Käskin mieheni aamulla lähteä. Teinkö väärin?

Et tehnyt väärin. Et pyydä miestä takaisin. Miehesi ei ole ansainnut perhettään, jos voi noin vain valehdella ja pettää lupaukset. Sinun ei ole hyvä olla miehesi kanssa.

Olen ihan sekaisin. En tiedä enää miten kuuluu tehdä. Päätin, että yritän työntää syrjään omat tunteeni ja ajattelen vain lapsia. Sanoin miehelle, että hän saa tulla kotiin jos haluaa. Kai tämä sama sitten vain jatkuu, mutta jos pystyn kätkemään tunteeni, lapset eivät kärsi.

-ap

[quote author="Vierailija" time="17.02.2013 klo 04:48"]

Mies lähti perjantaina illalla tupakalle ja viemään roskia, mutta jäi tunneiksi tutun kanssa juttelemaan eikä tullut kotiin vaikka soitin. Hän oli luvannut ettei ole iltaa poissa. Eilen minulla oli kamala olo lupauksen pettämisestä ja sitä purin miehelle. Sen takia lauantain yhteinen meno piti peruuttaa. Mies lupasi, että tästä lähtien sovimme yhdessä menot. Tuli ilta ja mies toisti saman kuin perjantaina. Hän meni baariin ja tuli kotiin vasta neljän jälkeen. Olin ihan rikki taas valehtelemisesta.

No kuules nyt !!! Sinun fiksut lapsesi kärsivät juuri siitä, että että jäät katsomaan tuota pelleilyä. Miehesi ei tule siitä muuttumaan miksikään vaan sinä ja lapsesi kärsitte siitä loppu elämänne, varsinkin lapsesi. Olet aikuinen ihminen ja teet omat ratkaisusi ja sinun on ajatelva lapsiesi parasta joka suhteessa. Pärjäät elämässäsi paljon paremmin ilman miestäsi, pääset turhista murehtimisistasi ja maailmassa on niin niin puun kaatajia kuin okasan ottajiakin. Itse jätin juopon narsisti mieheni kolmen alaikäisen poikani kanssa enkä ole mitään niin katunut koko elämäni aikana kuin sitä, että en osannut tehdä sitä ratkaisua jo paljon paljon aikaisemmin, koska se jätti lapsiini lähtemättömät haittavaikutukset. Ole oman onnesi seppä je tee viisas ratkaisusi ja pian !! Et tule katumaan, öläkä ikinä mene takaisin sillä sanonta kuuluu, ettei mikään muu ole uudelleen lämmitettynä hyvää kuin kaalisoppa :)

Miksi miehen lähteminen oli niin paha asia? Koska hän on tehnyt sen kymmeniä, ellei satoja kertoja. Valehtelee ja häipyy. Olen pääasiassa yksin viikonloppuillat. Omanarvontuntoni on täysin kadonnut kaikkien valheiden ja jätätmisten jälkeen. Omat menot ovat hyvä asia, valehtelu ja lupausten pettäminen ei. Se on nöyryyttävää.

Teinimme sanoi, että ei kestä, että joku lähtee kotoa. Tuntuu pahalta, että hän kärsii ongelmistamme. Meillä on myös pienempi lapsi, joka ei ollut kotona. Teinkö väärin? Teenkö väärin, jos pyydän miehen kotiin, lasten takia? Tarvitsen apua ja ajatuksia.

[/quote]

Koko homma on nyt jotenkin nurinkurin. MIes siis vain häipyy välittämättä lainkaan, mitä teillä kotona tapahtuu, miten lapset voivat ja hoidatko heidät vai ei. Häntä ei siis kiinnosta kenenkään muun hyvinvointi paitsi omansa.

Kuitenkin sinä olet se, joka päättää, että et tule kotiin/tulet kotiin, selittelet lapsille ja vastaat miehen tekojen seurauksista.

Kannattaisiko nyt todeta miehelle perheneuvottelussa, miltä sinusta tuntuu tilanne, miltä teinistä tuntuu tilanne ja miltä siitä pienimmästä (jos mistään vielä mitään ymmärtää)? Ihan käytte läpi, että miehen käytös loukkaa ja satuttaa teitä kaikkia. Tämän jälkeen mies kertoo, miten aikoo ongelman ratkaista ja mitä tapahtuu, jos ei pidä lupauksiaan. Siis MIES kertoo. Hän selittää asiaan lapsille. Hän vastaa seurauksista ja selvittää, miksi ei rakasta perhettään tarpeeksi ollakseen satuttamatta ja mitä siitä sitten seuraa.

On tärkeää, että mies joutuu vastaamaan tekemisistään ja korjaamaan aiheuttamansa vahingot. Hänen on tärkeä tajuta, että jos ei kiinnostus riitä tähän, niin sitten on reilumpaa kaikille viheltää peli poikki. On totta, että tällä hetkellä sinusta ja lapsista tuntuu siltä, että huonokin isä on parempi kuin ei isä ollenkaan, mutta toisen valheet syövät teitä muita niin pahasti sisältäpäin, että on parempi, ettei isää ole arjessa mukana lainkaan. Isää voi tavata sitten satunnaisesti, kun kaikilla on siihen riittävästi voimia.

