"käyn töissä, siis elän"

kyllä juu. pakko käydä töissä, kun ei ole kultalusikka suussa syntynyt. ei kiehtois joillain tuilla kituuttelu.

mä käyn töissä ja elän tosi leveästi vielä.

Entäpä elämänsisällöllisessä mielessä? Jos talous olisi turvattu.

Mulle työ tuo paljon sisältöä elämään, mutta jos talous olisi turvattu niin kai sitä keksisi muitakin tapoja hankkia elämyksiä.

työ tuo myös sisältöä elämään. elämään kuuluu perhe ja työ ja kaikkea muuta kivaa.

No jos ei olisi pakko käydä talouden takia töissä, niin löytäisin varmaan elämään muuta sisältöä, tai sitten heittäytyisin tekemään jotain väitöskirjaa tai vastaavaa, joka olisi tavallaan työntekoa, mutta antoisaa sellaista. Ihan siedettävää on nykyduunikin kyllä, ja uskon, että suurin osa ei-matalapalkkatöistä on siedettäviä. Siihen verrattuna on vaikea uskoa, että joku 600 euron työttömyyskorvaus ihan hirveästi kutsuisi lusmuiluun kun miettii, että oikeastaan kaikesta mukavasta joutuisi sen takia luopumaan.

Ehkä tarkempi olisi "käyn töissä, siis elätän itseni".

Tuo kolumni ehkä kertoo enemmän siitä, että sairaana saa voimia siitä että arki pyörii kuten ennenkin, kuin varsinaisesti työssäkäynnistä. Jos elämässä on paljon sisältöä ilmankin työtä, sen vaikutuksen saa varmaan muustakin. Varmasti sitä tarvitsee muutakin ajateltavaa kuin se sairaus ja kaikenlaiset velvollisuudet, jotka on pakko hoitaa, pakottaa ajattelemaan muuta.

Voin täysin allekirjoittaa tuon kolumnin. Paitsi sen viimeisen kappaleen. Palasin välillä töihin takaisin ja se tuntui ihanalle! Arki palasi meidän perheeseen ja se helpotti kaikkia. Nyt olen taas poissa töistä mutta teen keikkaa. Se antaa muuta ajateltavaa, kun oma elämäni pyörii niin paljon sairauden ja sen hoitojen ympärillä. Toki olen yrittänyt haalia elämääni muutakin sisältöä kuin sairaus ja satunnainen työnteko, mutta hoidot estävät säännöllisen harrastamisen.

Mulle työ on aina ollut tärkeä asia ja työkaverit läheisiä. Pidän työtäni tärkeänä ja tykkään tehdä sitä.

Sairas ja työtönkin voi olla elävä.