Lue keskustelun säännöt.
Epätoivo vaanii mieltäni
18.05.2013 |
Kirjoitan tänne koska tunnen, että täytyy saada purkaa mieltä, tästä vaikeasta asiasta, jonka kanssa elän. Minulla on fysiologinen sairaus, se todettiin 2 vuotta sitten, saan siihen lääkitystä, siinä on täysi kela-korvaus, koska tämä sairaus ei parane koskaan ja käytän lääkettä lopun elämäni.
Ennen hoitoa sairaus aiheutti psyykkisiä oireita, ahdistusta ja hermostuneisuutta. Sairastin noin 10 vuotta, en ymmärtänyt mikä on pielessä, loppuakohden aloin ymmärtää että jokin on pahasti pielessä. Käytökseni oli täysin ahdistuneisuuden ja rajun hermoamisen vallassa. En onneksi koskaan ollut väkivaltainen, kuitenkin suunnittelin itsemurhaa, koska halusin vapauttaa vaimoni minusta. Tarjosin hänelle myös eroa, jottei hänen tarvitsisi kärsiä minusta. Tuo aika oli vaimolleni järkyttävän raskasta. Meillä oli ennen sairauttani hyvin onnellinen ja rakkauden täyttämä lämmin suhde.
Nyt kun olen palautunut normaaliksi lääkityksen ansiosta, kaiken kiitollisuuden ja onnellisuuden takana vaaniin aivan valtava syyllisyys. Koen että en ansaitse elämää rakkaan vaimoni rinnalla, hän on taas hyvin onnellinen. Tiedän kuinka kamalasti hän on kärsinyt takiani ja samalla olemme taas hyvin onnellisia. En saa rauhaa, koska en pysty antamaan koskaan itselleni anteeksi käytöstäni. En ymmärrä kuinka vaimoji on palautunut ja jaksaa rakastaa minua edelleen. En ole ansainnut mitään muuta kuin rangaistuksen ja hylkäämisen. Toivoin että vaimollani olisi ollut parempi mies, pilasin hänen elämän suurelta osin. En ansaitse häntä. Olen hänelle erittäin kiltti ja rakastava, yritän hyvittää entistä huonouttani hyvyydellä, se on helppoa, koska se tulee sydänmestä, hän on minulle koko elämä.
Kommentit (5)
Olet ollut sairas ja nyt parantunut. Syyllisyydentunto on ymmärrettävää ja kertoo, että olet tunteva ja vaimostasi syvästi välittävä ihminen. Sairaus ei kuitenkaan ole kenenkään vika eikä siitä pidä tuntea syyllisyyttä.
Kiitollisuutta voit kyllä tuntea. Voit suoraan sanoa vaimollesi, miten paljon arvostat, että hän on jaksanut vaikeina aikoinakin sinua, mutta sitten on aika katsoa eteenpäin. Voit paremmin ja voitte nauttia elämästä eikä menneessä kannata rypeä.
Nauttikaa elämästänne nyt!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Myötä- ja vastoinkäymisissä, kunnes kuolema teidät erottaa, eikö niin?
Vaimosi on varmaan rukoillut (uskonnollinen tai ei) vuosia parantumistasi ja nyt kun se on tapahtunut, hänen rukouksiinsa on vastattu.
Kiitos kannustavista kommenteista. Tässä täytyy vaan järkeillä nämä syyllisyydentunteet ja katsoa tulevaisuuteen, niin kuin sanoittekin, on ihanaa kuinka asiat ovat taas niin hyvin, aika varmaankin tekee tehtävänsä. ap
[quote author="Vierailija" time="18.05.2013 klo 14:02"]
Olet ollut sairas ja nyt parantunut. Syyllisyydentunto on ymmärrettävää ja kertoo, että olet tunteva ja vaimostasi syvästi välittävä ihminen. Sairaus ei kuitenkaan ole kenenkään vika eikä siitä pidä tuntea syyllisyyttä.
Kiitollisuutta voit kyllä tuntea. Voit suoraan sanoa vaimollesi, miten paljon arvostat, että hän on jaksanut vaikeina aikoinakin sinua, mutta sitten on aika katsoa eteenpäin. Voit paremmin ja voitte nauttia elämästä eikä menneessä kannata rypeä.
Nauttikaa elämästänne nyt!
[/quote]
Olaan keskusteltu vaimon kanssa monet kerrat näistä asioista, kyllä olen kertonut hänelle mm. kuinka onnekas ja kiitollinen olen kun saan olla hänen mies ja kuinka tosiaan arvostan häntä, haluan osoittaa tuon kiitollisuuden ja arvostuksen myös teoilla.
kiittäen ap
Kuulostat hyvältä ihmiseltä. Lopeta itsesi syyllistäminen sellaisesta jolle et voinut mitään ja jatka elämistä ja vaimosi rakastamista.