Lässähtikö miehesi tai sinun ulkonäkö, kun vauva valvotti?
Pääsitkö enää takaisin yhtä hyvännäköiseksi mitä ennen olit?
Kommentit (12)
Siis kui te kehtaatte lässähtää? Gwyneth Paltrowkin tietää ettei lastensaanti ole mikään tekosyy.
Minä en lässähtänyt. Raskauskilot lähti viikossa, tiukka treeni toi kropan takaisin kuukaudessa. Joka aamu huoliteltu itseni kevyellä meikillä. Kotiasuna tosin käytän casualia asua.
Minä lässähdin raskaana olemisesta, en vauvanhoidosta. Jos vauva valvotti yöllä niin nukuttiin sitten pitkin päivää. Ei se ollut yhtään lässäyttävää.
Miehen ulkonäön lässähtämiseenhän ei ole mitään syytä, ei lässähtänyt. Eikä omakaan varsinaisesti. Iän myötä toki rupsahdamme, mutta tyylikkäästi ihan. Kaikki ikätoverit ovat ihan samantapaisia tai lässähtäneempiä, olipa heillä lapsia tai ei.
kai se jossain alkaa näkyä kun ei ole kohta vuoteen nukkunut kunnolla kotona ja töissä pitää tehdä pitkää päivää,onneksi välillä on reissu hommia ja pääsee hotelliin asumaan.
kaikki projektit on jäissä kun ei vaan riitä virtaa.
6:lle onnea kohdun ja virtsarakon laskeumien ja diastasis rectin kanssa. noin pian synnytyksen jälkeen ei kuulu treenailla tiukasti.
Olen yhtä lässähtänyt/ei-lässähtänyt kuin ne ikäiseni kaverit jotka eivät saaneet lasta. Huolehdin ulkonäöstäni paremmin kuin ennen, koska koen että se vaikuttaa positiivisesti mielialaan ja kokonaisterveyteen. Eli olisinko nyt sitten jopa paremman näköinen. Onnellisempi ainakin.
Anteeksi jo etukäteen, että kommentoin asia vierestä, mutta ai että ärsyttää tällaiset aloitukset. 35+ vastaplussannut esikoisen odottajako siellä keskittyy olennaiseen? Valvotko vuoroöin huolehtien lässähtämisestä ja siitä, teettääkö eppari vai repeäiskö luomusti?
Minulla on neljä lasta, joista kaikki ovat valvottaneet vähintään kaksi vuotta. En ole ikäistäni vanhemman näköinen, päinvastoin. Siis muidenkin kuin omasta mielestäni. En tietenkään vauvavaiheissa ole joka päivä meikata viitsinyt tms., mutta mitään hirveää, pysyvää vahinkoa ei lastensaanti todellakaan ole ulkonäölleni tehnyt. Ja jos olisi tehnyt, ei olisi kuolemanvakava asia.
Joo, molempien lässähti, mutta ei pelkästään vauvan vuoksi. Meillä oli siinä paljon surua (lähiomaisen kuolema) ja muutakin isoa stressiä. Me näytetään vauvavuotena otetuissa kuvissa aivan hirveiltä, kalpeilta ja ikivanhoilta, eikä ikinä siitä oikein hirveästi freesiinnytty. Minä sain paljon ryppyjä, mieheltä harveni tukka.
Mutta jos muuta murhetta ei olisi ollut, niin en usko että pelkät vauvan itkut olisivat hirveästi ulkonäköä muuttaneet.
Kyllä! Mutta ulkonäkö ei ollut ykkösenä prioriteeteissa silloin muutoinkaan. Pari vuotta meni, kun tunsin että olin taas palannut entiselleni. (Venynyttä vatsanahkaa lukuunottamatta.)
Esikoisen kohdalla ainakin kyllä. Miehen ulkonäkömuutoksia en muista, olin niin väsynyt. Jatkuva valvominen + imetys sai minut laihtumaan pahasti alipainoiseksi (painoin reilu 40 kg). Näytin ihan keskitysleirivangilta. Ihan itsekin pelästyin kun katsoin itseäni peilistä saunaan mennessä. Hiukset rehottivat, en todellakaan meikannut, oli verkkareissa vuoden.
Kyllä se ulkonäkö sitten taas parani.
Kuopus ei valvottanut ihmeemmin, mutta hänen saamisensa jälkeen jotenkin vanhenin nopeasti naamastani. Ihan ok:lta näytän kuitenkin nykyään.