Lue keskustelun säännöt.
G: Oudoin tilanne, jossa olet ollut?
Oletteko joskus joutuneet tilanteeseen, jossa on tullut ihan epätodellinen olo? Tunne siitä, että olisi jossain elokuvassa tai piilokamerassa.
Olin asuntoesittelyssä, ainoa asiakas. Naispuolisen välittäjän kanssa keskustelu kääntyi koiriin, ja hän alkoi muistelemaan entistä lemmikkiään. Lopulta välittäjä istui huoneiston sohvalla, itki ripsivärit poskilla edesmennyttä koiraansa ja minä hämmentyneenä yritin lohduttaa häntä. Ei tullut asuntokauppoja.
Kommentit (1403)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lukio aikana olin baarissa koeviikkoa edeltäneenä viikonloppuna ja siinä tuli sitten jotain sutinaa samaan baariin osuneen itseäni pari vuotta vanhemman koulumme entisen oppilaan kanssa. Koeviikolla nukuin yhtenä aamuna pommiin, heitin niskaani jotkut ei niin mairittelevat työvaatteet ( olin menossa suoraan kokeesta töihin), en ollut lukenut juurikaan, joten pänttäsin muistiinpanoja bussissa ja pysäkiltä kipitin puolijuoksua koululle, miettien samalla tekosyytä myöhästymiselleni.
Luokan ovella, vain pari minuuttia myöhässä ja erittäin hengästyneenä, koputin ja valmistauduin selittämään myöhästymistäni eläkeikää lähestyvälle opettaja rouvalle, kun oven avaa, kuka muukaan kuin edellisen viikonlopun vonkaajani, joka oli siis pestattu kokeen valvojaksi. Taisimme tuijottaa toisiamme sen verran pitkään, ettei jäänyt keneltäkään huomaamatta, mies kasasi itsensä ja kysäisi "Filosofian kokeeseen tulossa?" minä vain vinkaisin "Joo" ja ryntäsin ensimmäiseen tyhjään pulpettiin katse lattiassa. Istuessani huomasin erään pojan virnistelevän minulle hyvin peittelemättä. Koko kokeen ajan tunsin kuinka tämä valvoja katsoi minua, koska olin lukenut huonosti ja keskittyminen oli vaikeaa raapustin koetta kauan kun yritin peittää tietämättömyyttäni pitkillä sepustuksilla esseissä.
Eräänä viikonloppuna osuimme taas samaan baariin ja naureskelimme tapahtuneelle ja olipa meillä vuosia ihana seksisuhdekin, kunnes tapasin nykyisen mieheni.
Edellisessä duunissa, suuressa avokonttorissa, viereisen tiimin pomo veti alaistaan turpaan kesken työpäivän. Veti melko hiljaiseksi koko sali ja oli todella kiusallista kaikille.
Työskentelin vuosia sitten nuorisotyössä ja ekassa työpaikassani vastavalmistuneena sain eräänä päivänää puhelun, jossa vanhempi naisihminen kysyi, voisinko avustaa jotenkin lievästi vammaista nuortamiestä hänen seksuaalisuutensa kanssa. :O En tarkalleen muista mitä hän odotti minun tekevän, ei nyt yhdyntää kuitenkaan, mutta jotain avustettua itsetyydytystä kai... Huh. Menin niin shokkiin että käskin soittaa myöhemmin uudelleen. Seuraavaan puheluun mennessä olin koonnut itseni ja kieltäydyin kunniasta. Tämä ensimmäinen työni oli vielä srk:lla...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tapahtui 90-luvulla... Heräsin kerran tamperelaisen strippibaarin hämärästä saunatilasta. Kuulin kuorsausta ja sitten tajusin, ettei mulla ole vaatteita. Liikuin todella hiljaa, ja kun aloin nähdä paremmin, tajusin, että huoneessa nukkui ainakin viisi miestä, ja yksi toinen nainen. Sitten muistin välähdyksiä baarista, bileistä, jatkoehdotuksista, eteen tuoduista juomista, saunasta ja jotain, jota en olisi halunnut muistaa. Olin 19, tullut Tampereelle poikakaveriehdokkaan luo viettämään viikonloppua, mutta ihan tuollaista ei mielessä ollut kyllä ollut. Keräsin löytämäni kamat ja hipsin sieltä pois herättämättä ketään, menin suoraan rautatieasemalle ja ekalla junalla kotiin. Junassa hävetti, vaikkei kukaan siellä tiennyt missä olin ollut ja mitä tehnyt.
