Saako edes salaa sisimmässään toivoa lapsipuolen pois muuttamista?

saa toivoa, kyllä sitä joskus toivoi omien rakkaiden ja ihanien lastenkin kotoa muuttoa. Kunhan elämäsi ei ole sitä pelkkää toivomista että lähtisi jo ja kunhan toivotat tervetulleeksi, kun oikein maailma potkii päähän.

Toivo vaan. Minäkin toivon, mutta useampi vuosi tässä vielä menee ennen kuin toive toteutuu.

Noo, varmaan sitä moni biovanhempikin jossain kohtaa toivoo että lapset muuttaisivat vähitellen omilleen. Toisaalta hyvällä tuurilla olet ollut (ja olet edelleen) lapselle tärkeä ja luotettava ihminen, mikä on paljon enemmän mitä monet saavuttavat elämänsä aikana.

Saa. Jotain ku tarpeeksi toivoo ja haluaa, sen myös saa.

Tottakai saa toivoa. Minä toivon ihan avoimesti. Lapsi ollut iät ja ajat ongelmatapaus, ei ole siis minun karsean pahan julman inhottavan hutsun äitipuolen tekosia. Vanhempansa ihan eri linjoilla kasvatuksessa ja äitinsä sabotoi ja vetää maton aina jalkojen alta kun miehen kanssa ollaan saatu jotain kuria ja rajoja aikaiseksi. lapsi nyt 12v.

Järkyttävän lihava kun äitinsä luona saa mässyttää karkkia ja limsaa, määrätä ruoista jne. Reikiä hamapissa tolkuton määrä. Rytmi ihan perseellään aina kun tulee meille, asuu viikon meillä ja viikon äidillään. Kukkuu yömyöhäiseen pleikalla ja saattaa keskellä yötä ihan vain kusan päiten alkaa huudatta tv:tä tai musiikkia niin, että kaikki pienemmät lapset herää. Koulussa asiat rempallaan kun äitinsä ei vahdi tai laita mitään kuria läksyjen tekoon ja kokeisiin lukuun. Näpistelystä jäänyt kiinni useamman kerran, samoin koulukiusaamisesta. Kiusaa myös perheemme muita lapsia, sekä nuorempia että vanhempia. On varastanut minulta ja muilta lapsiltamme rahaa ja räkinyt naamalle, huoritellut, keskisormi heiluu jatkuvasti, v-sanoja ei säästellä, potkaissut 2v. lasta mahaan, syöttänyt nuoremmilleen tabascoa ja suolaa jne. Kerta kaikkiaan todella todella vastenmielinen tapaus. sairas.

Isänsä tietysti rakastaa kaikesta huolimatta, mutta ei saa lasta kuriin, koska äiti ei näe mitään ongelmaa. asuu tosiaan viikon aina meillä ja noin torstain kohdilla meno alkaa hiukan rauhoittua. Minun käskyt ei mene ollenkaan perille, mutta isä saa jonkun otteen muutaman totuttelupäivän jälkeen. Viikonloppu menee yleensä ihan ok. Ja sitten kaikki kosahtaa kun maanantaina menee äidilleen.

Olen lopettanut yrittämisen. 4 vuotta tätä paskaa on nyt katseltu ja mikään määrä ystävällisyyttä ja yrittämistä ei ole auttanut, ei tipan vertaa edes helpottanut. joten siinä kohtaa kun räkä lensi naamalleni, otin hartioista kiinni ja huusin penskalle, että luoja paratkoon odotan sitä päivää kun hänestä pääsen eroon. Hetken oli hiljaa ja siitä meno jatkui tismalleen niin kuin ennenkin tähän päivään saakka. Nyt keskityn vain suojelemaan nuorempia tuolta hullulta ja toivon, että jaksan kakaran täysi-ikäisyyteen saakka. Silloin lentää meiltä ulos ja niin paljon kuin miestäni rakastankin, niin jos asettuu poikkiteloin niin sitten lähden minä ja muut lapset ja mies jääköön tuon luomuksensa kanssa kahden. Veikkaan, että kun meiltä aika jättää, on seuraava majapaikka vankila. Jos vaikka jonkun pidemmän kakun saisi ja häipyisi maisemista, se olisi ihanaa.

