa, mutta ihan kaikki tarpeellinen löytyi.
Mulle kyllä vanhemmat osti sängyn, sohvan, televisio, stereot, tietokonee, mikroaaltouunin, kattilat, paistinpannun, keittiön pöydät ja tuolit, verhot, matot jne, ihan kaikki oikeastaan. Näin siis 90-luvun alussa. Varmaan saa olla aika huonotuoiset vanhemmat jos lapsi joutuu lähtemään lapsuuskodistaan niin, että vanhemmat eivät osta yhtään mitään sinne lapsen omaan asuntoon (en nyt tarkoita opiskelijasoluja, vaan oikeaa ensimmäistä asuntoa, esim yksiötä).
[quote author="Vierailija" time="18.05.2013 klo 22:00"]
Mulle kyllä vanhemmat osti sängyn, sohvan, televisio, stereot, tietokonee, mikroaaltouunin, kattilat, paistinpannun, keittiön pöydät ja tuolit, verhot, matot jne, ihan kaikki oikeastaan. Näin siis 90-luvun alussa. Varmaan saa olla aika huonotuoiset vanhemmat jos lapsi joutuu lähtemään lapsuuskodistaan niin, että vanhemmat eivät osta yhtään mitään sinne lapsen omaan asuntoon (en nyt tarkoita opiskelijasoluja, vaan oikeaa ensimmäistä asuntoa, esim yksiötä).
[/quote]
No ei mulle ainakaan mitään ostettu. Ja kalustettuun soluun muutin. t.tavarat peräkontissa