Poikaystäväehdokas oli kirjoittanut monta sähköpostia (ei ollut kännykkää silloin vielä), joissa se ihmetteli, mitä mulle oli tapahtunut, kun olin kadonnut bileistä enkä koskaan ollut mennyt sen luo yöksi. Vastasin sitten rehellisesti, että löysin muuta seuraa.
Onneksi ei tullut mitään muita jälkiseurauksia kuin hemmetinmoinen morkkis. Ja opin sekä valitsemaan jatkoseurani tarkemmin että juomaan vähemmän. Mua villimpi kaverini oli jutustani ihan innoissaan, että kerrankin sullekin tapahtuu jotain jännää, mutta musta olisi ollut kivampi, jos se olisi saanut kertoa sen tarinan mulle.
No tämä oli kevyesti outoa: joskus nuorena chattailin netissä ja joku nuori mies pyysi minut yksityiskeskusteluun ja alkoi kysellä voisinko myydä hänelle paskaani.
En sitten myynyt kumminkaan, tuntui vähän liian oudolta :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lääkäreistä tuli mieleeni parikin omituista kokemusta.
Olin sairastanut pahan kohtutulehduksen joka oli levinnyt munasarjoihin, minua hoitanut lääkäri piti erittäin todennäköisenä, etten saisi lapsia ilman hedelmöityshoitoja jos niidenkään avulla. Muutamaa kuukautta myöhemmin terveydenhoitaja ohjasi minut lääkärille unettomuuden takia, epäili johtuvan masennuksesta. Tämä ulkomaalaistaustainen lääkäri joka puhui vähän hoono soomi kyseli mahdollisia syitä masennukseen, jolloin kerroin ajatuksen mahdollisesta lapsettomuudesta ahdistavan, kun olin aina halunnut ison perheen. Lääkäri sitten määräsi masennuslääkkeet ja unilääkkeet jotka kiltisti hain. Sain lääkkeistä aivan hirveät sivuvaikutukset ja lopetin kuurin kesken vaikkei sitä olisikaan saanut tehdä.
Apsurdi tilanne tuli siinä vaiheessa, kun kävin kontrollikäynnillä lääkkeiden lopettamisen takia. Tämä nuori mieslääkäri kysyi ensin vointia, jonka kerroin olevan hyvä ja etten ollut huomannut mitään sivuvaikutuksia lääkkeiden äkillisestä lopettamisesta. Sitten lääkäri kysyi elämäntilanteestani, että olen ilmeisesti vauvan kanssa kotona? Minä tietysti huuli pyöreänä että minkä vauvan? Eihän minulla lasta ole. Lääkäri kalpeni, muutui punaiseksi ja änkytti, että tiedoissa lukee, että minulle on määrätty lääkekuuri synnytyksenjälkeiseen masennukseen... Minä siihen siiten änkytän, että ei, kun voi vähän masentaa kun on lapsettomuuta ennustettu... Tästä tämä lääkäri tietysti hämmentyi vielä enemmän. Sanoi korjaavansa tiedon heti.
Myöhemmin lastensaantivaikeudet todistettiin vääräksi ihan luomumenetelmin, toinen omituinen hetki tuli, kun olin toista lastani menossa synnyttämään. Kävelin synnytysosastolle ilmoittautumaan ja sairaanhoitaja sanoi kätilön tulevan aivan kohta. Sitten kulman takaa ilmestyi noin viisikymppinen nainen, jolla oli keltainen permis päässä, todella paljon sinistä ripsiväriä, kirkkaanpinkkiä huulipunaa joka levisi juonteita pitkin yli huulien, isoja muovisia koruja, siis aivan kuin jostain sketsisarjasta repäisty. Tämä nainen esitteli itsensä sitten kätilöksi. Ensireaktio oli, että missä se piilokamera on ja missä se oikea kätilö on, alkaa olla vähän kiire? Työnsä tuo persoonallisesti pukeutuva kätilö hoiti kuitenkin hyvin. Sain säpsäytettyä takaisin, kun kätilö tarkasti tilanteen, totesi minun olevan viisi senttiä auki, ohjasi minut saliin ja poistui paikalta ja tuli hetkeä myöhemmin kiireellä auttamaan ponnistuksessa...
Ja noista tutut varmaankin tunnistavat, joten terveisiä vain...