Tajuathan ap, että vaikka nuori muuttaa omaan asuntoon, hän tarvitsee silti vanhempiaan. Opintotuki ei riitä omassa asunnossa asuvan menoihin ja kyytiäkin voi joskus tarvita...

nro 6 - ajattele jos kyse olisi sinun lapsestasi! osa noista asioista on vanhempien vikaa - lihavuus ja reikäiset hampaat - kirjoitat lapsesta tosi ikävään sävyyn. hän varmasti tuntee, ettet pidä hänestä ja on mustasukkainen pienille. Ajattele millaista olisi itse elää 12-vuotiaana tuollaista elämää, jossa joka toisen viikon joutuu elämään paikassa, jossa aikuinen vihaa...

[quote author="Vierailija" time="02.04.2013 klo 21:47"]

Tottakai saa toivoa. Minä toivon ihan avoimesti. Lapsi ollut iät ja ajat ongelmatapaus, ei ole siis minun karsean pahan julman inhottavan hutsun äitipuolen tekosia. Vanhempansa ihan eri linjoilla kasvatuksessa ja äitinsä sabotoi ja vetää maton aina jalkojen alta kun miehen kanssa ollaan saatu jotain kuria ja rajoja aikaiseksi. lapsi nyt 12v.

Järkyttävän lihava kun äitinsä luona saa mässyttää karkkia ja limsaa, määrätä ruoista jne. Reikiä hamapissa tolkuton määrä. Rytmi ihan perseellään aina kun tulee meille, asuu viikon meillä ja viikon äidillään. Kukkuu yömyöhäiseen pleikalla ja saattaa keskellä yötä ihan vain kusan päiten alkaa huudatta tv:tä tai musiikkia niin, että kaikki pienemmät lapset herää. Koulussa asiat rempallaan kun äitinsä ei vahdi tai laita mitään kuria läksyjen tekoon ja kokeisiin lukuun. Näpistelystä jäänyt kiinni useamman kerran, samoin koulukiusaamisesta. Kiusaa myös perheemme muita lapsia, sekä nuorempia että vanhempia. On varastanut minulta ja muilta lapsiltamme rahaa ja räkinyt naamalle, huoritellut, keskisormi heiluu jatkuvasti, v-sanoja ei säästellä, potkaissut 2v. lasta mahaan, syöttänyt nuoremmilleen tabascoa ja suolaa jne. Kerta kaikkiaan todella todella vastenmielinen tapaus. sairas.

Isänsä tietysti rakastaa kaikesta huolimatta, mutta ei saa lasta kuriin, koska äiti ei näe mitään ongelmaa. asuu tosiaan viikon aina meillä ja noin torstain kohdilla meno alkaa hiukan rauhoittua. Minun käskyt ei mene ollenkaan perille, mutta isä saa jonkun otteen muutaman totuttelupäivän jälkeen. Viikonloppu menee yleensä ihan ok. Ja sitten kaikki kosahtaa kun maanantaina menee äidilleen.

Olen lopettanut yrittämisen. 4 vuotta tätä paskaa on nyt katseltu ja mikään määrä ystävällisyyttä ja yrittämistä ei ole auttanut, ei tipan vertaa edes helpottanut. joten siinä kohtaa kun räkä lensi naamalleni, otin hartioista kiinni ja huusin penskalle, että luoja paratkoon odotan sitä päivää kun hänestä pääsen eroon. Hetken oli hiljaa ja siitä meno jatkui tismalleen niin kuin ennenkin tähän päivään saakka. Nyt keskityn vain suojelemaan nuorempia tuolta hullulta ja toivon, että jaksan kakaran täysi-ikäisyyteen saakka. Silloin lentää meiltä ulos ja niin paljon kuin miestäni rakastankin, niin jos asettuu poikkiteloin niin sitten lähden minä ja muut lapset ja mies jääköön tuon luomuksensa kanssa kahden. Veikkaan, että kun meiltä aika jättää, on seuraava majapaikka vankila. Jos vaikka jonkun pidemmän kakun saisi ja häipyisi maisemista, se olisi ihanaa.

