Sinä vinkujan äiti! Miten oikein kasvatat lapsesi?

Omaa ja kaveripiirin kokemuksia saman ikäisistä kuunnellen, se vika taitaa olla se että on nelivuotias. Elämä tuntuu olevan kovin raskasta ja kaikki on koko ajan huonosti:D En mä tiedä mikä tuossa iässä on, mutta niin moni kaveri on neljävuotispäivän lähestyessä alkanut ihmettelemään samaa, että taitaa vain olla tosi raskasta olla 4 v.

Vielä raskaampaa elämä on sitteln, kun vuosia on vähintään 11.

Sitten kyse ei ole enää vinkumisesta, vaan desibelit on jo paljon korkeammalla. Ja ihan samoin näitä kasvatetaan, kuin aina ennenkin.

Miten voi muutos tullakin nopeasti.

No ei kyllä yhtään helpota ajatella, että pahempaa on edessä. :) Muutos tuli meilläkin niin nopeasti, suorastaan yhdessä yössä, etten yhtään tiedä että mitä tapahtui. Minusta tuli kertalaakista huono kasvattaja, kun entiset konstit eivät nyt oikein tehoa. Ehkä tämä vaan on joku ikävaihe. Lapsellahan se rankinta on, mutta on meillä muillakin kestämistä. 

ap.

Minä olen opettanut että pitää olla tyttyväinen siihen mitä saa tai ei saa mitään. Esim. kun valittaa että karkkipussi on liian pieni niin otan karkit kokonaan pois. 

Tai valitti että elokuviin mennessä on pakko jonottaa niin ei sitten menty laisinkaan. (varotin useasti että jos vielä mankuna jtkuu nin mennään suoraan kotiin).

Meillä on 2-, 4- ja 7-vuotiaat lapset ja neljävuotias on ehdottomasti hankalin.

[quote author="Vierailija" time="16.02.2013 klo 07:17"]

Minä olen opettanut että pitää olla tyttyväinen siihen mitä saa tai ei saa mitään. Esim. kun valittaa että karkkipussi on liian pieni niin otan karkit kokonaan pois. 

Tai valitti että elokuviin mennessä on pakko jonottaa niin ei sitten menty laisinkaan. (varotin useasti että jos vielä mankuna jtkuu nin mennään suoraan kotiin).

[/quote]

Hyvähyvä. saa yhteiskunta selnään vielä jostain nöyrää, vähään tyytyvää ja huonoista työsopimuksista ikionnellista porukkaa. Parempi saattais olla se että lapsi olis oppinut jonottamaan ja sietämään tylsyyttä. Tuolle kun pomo aikanaan sanoo että vien työs pois jos et anna, niin mikähän mahtaa olla lapsen tapa reagoida? Olen myös sitä mieltä ettei lapsesta pidä kasvattaa joka asiasta valittavaa vetelystä, mutta ei myöskään missään nimessä opettaa tyytymään siihen mitä saa. Tulevaisuuden yhteiskunnassa ei tule saamaan mitään. 

Mankumalla ei saa mitään. Jos jotain haluaa, niin pitää kauniisti pyytää. 

mulla on 6-vuotias joka on edelleen tuollanen, ilmeisesti se on lapsen ominaisuus koska vanhempi lapsi ei ole ikinä ollut samanlainen ja iän puolesta luulisi tuonkin jo ymmärtävän ja muistavan ettei se jankkaaminen auta (ja huutamainen ja raivostuminen) mutta ei vaan päivästä toiseen samoista asioista väännetään... luepa janne viljamaan kirja aiheesta haastavan lapsen kasvatus :)

Lapsia 4. Yksi on vinkuja ja valittaja, jolla on kaikki aina huonosti. Se on se toinen lapsi. Esikoisella on nyt lähes teini-iässä alkanut olla sitä vähän, mutta sekin enemmän sellaista murjottamista.

Kyllä se on enemmän luonnekysymys, ja se ei vaan välttämättä ihan pienenä vielä näy...

Joku jo ehti sanomaan samaa, mitä mieltä minäkin olen. Jotkut vain ovat luonteeltaan vinkujia. Tosin meidän vinkuja on ollut sitä koko ikänsä, vinkumisessa ei ole ollut mitään esiintymiskausia, vaan ihan tasaista ujellusta koko ajan. Kuitenkaan muut lapset eivät ole samanlaisia, joten luonteesta on ainakin meillä kyse.

Meillä kolme lasta, ja keskimmäinen on aina ollut järkyttävä vinkuintiaani. Ikää on nyt 10v, eikä narina ole vähentynyt mihinkään vaikka se ei todellakaan ole lapsen osakkeita koskaan parantanut. Päin vastoin: meilläkin on jätetty tekemättä/antamatta lukemattomia asioita kun valitus ei ole varoituksesta huolimatta loppunut. Tämä lapsi on kaiken lisäksi poika (kuten muutkin lapsemme), jotenkin olen aina ajatellut että tytöt on tyypillisempiä kitisijöitä.. mutta ei meillä. 

Mitenkään eri tavalla en ole lapsia kasvattanut, joten en tiedä mikä tuon yhden kanssa on mennyt pieleen.

MUTTA. Huomaan tästä ketjusta, että aika monella valittaja on keskimmäinen tai yksi isomman katraan keskimmäisistä lapsista. Onko tämä joku tyypillinen keskimmäisen ominaisuus??

[quote author="Vierailija" time="16.02.2013 klo 06:35"]

Kerrohan se minulle, jos vaikka saisin valaistumisen kokemuksen. Meillä isompi lapsi on nelivuotias, ja muuttunut yhtäkkiä ihan hirveäksi vinkujaksi ja valittajaksi. Mikään ei ole hyvin, mitään ei jaksettaisi tehdä, kaikki on niin raskasta ja kaikesta jankkaamisesta huolimatta karkkipäivä ei siltikään ole joka päivä, mikä tietenkin helposti katkeroittaa nuoren sielun. 

Mitä ihmettä olen tehnyt väärin?!

[/quote]

Lapsella voi olla jokin sairaus, joka aiheuttaa jatkuvan epämukavan olon.