Oli sateinen ja pimeä, myöhäinen syysilta. Pötköttelin sohvalla lukemassa kun kuulin koputusta ulkoa. Mieheni meni avaamaan verhoja katsoakseen mistä koputus kuuluu. Ikkunan takana oli mies, otsalla iso haava ja naama aivan veressä, kurkistelemassa verhon raosta asuntoomme. Säikähdin kuollakseni, juoksin kirkuen ja paniikissa keittiön nurkkaan kyyhöttämään ja yritin soittaa poliisille mutta käteni tärisivät liikaa.
Mieheni meni ovelle ja jutteli verinaaman kanssa; oli laitapuolen kulkija joka kertoi tulleensa pahoinpidellyksi ja pyysi itsekin että soittaisimme poliisit. Poliisit hänet lopulta kävivät hakemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.03.2013 klo 19:27"]
[quote author="Vierailija" time="11.03.2013 klo 16:30"]Yritin sanoa, että menen käymään ravintolavaunussa, mutta nainen osoitti minua sormella ja huusi, että "Sinä istut nyt siinä!".
[/quote]
Hauska :D
Minä juttelin kerran junassa erään naisen kanssa, joka luuli, että olen joku hänen vanha koulukaverinsa Itä-Suomesta (en halua sanoa tässä tarkemmin kaupungin nimeä). Pariin kertaan hän kysyi, että enkö tosiaan ole käynyt sitä tiettyä koulua. Minulle tuli keskustelusta ihan utopistinen olotila, sillä olen aina asunut Helsingissä. Kuitenkin sen naisen jutut saivat minut melkein epäilemään, että ehkä en vain muista missä olen kouluni käynyt...
[/quote]
Mut pysäytti kerran kadulla nainen, joka oli ihan varma, että oon joku toinen. Just tässä tuli tämä kohtaaminen mieleen ennen nukahtamista, ja ajattelin ihan samoin: oonko nyt AIVAN varma, etten ole se toinen... :D
Laitanpa vielä pari juttua, jotka tuli mieleen (kaikenlaista koomista ja uskomatonta juttua kun on ehtinyt tapahtua elämän aikana).
Tapasin miehen ravintolassa; fiksu mies ja lisäksi selvinpäin. Hän soitti seuraavana päivänä ja kysyi, voiko tulla kylään. Hän sitten illalla tuli, riisui ensitöikseen farkut ja alkoi venyttelemään keskellä huoneen lattiaa (oli kuulemma salilta tulossa). No , kaveri sai venyteltyä ja heittäytyityi sohvalle pötkälleen. Juttelusta ei oikein tahtonut tulla mitää; edellisillan fiksuus tuntui olevan muisto vaan. Hetken pötköteltyään haki Aku Ankan taskukirjan takkinsa povarista ja alkoi lukea sitä. Hetken luettuaan sanoi, että nyt alkoi panettamaan, voitaisko mennä parvelle (asuin yksiössä). Siinä vaiheessa totesin, että sä voit mennä nyt tuosta ovesta ulos ja jos pakottava tarve on, niin vastapäätä on vessa, jossa voit käydä tumputtamassa ennen lähtöä. Kaveri lähti ihan suosiolla.
toinenkin juttu liittyy mieheen. Tapasin työharjoittelussa miehen, joka sitten myöhemmin putkahti esiin milloin mistäkin; emme koskaan tavanneet sovitusti. Jos seisoin liikennevaloissa, ajoi tämä tyyppi siitä ohi. Jos menin kirjastoon, oli hän siellä. Jos poikkesin kahvioon, tuli hän kohta samaan paikkaan kahville. Mutta kaikkein oudointa oli se, kun olin juuri muuttanut toiselle puolelle suomea ja muuttoillan lopuksi menin käymään läheisellä kioskilla. Niin eikös tämä sama tyyppi ollut siellä kioskilla tupakan ostossa; oli kuulemma tullut paikkakunnalle töihin. Kuljimme työmatkoja sitten jonkun aikaa yhdessä (aina sattumalta, ei koskaan sovitusti) junalla. Hassua oli se, että mulla oli vuorotyö mutta silti aika usein satuttiin saman junan samaan vaunuun. Lopulta tyyppi hävisi jonnekin enkä sen koommin ole häntä nähnyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.03.2013 klo 22:06"]
Kerran täpötäydessä junassa 2kk ikäinen koliikkivauvani huusi taukoamatta jo toista tuntia putkeen meidän ja kanssamatkustajien "nauttiessa" matkasta. Jossain vaiheessa päätin mennä junan eteiseen vauvan kanssa, ettei koko junavaunun tarvi kuunnella konserttia. Paikalle sattui saksaa puhuva nainen, joka alkoi laulaa lapselleni saksankielistä kehtolaulua. Lapseni nukahti minä pillahdin itkuun. Kovin hän pyyteli anteeksi, jos on loukannut, ja minä kyynelieni lomasta selitin, että en loukkaantunut lainkaan, vaan itken kun hän on niin ystävällinen tuntemattomalle, väsyneelle äidille. En tiedä ymmärsikö hän...
