Kuinka monella lapsiluku jää yhteen, jos esikoinen on todella haastava?

Vihaan tuota haastava-sanan käyttöä, mutta kyllä, ymmärrän kysymyksesi ja kyllä, meillä jäi lapsiluku yhteen. Hyvä niin.

Meillä oli varsin helppo esikoinen ja silti lapsiluku jäi yhteen. Kun tämän kanssa on mennyt näin hyvin, niin miksi turhaan riskeerata? Olen ollut todella tyytyväinen tähän lapsilukuun. Yhden lapsen kanssa on ihanan helppoa ja mukavaa ja rahatkin riittävät paremmin. Mutta jotenkin tuntuu sopimattomalta hehkuttaa, kun muut kamppailevat suuremman lauman ja jatkuvien sisarusten välisten tappeluiden kanssa.

Meillä esikoinen oli Vaativa Vauva. Hankimme toisen n. 2v ikäerolla. Ajatuksena oli, että kun ollaan tämän yhdenkin kanssa pärjätty niin ei se toinen voi ainakaan hankalampi enää olla. Pikkuprinsessamme onkin ollut ihan toinen ääripää, eli todellä Helppo Vauva, mm. nukkunut 2 viikkoisesta alkaen kokonaisia öitä (n.8h). 

[quote author="Vierailija" time="21.03.2013 klo 13:23"]

Sanot, että on erittäin huono nukkumaan. Mitä se tarkoittaa? Herättääkö yöllä usein? Nukkuu vähän. Siihen kyllä kannattaisi yritää saada apua ennen seuraavaa.

Iän puolesta se, että itse olin just 33v. esikoisen saadessani ja yli 40 sain vielä neljännen. Että ei vielä ole mielestäni siitä niin huolta. Esikoisen nukkumisjutut kuntoon kun saisit.

[/quote]

Heräile yöllä parin tunnin välein. Nukkuu ehkä kerran kuussa yön hyvin = herää kerran tai max 2. Teemme koko ajan yhteistyötä neuvolan kanssa yms, jotta asia saataisiin kuosiin ja lääkärissä olemme käyneet monesti. 

Ikä ei ehkä tule vastaan (kai), mutta mietin tosiaan omaa jaksamistani ja sitä, että jaksaako lähteä uudestaan tähän kaikkeen rumbaan, jos toinen on yhtä huono nukkuja :( 

Me hankittiin kaksi lasta, mutta ei olisi pitänyt. Esikoinen heräilee jo viidettä vuottaan parin tunnin välein ja on muutenkin hankala ja vaativa tapaus. Hankkiuduin raskaaksi, kun esikoinen oli vuoden, koska neuvolasta meille syvällä rintaäänellä vakuutettiin, että kyllä se poika aivan pian oppii nukkumaan yöt läpeensä. Onneksi toinen lapsi on hyväunisempi, herää nyt kaksivuotiaana enää pari kertaa yössä. Olen tietysti nyt onnellinen, että tuli hänet hankittua, mutta jos olisin tiennyt esikoisen herättelevän vuosi toisensa jälkeen, olisin kyllä jättänyt lapsiluvun yhteen.

Meillä jäi yhteen siksi varmaan, että äiti oli niin hankala. Ei oikein kokenut hanskaavansa tuota lapsenhoitoa, joten ei sit halunnut toisenkin kanssa ruveta epäonnistumaan.

Meillä muuten ihana lapsi, mutta kun ei 2,5 v vieläkään nuku niin enpä haaveile toisesta lapsesta vaan yöunista! Muuten olisi kyllä ihana saada toinenkin lapsi ja katsoa millainen siitä tulee, mutta eihän niissä ole palautusoikeutta :)

Minulla on neljä lasta, vaikka esikoisella oli koliikki ja hän nukkui lähinnä puolen tunnin pätkissä. Kaikki muutkin ovat huonoja olleet vauvana ja taaperona nukkumaan. Esikoinen ei kyllä missään muussa vaiheessa enää ole ollut millään tavalla hankala tapaus. Minulla taitaa olla aika paljon voimia itsellänikin, aika onnellinenkin olen. Ikinä en ääneen sanoisi, miten paljon on mielestäni omaa ansiotani, että lapseni ovat hyvin pärjääviä ja kivoja. Olen salaa aika ylpeä äitiydestäni.Se on mielestäni suuri saavutus. Ja silti minulla on myös akateemista koulutustani vastaava, mielestäni kiva työ, jossa toki olen saanut päteä yhteiskunnassamme näkyvämmin arvostetulla tavalla.:)