[/quote]

12-vuotias on vielä tosi nuori. Jos tuon ikäisellä lapsella on pahoja käytöshäiriöitä, niin se on kyllä vielä vanhempien vastuulla etsiä niihin apua, ei voi syyttää lasta yksistään ja todeta että ei voi mitään. Jos äidin luona asuminen on lapselle pahaksi, niin silloin teidän pitäisi päin vastoin yrittää saada pääasiallinen asumispaikka teille, jolloin voisitte käytökseen paremmin vaikuttaa.

Lapselta yleensä saa vain sen takaisin, mitä hänelle on antanut. Jos voit sietää lasta vain pitkin hampain, saat lapselta takaisin saman suhtautumisen. Uusperhekuviot on vaikeita. Monella ei riitä niihin oikein ymmärrys, saati sydän.

Kysymys nro 6:lle

Miksi 12-vuotiaan vanhemmilla on vuoroviikko systeemi? Isän pitäisi hakea yksinhuoltajuutta lapsen edun takia. Jos kertomasi on totta, äiti käytännöllisesti katsoen pahoinpitelee omaa lastaan (jos ei huolehdi että syö terveellisesti jne.) vaikka ns. kirjaimellisesti ei väkivaltainen olisikaan.

Jos lapsi teillä ollessaan alkaa "loppuviikosta" olla normaali, mieti millainen muutos lapsessa tapahtuisi jos olisi esim. vuoden ajan teilläa koko ajan, äitiään näkisi esim. joka toinen viikonloppu.

Pahaa teki lukea. Lapsi menettänyt ydinperheensä ja reagoi siihen käyttäytymällä huonosti. Oikeasti teillä ei ole mitään kasvatuksellista otetta lapseen, hakekaa apua kasvatusneuvolasta, nuorisopsykiatrian yksiköstä tai mistä tahansa.

[quote author="Vierailija" time="02.04.2013 klo 21:47"]

Tottakai saa toivoa. Minä toivon ihan avoimesti. Lapsi ollut iät ja ajat ongelmatapaus, ei ole siis minun karsean pahan julman inhottavan hutsun äitipuolen tekosia. Vanhempansa ihan eri linjoilla kasvatuksessa ja äitinsä sabotoi ja vetää maton aina jalkojen alta kun miehen kanssa ollaan saatu jotain kuria ja rajoja aikaiseksi. lapsi nyt 12v.

Järkyttävän lihava kun äitinsä luona saa mässyttää karkkia ja limsaa, määrätä ruoista jne. Reikiä hamapissa tolkuton määrä. Rytmi ihan perseellään aina kun tulee meille, asuu viikon meillä ja viikon äidillään. Kukkuu yömyöhäiseen pleikalla ja saattaa keskellä yötä ihan vain kusan päiten alkaa huudatta tv:tä tai musiikkia niin, että kaikki pienemmät lapset herää. Koulussa asiat rempallaan kun äitinsä ei vahdi tai laita mitään kuria läksyjen tekoon ja kokeisiin lukuun. Näpistelystä jäänyt kiinni useamman kerran, samoin koulukiusaamisesta. Kiusaa myös perheemme muita lapsia, sekä nuorempia että vanhempia. On varastanut minulta ja muilta lapsiltamme rahaa ja räkinyt naamalle, huoritellut, keskisormi heiluu jatkuvasti, v-sanoja ei säästellä, potkaissut 2v. lasta mahaan, syöttänyt nuoremmilleen tabascoa ja suolaa jne. Kerta kaikkiaan todella todella vastenmielinen tapaus. sairas.