[/quote]
Vinkki siis KAIKILLE julkisilla matkustaville: Seuraavan kerran kun olet tuskastunut itkevään vauvaan tai lapseen, kokeilepa ärsyyntyneiden mulkaisujen sijaan huomioida lasta mukavalla tavalla. Saatat yllättyä ja koko vaunullinen ihmisiä kiittää.
Tää nyt niin erikoista mutta ehkä noloa.... Matkalla Helsinkiin pysähdyimme Linnatuuleen (iso pysähtymispaikka mottoritien varrella) tauolle. Vessassa oli isot jonot ja ihmettelin, kun kukaan ei mennyt yhteen vessoista. Kävi ilmi, että siinä oli lukko rikki.
Jalat ristissä tuskaillen mietin että eipä tuossa nyt niin kauan mene kun lirautan nopeasti ja pidän kahvasta kiinni samalla. No tietysti joku alkoi heti rykimään ovea ja minä koitan pitää kahvasta kiinni samalla kun teen toimitusta housut kintussa. Joku amatsooni siellä tempoi ovea hulluna ja minä lopulta ranne pitkänä´tulen kahvan perässä vaakatasossa housut kintussa täpötäyteen vessaan. Saatana luulis nyt tajuavan vähemmälläkin, että vessa oli varattu....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.03.2013 klo 08:13"]
Tää nyt niin erikoista mutta ehkä noloa.... Matkalla Helsinkiin pysähdyimme Linnatuuleen (iso pysähtymispaikka mottoritien varrella) tauolle. Vessassa oli isot jonot ja ihmettelin, kun kukaan ei mennyt yhteen vessoista. Kävi ilmi, että siinä oli lukko rikki.
Jalat ristissä tuskaillen mietin että eipä tuossa nyt niin kauan mene kun lirautan nopeasti ja pidän kahvasta kiinni samalla. No tietysti joku alkoi heti rykimään ovea ja minä koitan pitää kahvasta kiinni samalla kun teen toimitusta housut kintussa. Joku amatsooni siellä tempoi ovea hulluna ja minä lopulta ranne pitkänä´tulen kahvan perässä vaakatasossa housut kintussa täpötäyteen vessaan. Saatana luulis nyt tajuavan vähemmälläkin, että vessa oli varattu....
[/quote]
Etkö sä huutanut sille nykijälle, että vessa on varattu?
[quote author="Vierailija" time="14.03.2013 klo 08:13"]
Tää nyt niin erikoista mutta ehkä noloa.... Matkalla Helsinkiin pysähdyimme Linnatuuleen (iso pysähtymispaikka mottoritien varrella) tauolle. Vessassa oli isot jonot ja ihmettelin, kun kukaan ei mennyt yhteen vessoista. Kävi ilmi, että siinä oli lukko rikki.
Jalat ristissä tuskaillen mietin että eipä tuossa nyt niin kauan mene kun lirautan nopeasti ja pidän kahvasta kiinni samalla. No tietysti joku alkoi heti rykimään ovea ja minä koitan pitää kahvasta kiinni samalla kun teen toimitusta housut kintussa. Joku amatsooni siellä tempoi ovea hulluna ja minä lopulta ranne pitkänä´tulen kahvan perässä vaakatasossa housut kintussa täpötäyteen vessaan. Saatana luulis nyt tajuavan vähemmälläkin, että vessa oli varattu....
