Jes, nyt onkin sitten tosi ylpeä olo itsestäni

laiskamato

Oivoi, tulin toiveikkaana hakemaan itselleni vähän puhtia jonkun muun esimerkistä...

itselleni ei ole mitään väliä kuinka pitkä aika on johonkin tehtävän palauttamiseen, teen kaikki aina viimeisenä yönä samalla kun kiroon itseeni alimpaan helvettiin..

Velttous, saamattomuus, voi olla lievä masennus. Masennuksella voi selittää kaiken, vinkkinä.

[quote author="Vierailija" time="05.03.2013 klo 14:59"]

itselleni ei ole mitään väliä kuinka pitkä aika on johonkin tehtävän palauttamiseen, teen kaikki aina viimeisenä yönä samalla kun kiroon itseeni alimpaan helvettiin..

[/quote]

Siin niin samis!!  Luojan kiitos valmistuin sit vihdoin (ihme!!!). Meni varmaan vuosi kun opettelin elämään ilman sitä jatkuvasti jäytävää syyllisyyttä tekemättömistä hommista. Tsemiä teille, poloiset.

Yksinkertaista: teet esseen, kun lapsi menee yöunille. Niin makaa kuin petaa hyvin usein. Terveisin ope

Hävettää mennä päiväkotiin kun oon täällä vaan maannut koko päivän sohvalla ja surffannut. Paitsi mistäs ne sen tietää, ei se varmaan naamasta paista?

Onhan mulla vielä huominen...

Kirjotat sinne kouluun, ja pyydät pari päivää lisäaikaa. Vetoat lievään masennukseen!

Tsemppiä!

Heh, nauratti tuo sun epätoivo. Älä välitä: Yö ennen dead-linea on aina tuottoisin. Silloin ei jää miettimään turhia sivupolkuja tai asiaan löyhästi liittyviä mielenkiintoisia näkökohtia, koska siihen ei ole aikaa, jos aikoo nukkuakin joskus. Sitä vain kirjoittaa ja keskittyy täydellisesti vain itse asiaan.

Joten nou-hätä ja tsemppiä! Kun talvi päättyy ja aurinko alkaa paistaa, jostain niitä voimia ja jaksamistakin taas alkaa siunaantua.

Toi on niin normaalia. Ehdit huomenna ihan hyvin!