Tiedän, että seura tekee hiljalleen kaltaisekseen ja se selkärangattomuus ja teoistaan vastaamattomuus alkaa ikään kuin tarttua. Siedät sitä enemmän ja ehkä itsekin joissain asioissa teet samoin. Siksi olisi tärkeää, että vihellät pelin nyt poikki, lakkaat puolustelemasta miestä ja annat lapsillekin mahdollisuuden aidosti suuttua isälle. Nyt he eivät uskalla siinä pelossa, että menettävät hänet, mutta oikeasti he ovat jo menettäneet hänet miehen omien toimien takia, ja vahinkoja ei voi enää mitenkään korjata. Pitkität ja pahennat tilannetta, jos vain katsot asioita läpi sormien. Kun lapset suuttuvat isälleen ja haukkuvat hänet pystyyn, ollaan paranemisen tiellä. Nyt teillä on virtahepo olohuoneessa eikä kukaan uskalla tehdä sille mitään.

Omapahan on valintasi. Minä valitsin raittiin ja elämä hymyilee;-)

Kiitos viestistäsi. Ajattelin varata ajan pariterapiaan. Toivon, että miehen oma henkilökohtainen kriisi helpottaa ja hän herää tajuamaan, miten avioliitossa eletään. Hän oli ennen maailman ihanin mies. Rakkaus meiltä ei ole kadonnut. En tiedä, koska on tehty kaikki ja koska pitää luovuttaa.

-ap

Mä inhoan ap:n kaltaisia marttyyreja. Ei kuule se sun kruunusi kiillä, vaikka "laittaisit omat tunteet syrjään ja ajattelet lapsia". Päin vastoin. Sä uppoat tuohon suohon kaulaasi myöten ja syvemmällekin. Luulet tekeväsi muille oikein, vaikka teet kaikille väärin. Sulla on YKSI ELÄMÄ, ja olet siitä itse vastuussa. SUN ELÄMÄ. Ei sun lasten, ei sun miehen. Heillä on omat elämät, eikä heidän elämät mene siitä pilalle, että sinullakin on oikeus olla onnellinen.

Mutta et sä tajua. Tulet aina tekemään väärin. Onnea.

[quote author="Vierailija" time="17.02.2013 klo 06:19"]

Koko homma on nyt jotenkin nurinkurin. MIes siis vain häipyy välittämättä lainkaan, mitä teillä kotona tapahtuu, miten lapset voivat ja hoidatko heidät vai ei. Häntä ei siis kiinnosta kenenkään muun hyvinvointi paitsi omansa.

Kuitenkin sinä olet se, joka päättää, että et tule kotiin/tulet kotiin, selittelet lapsille ja vastaat miehen tekojen seurauksista.

Kannattaisiko nyt todeta miehelle perheneuvottelussa, miltä sinusta tuntuu tilanne, miltä teinistä tuntuu tilanne ja miltä siitä pienimmästä (jos mistään vielä mitään ymmärtää)? Ihan käytte läpi, että miehen käytös loukkaa ja satuttaa teitä kaikkia. Tämän jälkeen mies kertoo, miten aikoo ongelman ratkaista ja mitä tapahtuu, jos ei pidä lupauksiaan. Siis MIES kertoo. Hän selittää asiaan lapsille. Hän vastaa seurauksista ja selvittää, miksi ei rakasta perhettään tarpeeksi ollakseen satuttamatta ja mitä siitä sitten seuraa.

On tärkeää, että mies joutuu vastaamaan tekemisistään ja korjaamaan aiheuttamansa vahingot. Hänen on tärkeä tajuta, että jos ei kiinnostus riitä tähän, niin sitten on reilumpaa kaikille viheltää peli poikki. On totta, että tällä hetkellä sinusta ja lapsista tuntuu siltä, että huonokin isä on parempi kuin ei isä ollenkaan, mutta toisen valheet syövät teitä muita niin pahasti sisältäpäin, että on parempi, ettei isää ole arjessa mukana lainkaan. Isää voi tavata sitten satunnaisesti, kun kaikilla on siihen riittävästi voimia.

Tiedän, että seura tekee hiljalleen kaltaisekseen ja se selkärangattomuus ja teoistaan vastaamattomuus alkaa ikään kuin tarttua. Siedät sitä enemmän ja ehkä itsekin joissain asioissa teet samoin. Siksi olisi tärkeää, että vihellät pelin nyt poikki, lakkaat puolustelemasta miestä ja annat lapsillekin mahdollisuuden aidosti suuttua isälle. Nyt he eivät uskalla siinä pelossa, että menettävät hänet, mutta oikeasti he ovat jo menettäneet hänet miehen omien toimien takia, ja vahinkoja ei voi enää mitenkään korjata. Pitkität ja pahennat tilannetta, jos vain katsot asioita läpi sormien. Kun lapset suuttuvat isälleen ja haukkuvat hänet pystyyn, ollaan paranemisen tiellä. Nyt teillä on virtahepo olohuoneessa eikä kukaan uskalla tehdä sille mitään.

[/quote]

Aina sanotaan, että lapsia ei saa sekoittaa vanhempien ongelmiin. Meillä se tosin on myöhäistä. Lapset tietävät, että isä häipyy kotoa ja äidillä on paha olla. He ovat sanoneet isälle (ja minulle), miltä heistä tuntuu. Tänäänkin teini käski miettiä, mikä on oikeasti arvokasta. En ole vielä valmis luopumaan avioliitosta ja kokonaisesta perheestä. En tiedä, onko se sitten heikkoutta ja itsekkyyttä. Toivon, että löydämme hyvän terapeutin ja asiat alkavat helpottaa.

-ap