[/quote]
Kiitos!!! Nyt on näppis iha kahveessa : DDDD
[quote author="Vierailija" time="12.03.2013 klo 19:27"]
Minä juttelin kerran junassa erään naisen kanssa, joka luuli, että olen joku hänen vanha koulukaverinsa Itä-Suomesta (en halua sanoa tässä tarkemmin kaupungin nimeä). Pariin kertaan hän kysyi, että enkö tosiaan ole käynyt sitä tiettyä koulua. Minulle tuli keskustelusta ihan utopistinen olotila, sillä olen aina asunut Helsingissä. Kuitenkin sen naisen jutut saivat minut melkein epäilemään, että ehkä en vain muista missä olen kouluni käynyt...
[/quote]
Mullekin tuli tästä mieleen oma pieni outo kokemus. Meillä töissä on monenlaisia erilaisia työnkuvia/töitä, ja eri ihmiset ovat opetelleet tiettyihin hommiin. TOSI moni työkaveri ja myös moni eri esimies on sitä mieltä, että mä olen perehtynyt yhteen tiettyyn tehtävään vaikka en ole koskaan sitä tehnyt. Ei siinä jos yksi ihminen olisi siinä luulossa, mutta kun vähintään 6 ihmistä on sanonut niin, niin alkaa jo epäilyttää että enkö minä vaan muista osaavani sitä työtä :D
Joo siis yritin siellä huhuilla että tää on varattu, mutta vessa tosiaan oli ihan täynnä ja ämmät pälätti hirveeseen ääneen. Vissiin hukkui ääneni sinne.
Joo siis yritin siellä huhuilla että tää on varattu, mutta vessa tosiaan oli ihan täynnä ja ämmät pälätti hirveeseen ääneen. Vissiin hukkui ääneni sinne.
Kun naita lukee, niin tulee mieleen ihan hassuja juttuja nuoruudesta , mita itsellekin on tapahtunut:
Olin opiskelemassa Helsingissa , asuin alivuokralaisasunnossa ja kavin tietysti juhlimassa valilla. Kotimatkalla odottaessani bussia, joku sen ajan Jugoslavialainen yritti lyottaytya seuraani, sanoi olevansa joku proffa, on tulemassa juuri samalle kadulle kuin mina.
Kuinka tyhma voi nainen olla!
Jotenkin se sai keploteltua itsensa pikku alivuokralaishuoneeseeni ja ennenkuin edes tajusin siina ukko oli ilkosillaan sankyni paalla!
Pah, jos itse olin tyhma niin oli kylla ukkokin! Yritti sitten tietenkin naida, mutta minulla oli kuukautiset ja tamponi sisalla. ”Ota tampsu pois , ota tampsu pois” , en ottanut eika naitu.
Sanon vaan, etta kylla olin tyhma blondi eika ukostakaan varmasti tullut naistenmiesta!
[quote author="Vierailija" time="06.03.2013 klo 16:18"]
Ei itselle mutta tutuille.
Nuoret miehet olivat pöllöretkellä, muistaakseni Nuuksiossa. Niille joille pöllöretki ei ole tuttu asia, niin se on yöllä kevättalvella tehty retki jolloin yritetään kuulla huhuilevia pöllöjä. Jos joku osaa matkia pöllöjä, niin usein lintuja yritetään saada ääneen niille "huhuilemalla". No, joka tapauksessa oli yö, talvi ja paikka sellainen ettei asutusta ollut lähellä. Yksi retkeläisistä alkaa matkia pöllöjä ja aluksi ei kuulu mitään, sitten yhtäkkiä kovaa rytinää ja ryskettä metsästä. Hetken päästä pöpeliköstä paukkaa esiin mies joka kysyy:"Kutsuitteks te mua?". Retkeläiset vastaavat "EI..." jolloin mies toteaa "Aha" ja painuu takaisin pimeään metsään (ei taskulamppua tms. mukana).
Entä mitä tuumisitte miehetsä joka rautakaupassa katsoo ämpäreitä ja sitten sovittaa niitä päähänsä ennen ostopäätöksen tekoa? Ei hätää, kyseessä ei ole kylähullu vaan petolintujen rengastaja joka etsii konstia suojata päänsä kun kiipeää pesälle ja emot hyökkäävät. Tämä tapahtui kait 80-luvulla, nykyisin on käytössä pään suojaamisessa muut konstit :)
[/quote]
Aivan loistava! :D Osuu huumorintajuuni liiankin hyvin. En viitsi laittaa tänne omia outoja tilanteita joissa olen ollut osallisena tai "statistina", ettei kukaan tunnista, mutta uskokaa pois; niitä on kyllä ollut! :)