No ihan yhteen jää ja kyse on siitä, että 7v. odotettin ja ikä alkaa painaa:)

Meillä uskaltauduttiin hankkimaan toinenkin lapsi, koska tahdomme kokea myös ns. normaalin lapsen vanhemmuuden. Toki voi olla, että tämäkin tapaus osoittautuu erityislapseksi ongelmineen, mutta tiedämme jo mitä arki sellaisen kanssa on eli win/win-tilanne. :)

Tehtiin 4 lasta 6 vuodessa, ei jääty miettimään mitä se tuo tullessaan. Ollaan pärjätty, lapset on ihania!

ap vastaa

Meillä suurin murheenkryyni on tosiaan se, että taapero on erittäin huono nukkumaan. Niin neuvolat kuin lääkäritkin ovat sitä mieltä, että on siellä normaaliuden rajoissa, joskin toisessa ääripäässä.

Haluaisin toisen lapsen, mutta ikää on jo 33v ja pelkään, että en vain yksinkertaisesti jaksa toista huonosti nukkuvaa, varsinkaan kun välissä ei olisi yhtään "normaalia" tai "hyvin nukuttua" vuotta :( 

Minulla on niin haastava esikoinen, että moni olisi varmasti jättänyt lapsiluvun yhteen tapauksessani. Meillä on kuitenkin esikoisen lisäksi vielä kolme :) Hyvä, ettemme jättäneet lapsilukua yhteen, sillä on ihanaa saada kokemusta myös "normaaleista" lapsista, eikä tunne itseään niin huonoksi äidiksi.

Esikoisellamme adhd.

En tiedä, voiko itkuista lasta kutsua haastavaksi, mutta kyllä meillä ainakin vaikutti lapsilukuun se, että ainokainen itki ensimmäiset 10 kuukautta yöt ja päivät. Kun vihdoin sai nukkua pidempiä kuin kolmen tunnin pätkiä, ei olisi tullut mieleenkään ottaa riskiä, että saattaisi joutua kokemaan kaiken toiseen kertaan.

Lapsi ei ollut haastava, mutta raskausaika oli. Myrkytys ja sektio rv31.

Mies totesi, että toista ei tule, hän ei halua pelätä mun puolesta.

Sisarus olisi kiva...mutta jää tulematta.

Meillä jäi kahteen. Molemmilla lapsilla oli koliikki. Esikoinen nukkui 45 min pätkissä yönsä ikähaarukassa 6 kk - 2.5 vuotta. Toinen lapsi syntyi tuona aikana. Kun selvisimme tuosta lähes vaurioitta, ei enempää tehnyt mieli. (Tai teki mieli, mutta järki voitti ja olihan meillä jo ne kaksi, joten se sai riittää).

Meillä esikoinen oli helppo vauvana, nukkui heti tosi hyvin öitään, harvoin heräili yöllä syömään, lopetti yösyönnit  alle kuukauden ikäisenä. Tankkasi niin paljon päivisin, että nukkui sitten sen 6-8 tuntia yössä, söi ja nukahti taas 3 tunniksi :) Taaperona sitten tuli haasteet vastaan, puheen kehitys viivästyi, on ylivilkas ja rasavilli. Kuitenkin sitten päätimme, että haluamme toisenkin lapsen. No, sitä saa mitä tilaa ja ekassa ultrassa selvisi, että kaksi tulossa :D Ei kyllä päätös kaduta, vaikka pojat heräilikin viime yön tunnin välein syömään :)

Ei jäänyt yhteen. Esikoisen vauva aika oli tosi rankkaa koliikin ja yövalvomisten takia. Nyt lapsia on 6. Koliikkia ei ole muilla ollut, mutta huonoja öitä kyllä.

Vain yksi tuli.

Raskaus ja synnytys olivat vaikeat, onneksi lapsi terve ja ihana. Mutta ns. "vaativa" ja esim. alkoi nukkua öitään vasta 3-vuotiaana. Ikää mulla yli 40 v jo ja oma vakava sairaus (yllättäen). Hyvä että tämän sai ja jaksoi ilman tukiverkkoja.

Onneksi nyt on jo helppoa, muttei mitään mahdollisuuksia eikä aikeita enempään. Hassua, että vieläkin jotkut sanovat, että sitten vaan pikkuveljen tekoon. Ei jaksa ei pysty ei ole rahaakaan!

eivät esikoiset ole vaikeita ja jos ovat silloin lapsiluku jää yhteen.Jos ei ole vaikea eikä seuraavakaan hankitaan kolmas jne.