Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä teinini kanssa?
05.03.2013 |
Lukiossa opiskeleva teinini ei ole helpoin mahdollinen tapaus. Alkoi jo hyvin nuorena minulta salaa polttamaan tupakkaa. Yritin uhkauksin ja lahjomisin lopettaa paheen, mutta jatkoi salaa. Kun tuli täysi-ikäiseksi ja sai ajokortin, menetti kortin pian ylinopeuden vuoksi. Ja kotona oli kyllä moneen kertaan asiallisesti kerrottu ylinopeuden vaaroista. Koitti kerran meiltä vanhemmilta salaa myös mietoja huumeita. Tästä johtuen joutui huonoihin porukoihin, kertoi näille tuttavilleen, että olemme lomamatkalla ja lomamatkamme aikana kotimme oli ryöstetty. Teini on nyt vaihto-oppilaana, mutta järjestön puolesta koeajalla alkoholin käytön vuoksi. Minä äitinä olen yrittänyt kaikkeni. Miten saan teinistäni vihdoin kasvatettua vastuullisen aikuisen?
Kommentit (11)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yritimme laittaa pojan tiukkaan uskovaiseen perheeseen maailmalle oppimaan tapoja. Onko sinulla parempia neuvoja?
[quote author="Vierailija" time="05.03.2013 klo 22:36"]
Yritimme laittaa pojan tiukkaan uskovaiseen perheeseen maailmalle oppimaan tapoja. Onko sinulla parempia neuvoja?
[/quote]
Et voi olla tosissasi?? T.2
Jos hän on jo täysi-ikäinen, niin minkäs sinä enää mahdat... Taitaa olla provo.
Luota siihen, että siperia opettaa ja maailma potkii vielä päähän.
Lopeta kaikensorttinen paapominen. Älä anna täysi-ikäiselle enää rahaa - sinne vaihto-oppilasmaahankaan. Voi olla aika vaikea kännätä, jos ei saa rahaa mistään. Tai käyttää huumeita. Sano, että jos tarvitsee rahaa, menköön töihin.
Älä oikeasti osta vaatteita, maksa puhelinlaskua, mitään. Täysi-ikäinen vastatkoon itse menoistaan. Jos haluaa asua teillä kotona, mietitte jonkun kuukausimaksun, joka vastaa asumiskuluja, vesimaksua, ruokalaskua. Velvoitatte osallistumaan kodin töihin lisäksi. Teet selväksi, että teillä kotona on kaikilla tietyt säännöt, joiden mukaan eletään, niin kunnioitetaan toinen toistaan. Aikuinen lapsi ei voi olla mikään vapaamatkustaja.
Jos hän muuttaa omilleen, elämän realiteetit tulevat aika äkkiä vastaan - vuokran maksut, mistä huonekalut, ruokakulut, siivoukset, jne. EIköhän siinä ala oppia vastuuntuntoa.
mullakin ollut kortti hyllyllä monta kertaa,törkeä liikenneturvallisuuden vaarantaminen ym.
olen maistanut viinaakin,mutta huumeisiin ja tupakkaan en ole koskenut,perseestä narkki pennut, tuskin voit asialle itse mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
6 jatkaa...
Niin, ja tee nuorelle tiettäväksi, että jos hän elää ihmisiksi - ei ryyppää, ei tupakoi, hoitaa hommansa - niin sitten voitte miettiä taas sitä, oletteko valmiita tukemaan häntä jossain rahallisesti opiskelujen ajan. Ilmoita, ettette halua olla tukemassa sitä elämäntyyliä, jota hän nyt hakee, koska se johtaa vain siihen, että hänen elämästään tulee hankalaa.
Asetatte siis rajat. Keppiä ja porkkanaa.
Ei ollut ulkomaille lähtiessään täysi-ikäinen, palatessaan on. Rahaa ei ole tarjolla ilmaiseksi, kun palaa. Mutta muita kasvatusvinkkejä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suoraan sanottuna olette kyllä myöhässä kasvattamisen suhteen.
Ehkä tuon ikäisen kanssa voi vielä keskustella, mitä hän elämältään toivoo ja odottaa ja miten aikoo siihen päästä. Kepit ja porkkanat on nyt myöhässä, lapsi pitää täysi-ikäisenä hyväksyä sellaisena kuin on. Paapoa ei tietenkään tarvitse, kuten ei olisi tarvinnut t'hänkään asti.
Osa kokeilee tuossa vaiheessa rajojaan tosi rajusti (kuten itse tein, täysi-ikäisenä vasta) mutta rauhoittuu kun ikää ja järkeä tulee pikkuisen lisää.
Ei enää teini vaan aikuinenhan se on jo.Sukupuoleltaan varmaankin tyttö.Sanot sille viimeisen kerran ettet enää pelasta sitä mistään pulasta etkä sinä kanna vastuuta sen tekemisistä ja nopeasti huomaa,että olet tosissasi ja käytös rupeaa muuttumaan.Eihän se muuta tapojaan,jos sinä et katkaise sitä napanuoraa siihen aikuiseen lapseesi:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siellä vaihto-oppilasmaassako se sen kortin sitten ajoi - ja menetti?
Ei täysi-ikäistä enää oikein voi rangaista, jättää arestiin, tms. Oikeasti voitte vain keskustella, räyhätä ja paheksua. Ja tukea järkeviä ratkaisuja henkisesti, mutta niin kauan kuin toilailu jatkuu, ei mitään taloudellista tukea. Ei edes kattoa pään päälle.
Tuosta käytöksestä palkitsitte vaihto-oppilasvuodella?