Isänsä tietysti rakastaa kaikesta huolimatta, mutta ei saa lasta kuriin, koska äiti ei näe mitään ongelmaa. asuu tosiaan viikon aina meillä ja noin torstain kohdilla meno alkaa hiukan rauhoittua. Minun käskyt ei mene ollenkaan perille, mutta isä saa jonkun otteen muutaman totuttelupäivän jälkeen. Viikonloppu menee yleensä ihan ok. Ja sitten kaikki kosahtaa kun maanantaina menee äidilleen.

Olen lopettanut yrittämisen. 4 vuotta tätä paskaa on nyt katseltu ja mikään määrä ystävällisyyttä ja yrittämistä ei ole auttanut, ei tipan vertaa edes helpottanut. joten siinä kohtaa kun räkä lensi naamalleni, otin hartioista kiinni ja huusin penskalle, että luoja paratkoon odotan sitä päivää kun hänestä pääsen eroon. Hetken oli hiljaa ja siitä meno jatkui tismalleen niin kuin ennenkin tähän päivään saakka. Nyt keskityn vain suojelemaan nuorempia tuolta hullulta ja toivon, että jaksan kakaran täysi-ikäisyyteen saakka. Silloin lentää meiltä ulos ja niin paljon kuin miestäni rakastankin, niin jos asettuu poikkiteloin niin sitten lähden minä ja muut lapset ja mies jääköön tuon luomuksensa kanssa kahden. Veikkaan, että kun meiltä aika jättää, on seuraava majapaikka vankila. Jos vaikka jonkun pidemmän kakun saisi ja häipyisi maisemista, se olisi ihanaa.

[/quote]

Opiskeleeko nuori?

Siinä tapauksessa ei kannata missään tapauksessa toivoa, että lapsi muuttaisi pois kotoa. Vanhemmalla on elatusvelvollisuus opiskelujen loppuun asti Omassa asunnossa menoja tulee nuorelle huimasti lisää.

Huomionarvoista on myös se, että rahallisesti vanhemmat panostavat lapsiinsa eniten lasten ollessa päälle 30v. (tutkimusten mukaan) tovottavasti et aio jättää miehesi lasta tyhjänpäälle, kun miehen lapsen kaverit saavat vanhemmiltaan käsirahoja asuntoihin, takauksia lainoihin, lastenlasten tarvikkeiden ostamista yms.

[quote author="Vierailija" time="03.04.2013 klo 00:15"]

Opiskeleeko nuori?

Siinä tapauksessa ei kannata missään tapauksessa toivoa, että lapsi muuttaisi pois kotoa. Vanhemmalla on elatusvelvollisuus opiskelujen loppuun asti Omassa asunnossa menoja tulee nuorelle huimasti lisää.

Huomionarvoista on myös se, että rahallisesti vanhemmat panostavat lapsiinsa eniten lasten ollessa päälle 30v. (tutkimusten mukaan) tovottavasti et aio jättää miehesi lasta tyhjänpäälle, kun miehen lapsen kaverit saavat vanhemmiltaan käsirahoja asuntoihin, takauksia lainoihin, lastenlasten tarvikkeiden ostamista yms.

[/quote]

no tuota... en kyllä mun opiskeluaikana vanhemmat osallistuneet elättämiseen saati asumiseen. Koska tuollainen velvollisuus on tullut? Pitääkö vanhempien ottaa lainaa vai millä rahalla nuorten opiskelijoiden elintaso pitää kustantaa?? Ei mun ystäväpiirissä kukan ole saanut vanhemmiltaan takauksia lainoihin saati käsirahoja, vaikka kukaan ei mistään tyhjätaskuperheestä olekaan. Missä mailmassa mahtanet elää? Menepä johonkin lähiöön katselemaan kuinka perheet jakelevat opsikelijanuorilleen käsirahoja:DDD

[quote author="Vierailija" time="02.04.2013 klo 21:47"]

Tottakai saa toivoa. Minä toivon ihan avoimesti. Lapsi ollut iät ja ajat ongelmatapaus, ei ole siis minun karsean pahan julman inhottavan hutsun äitipuolen tekosia. Vanhempansa ihan eri linjoilla kasvatuksessa ja äitinsä sabotoi ja vetää maton aina jalkojen alta kun miehen kanssa ollaan saatu jotain kuria ja rajoja aikaiseksi. lapsi nyt 12v.

