tietoa kaivataan!
Olemme avoliitossa ja isyyden tunnustamisen yhteydessä sovittiin yhteishuoltajuudesta. Jos nyt eroaisimme, miten lapsen asuminen sovitaan? Kumpikin on lapselle hyvä vanhempi ja haluaa olla lapsen lähellä. Ero tulisi siitä syystä että emme tule toimeen keskenämme ja rakkauden tunne on hiipunut. Kuka lapsen asumisesta viimekädessä päättää? Onko äidillä jollain lailla enemmän oikeuksia tällaisessa tilanteessa? Ongelman ydin on siinä, että minusta äitinä tuntuu täysin mahdottomalta ajatus olla erossa lapsesta edes vähän aikaa. Lapsi on nyt vasta puolivuotias. Mitään riitajuttuja en missään nimessä halua enkä tietenkään halua estää isän oikeuksia lapsen toisena huoltajana.
Onko kokemuksia/tietoa vastaavasta tilanteesta? Tällä hetkellä olen vielä sitä mieltä että eroaminen on mahdotonta juuri sen takia että kummallekin olisi kauheaa olla erossa lapsesta. Ja tietenkin lapsen etu on tärkein; hän tarvitsee sekä äidin että isän.
Kommentit (4)
vastauksesta ja tiedoista. Luin jostain että suurin osa lapsista näissä tilanteissa jää kuitenkin äidin luokse asumaan. Johtuukohan se vaan siitä että on niin paljon isiä jotka eivät halua ottaa vastuuta lapsistaan? Vai suosiikohan käytäntö kuitenkin enemmän äitiä? Ahdistaa tämä koko aihe ihan kamalasti...pahaa tekee ajatellakin näitä juttuja. Täytyy yrittää kaikin voimin ja keinoin välttää ero.
tapaamisia, asumisjärjestelyjä jne. sanelee myös se, ettei lapsen kanssa eri osoitteessa asuva isä voi pitää vanhempainvapaata eikä hoitovapaata. Joten käytännössä eron tapahtuessa vanhempainvapaakauden aikana lapsi jää ainakin isän työssäkäyntiajoiksi äidin hoitoon.
Huoltajat päättävät lain mukaan yhdessä lapsen hoidosta ja esim. päiväkotiin laittamisesta. Eli jos isä haluaa, hän voi hankaloittaa sinun hoitovapaalle jäämistäsi vedoten siihen, että lapsi olisi laitettava päivähoitoon, jotta tapaamiset voisivat toteutua tasapuolisesti.
Toivottavasti teidän välinne ovat kuitenkin sellaisessa kuosissa, että sekä sinä että isä pystytte ajattelemaan lapsen etua näissä asioissa ja asiat saataisiin sovittua ilman oikeudenkäyntejä ja lapsen hoitoasiat päätettyä yhteisymmärryksessä..
Sille, miksi käytännössä hyvin monet lapset jäävät äitiensä luokse erotilanteessa ja isille tulee suppeampi tapaamisoikeus, on olemassa monia selityksiä.. Osa osoittaa syyttävällä sormella sosiaalivirastojen ja käräjäoikeuksien virkamiehiä (ja -naisia) ja väittää, että he pitävät äitien puolia ratkaisuissaan. Osa taas sanoo, etteivät isät halua kantaa vastuuta lapsistaan. Osa syyttää " kulttuurisia malleja" , jotka antavat äidille etuoikeuden hoiva-asemaan ja jotkut sanovat, että jos äiti on tähän mennessä tehnyt 80 % kaikesta lapsen hoivatyöstä tulee hänen vastaavasti olla etulyöntiasemassa lähivanhemmuuden suhteen.
Itse en usko mihinkään ylläolevista sinällään, vaan niiden erilaisiin hyvinkin tapauskohtaisiin yhdistelmiin..
Toivottavasti asiat lutviintuvat johonkin suuntaan.. Hätiköityjen ratkaisujen välttäminen saattaa olla hyvä idea. Mutta ymmärrän kyllä, jos ahdistaa..
Vanhemmat sopivat kumman luona lapsi jää asumaan ja vain siinä tapauksessa että osapuolet eivät pääse sopuun niin voi hakea oikeusteitse ratkaisua. Suurin osa erovanhemmista (yli 90%) sopivat keskenään ja vain muutama prosentti päätyy riitelemään asiasta oikeudessa. Tällä hetkellä suurin osa erolapsista jäävät asumaan äidin luona ja tässä on enimmäkseen taustalla että vanhemmat näin haluavat. Etä-äitiys on kummajainen ja naiset pitävät ehkä voimakkaammin kiinni lähihuoltajuudesta. Oikeudessa menee aika tasan isien ja äitien väliin - paitsi ihan pienten vauvojen osalta jolloin äidit ovat vahvoilla.
Yhä useampi erolapsi asuu sekä äidin että isän kanssa. Vuoroasuminen on hyvä ratkaisu lapselle jos vanhemmat asuvat lähellä, vanhemmilla on asialliset välit ja kaikki osapuolet sitoutuvat tällaiseen ratkaisuun. Sen lisäksi on olemassa myös muita tapaamismalleja - esimerkiksi pitkä viikonloppu (vaikkapa to-ma) ja yksi arkiyö/viikko.
Nyt pohtimaan että minkälainen ratkaisu olisi paras teidän lapsille. Oletteko muuten harkinneet hakea ulkopuolista apua parisuhdeongelmiinne? Olisihan se parasta lapsille että saisivat elää jatkuvasti iskän ja äidin kanssa.
Bodil Rosengren
Yksinhuoltajien ja Yhteishuoltajien Liitto
http://www.yyl.fi/
Jos teillä on yhteishuoltajuus ja isyys on tunnustettu, ei kummallakaan vanhemmalla ole mitään etuoikeuksia tapaamisten tai asumisen suhteen vaan periaatteessa teidän pitäisi olla samalla viivalla lapsen asumisesta ja tapaamisista päätettäessä. (Käytännössä tilanne voi olla eri.) Lapsen tapaamisoikeudet ratkaistaan lastenvalvojan luona yhteisymmärryksessä tai pahimmassa tapauksessa oikeuden päätöksellä.
Käytännön tapaamisratkaisuista tmv. löytyy neuvoja esim. yksin- ja yhteishuoltajien liiton sivuilta - siellä kerrotaan myös ihan pienen vauvan tapaamiskäytännöistä jne.
Tiedän tapauksia, joissa tasajako tapaamisissa on otettu käyttöön ihan pienestä pitäen. Se voi aluksi olla tuskallista vanhemmille, mutta näillä lapsilla on aidosti tasapuolinen luottamussuhde vanhempiinsa, mikä on lapselle ehdoton etu.