Opetatteko lapsenne sanomaan mielipiteensä, vai mukautumaan, ettei kiusattaisi?

Meidän lapset ei kyllä mielistele yhtään ketään, selkärankaa onneksi heistä jokaisella on, että sanoo ihan oman mielipiteensä ja ajattelee omilla aivoillaan :) Minulla tai miehelläkään ei ole tapana nuoleskella toisten perseitä, vaan sanotaan ihan suoraan mitä ajatellaan, vaikka se sitten ei olisikaan aina toisten mieleen :)

En kyllä edes pystyisi opettamaan tuota voimakastahtoista lasta olemaan muuta mieltä kuin mitä on. Olen vähän yrittänyt neuvoa, ettei aina tarvitsisi sitä omaa mielipidettä joka asiaan kailottaa, mutta parempi kun osaa pitää oman päänsä kuin että myöntyisi toisten vietäväksi kokonaan. Se kultainen keskitiehän tässä olisi se tavoite, ei kumpikaan äärilaita.

Tällainen ajattelu vasta yksioikoista onkin eikä tarjoa lapselle hyvää mallia. Mielistelyn ja suoraan asioiden paukuttelun välissä on kultainen keskitie. Lapsen voi opettaa pitämään puoliaan ja seisomaan mielipiteidensä takana ilman, että tarvitsee töksäytellä päin kasvoja ja olla epäkohtelias. Joissakin piireissä hyvät käytöstavat ja kohteliaisuus = toisten mielyttämistä. O tempora o mores.

[quote author="Vierailija" time="03.04.2013 klo 08:37"]

Meidän lapset ei kyllä mielistele yhtään ketään, selkärankaa onneksi heistä jokaisella on, että sanoo ihan oman mielipiteensä ja ajattelee omilla aivoillaan :) Minulla tai miehelläkään ei ole tapana nuoleskella toisten perseitä, vaan sanotaan ihan suoraan mitä ajatellaan, vaikka se sitten ei olisikaan aina toisten mieleen :)

[/quote]

Yleensä kannattaa mukautua, tai ainakin olla mukautuvinaan. Mielessään voi sitten ajatella ihan mitä tahansa. Sosiaalinen pelisilmä on tärkeää myöhemminkin työelämässä jne.

Tilanteen mukaan eli ei aina kannata vänkyttää sitä omaa mielipidettäkään muista piittaamatta.

Molempia taitoja tarvitaan sosiaaliseen elämään.

Ei saa olla lammas muttei myöskään liian ehdoton joissain pikkuasioissa millä ei ole suurempaa merkitystä.

Emme kasvata mukautumaan tai alistumaan joukkomielipiteille. Jos lapsi pitää puolensa ja luottaa itseensä hänellä on pienempi riski joutua kiusatuksi tai kiusaajaksi kuin jos hän juoksee/ hänet opetetaan juoksemaan joukon mukana. Ja millainen aikuinen sellaisesta lapsesta tulee? 

Emme me vanhemmatkaan ole samaa mieltä muiden kanssa vain siksi, ettei tulisi ongelmia. Emme edes toistemme kanssa! 

Minusta on kummallista olettaa, että jos uskaltaa olla eri mieltä, joutuisi heti kiusatuksi.

Kaikkein vahvimmat persoonathan vain ovat sitä, mitä ovat. Ei heitä kukaan pysty satuttamaan.

Ja ne satuttajat ja kiusaajat ovat juuri niitä heikkoja vässyköitä, jotka pelkäävät muita ja muiden mielipiteitä. Heillä ei ole itsetuntoa, vaan sitä yritetään pönkittää muita polkemalla. Näitähän on aikuisten maailmakin täynnä.

Kyllä minä yritän opettaa lapselleni jämäkkyyttä ja sitä, että hän on omana itsenään hyvä. Saa olla muiden kanssa samaa mieltä, jos siltä tuntuu, mutta jos ei ole, niin ei ole. Ei sitä ehkä aina kannata ääneen sanoa, hyvät käytöstavat kunniaan. Ja hyvä käytös ei ole alistumista ja nöyristelyä.

Kannttaa muistaa, että kotoa opituilla eväillä lasten pitäisi sitten pärjätä täällä maailmassa, kun äiti ja isä eivät enää ole holhoamassa. Nykyään on niin huonosti käyttäytyviä ihmisiä, että väittäisin, että jo hyvillä käytöstavoilla saa työpaikan! Ihan totta, monet akateemiset ja johtotehtäviinkin hakevat ovat niin pihalla normaaleista käytöstavoista, että jos osaat käyttäytyä fiksusti, erotut jo eduksesi työpaikkahaastattelussa. Samoin henkisesti tasapainoiset ihmiset loistavat kauas, koska niin monella on jotain narsistisia häiriöitä ja sairaalloista itsekeskeisyyttä, joka näkyy ihan kaikessa kanssakäymisessä ventovieraidenkin kanssa. Tähän me on tultu, mikä on tietysti erinomainen asia niille työnhakijoille, joilla ei päässä viiraa ja jotka osaavat käyttäytyä. ;)

Mukautujat ja mielistelijät lähtevät helpommin tyhmyyksiin mukaan. Ja heidät saa helposti manipuloitua rikoksiin. Onhan näitä nähty, esim. Mankkaan rikkaiden perheiden murhaajapojat.

Tuo tyttöporukoiden laumasieluisuus on todella ärsyttävää!! Tyttäreni luokalla sitä on ollut ihan ekalta lähtien ja se rassaa kovasti omaa tytärtäni joka haluaisi olla kaveri kaikkien kanssa. Mutta ei oikein voi - jos Maija sanoo ettei Leenan kanssa saa leikkiä niin on toteltava, muuten suljetaan sekä tyttäreni että Leena porukasta pois. Onneksi tyttäreni on sen verran vahva luonne että on toistaiseksi sanonut vastaan näille määräilijöille ja leikkinyt kenen kanssa haluaa. Kuitenkin nuo närät unohtuu muutamassa päivässä.

Sama on vaatteiden kanssa; onneksi tällä omalla kuopuksella on vahva oma tyyli ettei tarvitse jokaisen muotijutun mukaan mennä. Lisäksi olen opettanut että tietyt merkit ja muotijutut on vain itsetunnon pönkittämistä ja mahtailua varten hankittuja. Onneksi hän on reissannut sen verran ettei tosiaankaan maksaisi  Conversen tennareista 70€ täällä kuin samat saisi Hongkongista 25€:lla...

3 lapsista on jo aikuisia ja olen todella ylpeä siitä kuinka he pystyvät sanomaan suoraan asioista silloin kun se on perusteltua  ja oikein. Minä itse en sellaiseen ole pystynyt kuin vasta nyt 40+. Tietävät oikeutensa ja osaavat antaa omalle työlleen ja osaamiselleen arvo.n