Järkyttävän lihava kun äitinsä luona saa mässyttää karkkia ja limsaa, määrätä ruoista jne. Reikiä hamapissa tolkuton määrä. Rytmi ihan perseellään aina kun tulee meille, asuu viikon meillä ja viikon äidillään. Kukkuu yömyöhäiseen pleikalla ja saattaa keskellä yötä ihan vain kusan päiten alkaa huudatta tv:tä tai musiikkia niin, että kaikki pienemmät lapset herää. Koulussa asiat rempallaan kun äitinsä ei vahdi tai laita mitään kuria läksyjen tekoon ja kokeisiin lukuun. Näpistelystä jäänyt kiinni useamman kerran, samoin koulukiusaamisesta. Kiusaa myös perheemme muita lapsia, sekä nuorempia että vanhempia. On varastanut minulta ja muilta lapsiltamme rahaa ja räkinyt naamalle, huoritellut, keskisormi heiluu jatkuvasti, v-sanoja ei säästellä, potkaissut 2v. lasta mahaan, syöttänyt nuoremmilleen tabascoa ja suolaa jne. Kerta kaikkiaan todella todella vastenmielinen tapaus. sairas.

Isänsä tietysti rakastaa kaikesta huolimatta, mutta ei saa lasta kuriin, koska äiti ei näe mitään ongelmaa. asuu tosiaan viikon aina meillä ja noin torstain kohdilla meno alkaa hiukan rauhoittua. Minun käskyt ei mene ollenkaan perille, mutta isä saa jonkun otteen muutaman totuttelupäivän jälkeen. Viikonloppu menee yleensä ihan ok. Ja sitten kaikki kosahtaa kun maanantaina menee äidilleen.

Olen lopettanut yrittämisen. 4 vuotta tätä paskaa on nyt katseltu ja mikään määrä ystävällisyyttä ja yrittämistä ei ole auttanut, ei tipan vertaa edes helpottanut. joten siinä kohtaa kun räkä lensi naamalleni, otin hartioista kiinni ja huusin penskalle, että luoja paratkoon odotan sitä päivää kun hänestä pääsen eroon. Hetken oli hiljaa ja siitä meno jatkui tismalleen niin kuin ennenkin tähän päivään saakka. Nyt keskityn vain suojelemaan nuorempia tuolta hullulta ja toivon, että jaksan kakaran täysi-ikäisyyteen saakka. Silloin lentää meiltä ulos ja niin paljon kuin miestäni rakastankin, niin jos asettuu poikkiteloin niin sitten lähden minä ja muut lapset ja mies jääköön tuon luomuksensa kanssa kahden. Veikkaan, että kun meiltä aika jättää, on seuraava majapaikka vankila. Jos vaikka jonkun pidemmän kakun saisi ja häipyisi maisemista, se olisi ihanaa.

[/quote]

Miksi ette hae lapselle apua? Ja miten on mahdollista että ette saa mitään tolkkua 12-vuotiaaseen?

Minä toivon,että olisimme Miehen kanssa kahdestaan,kun lapset kasvaa. En halua enää yhtään lasta.

Ap taas paikalla. Tiedän tosiaan että myös opiskelija tarvitsee vanhempiaan ja tarvitsee tukea ja apua ja sitähän tämä poika kyllä saa. Minä olen häntä hoitanut kuin omaani, joten mihinkään ei olla tyrkkäämässä. Itsekin tuo haaveilee omaan kämppään muuttamisesta mutta on ymmärtänyt että on fiksumpaa asua opiskelujen ajan vielä kotona. Meidän uusperhe on harvinaisen onnistunut mutta kai sitä on turnausväsymystä jo ilmassa kun tuntuu että välillä nämä kuskaukset ja viemisen jää mulle kun miehellä on viime aikoina ollut enemmän työmenoja ym. Kyllä mä luulen että pojan muutto sitten aikanaan on kova pala itselleenkin, toisaalta lisähuone ei tunnu yhtään hassumalta ajatukselta :) Eli en mä ketään minnekään aja ja mitään pahaa en pojalle halua, mukava poika on.

Voihan olla, että toivoisit myös ns. omasi muuttavan tuollaisessa vaiheessa. Sehän on luonnollinen kehityskulku.

Ei se elatusvelvollisuus aikuista lasta koske! Luuletko pönttö että laki määrää esim. äidin ja isän maksamaan 25v. yliopisto-opiskelijan vuokrat, ruuat ja vaatteet ym elämisen????

Laki koskee toisen asteen opiskelijoita esim. 18-19v. amiksen tai lukion oppilaita eli vanhempien pitää auttaa ostamalla esim. kirjat mutta ei silloinkaan ole pakko mitään vuokria maksaa koska nuori voi yl. asua vielä kotona.

Jos opiskelu tapahtuu toisella paikkakunnalla niin silloin vanhemmat yl. avustavat vuokrassa mutta ei yli 20v. nuorta enää tarvitse hyysätä.

Miksi helvetissä sinä kuskaat 19-vuotiasta ihmistä ympäriinsä? Tottahan se haaveilee omasta kämpästä mutta tietää hyvin, mitkä edut saa kun luuhaa teillä. Ilmaiset ruuat, siivouspalvelu ja vielä hovikuski, joka tuo viinatkin laivalta.

Ap:llä ei ole mitään velvollisuutta elättää tai palvella miehensä täysi-ikäistä tytärtä. Tytär omaan asuntoon ja elämään opintotuella ja -lainalla kuten muutkin. Oma auto omilla rahoilla tai julkiset kulkuvälineet. Jos rahat ei riitä, töihin.

Ota asia puheeksi miehesi kanssa.

Hyvä hyvä, uusioperhe on NIIIIIIIN ihana asia että,  ainakin vauva palstalla, että aloituksen täytyy olla provo!!!! (niin kuin se vammainen lapsi, kun sitä oikein toivotaan, ja sitten provoillaan kuinka raskasta se on?!)

EI saa toivoa tuollaista. Siis sitä, että lapsi poistuisi teidän elämästä ja lakkaisi häiritsemästä teidän perhe-elämää ja vaivaamasta teitä. On ok ja normaalia ja oikein toivoa (ja pelätä ja surra) sitä, että nuori aikanaan itsenäistyy, mutta ei sen kuulu olla sitä, että lakkaa aiheuttamasta tielle vaivaa (ja itsenäistymsäsä olevan lapsen äitinä voin kertoa, että ei tule olemaankaan).

Se on toki tavallaan luonnollista, että lapsi väsyttää, varsinkin kun se ei ole "oma". Kaikkia luonnollisiakaan taipumuksiaan ei kuitenkaan pidä rohkaista. Minulla on taipumus ajaa ylinopeutta ja mielestäni olen siihen ihan oikeutettukin, koska osaan kyllä hallita autoni, mutta pyrin silti hillitsemään itseni ja ajamaan suurinpiirtein rajoituksen mukaan. Minulla on luonnollinen älykkäämmän ihmisen taipumus haluta hiljentää yksi työkaveri alkuunsa kun se jatkuvasti räpättää typeryyksiä ja tuhlaa kaikkien aikaa niihin, mutta hillitsen itseni tässäkin suhteessa. KAIKKIA HUONOJA TAIPUMUKSIAAN EI PIDÄ ROHKAISTA; VAIKKA NE OLISIVATKIN LUONNOLLISIA. Itseään pitää yrittää kehittää parempaan suuntaan, ei huonompaan.

Ja ihan varma on, että se suunta, missä on ok toivoa jonkun perheenjäsenen katoamista kuviosta, on huonompi. Missään tapauksessa sellainen ajattelu ei edistä perheen yhteenkuuluvuutta, eikä auta kyseisen perheenjäsenen ja itsen suhteen parantumista. Se että "välit on ihan ok" on oikeasti vielä aika kaukana siitä, että olisite perhe, joka pitää yhtä ja toistensa puolta.